Kimo
| Kimovärit | |
|---|---|
 Nuori harmaantuva ja vanha valkoinen kimo |
|
| Synonyymit ja lyhenteet | |
| Synonyymit: | pohjavärin mukaan, esimerkiksi mustankimo |
| Vanhentuneet synonyymit: | vaaleneva kimo |
| Lyhenne: | pohjavärin lyhenne + km, esimerkiksi mkm |
| Genotyyppi | |
| Geeni: | GG tai Gg[1] |
| Selitys: | G-lokuksessa ainakin yksi dominoiva G-alleeli (kimotekijä)[1] |
| Fenotyyppi | |
| Runko: | syntymässä pohjavärin mukainen; harmaantuu ja vaalenee iän myötä jopa valkoiseksi[1] |
| Jouhet: | pohjavärin mukaiset; harmaantuvat ja vaalenevat iän myötä |
| Iho: | pohjavärin mukainen; saattaa menettää pigmenttiä pilkuittain |
| Muuta: | Saattaa vaalennuttuaan kehittää mustia tai ruskeita "kärpäspilkkuja" riippumatta pohjaväristä[1] |
Kimo on hevosväri. Kimot hevoset syntyvät värillisinä ja harmaantuvat ja vaalenevat iän myötä jopa täysin valkoisiksi. Useimmat valkoiset hevoset ovat juuri kimoja,[2] mutta kimot ovat ulkonäöltään valkoisia vain osan elämästään. Hevosen valkoinen väri voi myös johtua monesta muustakin syystä kuin kimoudesta.
Kimoa voidaan kutsua esimerkiksi rautiaankimoksi, ruunikonkimoksi tai mustankimoksi sen perusteella, minkä värinen se oli syntyessään eli mikä sen pohjaväri on.
Alkuperä ja historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruotsalaisen geenitutkimuksen mukaan kaikki kimot hevoset polveutuvat samasta yksilöstä. Tämä ensimmäinen kimo eli joitakin tuhansia vuosia sitten ja sillä oli värityksen aiheuttava mutaatio 25. kromosomissa. Sama mutaatio löytyy nykykimoista.[3] Kimomutaation aiheuttaa 4.6-kb -kahdentuminen STX17-kromosomin intronissa 6.[2]
Kimon aiheuttava kimotekijä on väritystä säätelevän geenin dominoiva eli vallitseva alleeli, joten toiselta tai molemmilta vanhemmaltaan sen perinyt hevonen on aina kimo. Hevonen ei myöskään voi olla kimo, ellei jompikumpi sen vanhemmista ole genotyypiltään ja näin ollen myös väritykseltään kimo.[1]
Värin kehitys yksilössä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kimot hevoset syntyvät muunvärisinä. Varsaväri voi olla mikä vain, myös kirjava.[1][3] Eläin vaalenee varttuessaan asteittain: ensin se saa yksittäisiä valkoisia karvoja, sitten valkoisten karvojen määrä saa värin vaikuttamaan harmaalta, ja lopulta eläin on kokonaan valkoinen.[1][3] Yleensä kimo on valkoinen viimeistään 10–15 vuoden iässä, mutta jos varsa on perinyt kimotekijän molemmilta vanhemmiltaan eli on alleelin suhteen homotsygootti, se vaalenee nopeammin.[3][2]
Kimon iho pysyy samanvärisenä kuin syntyessä eli yleensä tummana, mutta esimerkiksi pään ja jalkojen valkoisten merkkien alueelta se voi olla vaaleanpunaista kuten normaalistikin.[1][3] Mikäli eläin on perinyt kimotekijän molemmilta vanhemmiltaan, myös sen iho voi vanhemmiten vaalentua.[3]
Muunnokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Papurikko eli papurikkotäpläinen kimo saa harmaantumisvaiheessa karvaansa erisävyisiä harmaita ja valkoisia rengasmaisia kuvioita, joita kutsutaan papurikkotäpliksi tai markanpilkuiksi. Kärpäskimon valkoisen karvan sekaan ilmaantuu hevosen ikääntyessä hyvin pieniä tummia täpliä, joista ei kuitenkaan voi varmuudella päätellä hevosen syntymäväriä. Kärpästäplät saattavat muodostaa kaulalle, lavalle tai kyljelle laajan tihentymän (harmaa tai ruskea niin kutsuttu "verijälki") siten, että hevonen näyttää melkein kirjavalta. Kärpäskimous on todennäköisintä, jos eläin on perinyt kimotekijän vain toiselta vanhemmaltaan[3].
Kimo voi olla syntymä- eli pohjaväriltään mikä tahansa,[1] koska kimoudesta vastaavan G-lokuksen genotyyppi ei ole sidoksissa mihinkään muuhun väriin vaikuttavan lokuksen genotyyppiin. Näin ollen harmaanvalkean aikuisvärin taustalla voi olla mikä perusväri tahansa, ja mikä tahansa yhdistelmä diluutio-, kirjavuuskuvio- ja sekakarvakuviotekijöitä. Kimolla voi olla myös mitä tahansa merkkejä kuten muunkin värisillä hevosilla, joskin karvapeitteen ollessa kokovalkoinen näistä merkeistä erottuvat helposti lähinnä vain kirjo- tai valkokaviot, herasilmät ja turvan alueen valkoiset merkit, joiden vaaleanpunainen iho on tällä ohutkarvaisella alueella hyvin näkyvissä. Valkoiset merkit tai kirjavan hevosen valkoiset alueet voi saada näkyviin leikkaamalla hevosen karvaa lyhyeksi tai yksinkertaisesti kastelemalla hevosen, jolloin tumma ja vaaleanpunainen nahka kuultavat märän karvan alta.
Kimosyöpä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noin 75 prosentilla yli 15-vuotiaista kimoista hevosista esiintyy melanoomaa eli tummasolusyöpää[3][2], jota hevosilla kutsutaan kimosyöväksi. Todennäköisimmin sairastuvat pohjaväriltään mustat sekä kimotekijän suhteen homotsygootit yksilöt.[3][2]
Melanooma kehittyy ihon värisolujen lisääntyessä rajusti. Pieni, möykkymäinen kasvain kehittyy usein häntään tai sen alle.[3] Melanoomakasvaimet eivät ole sinänsä haitallisia, mutta ne voivat muodostaa etäpesäkkeitä esimerkiksi sisäelimiin.[3][2] Tällöin sairaus voi jopa uhata eläimen henkeä. Useimmiten kimo kuitenkin ehtii kuolla muusta syystä.[3] Joskus kimo joudutaan kuitenkin lopettamaan jo hyvinkin nuorella iällä melanooman takia.
Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kimo on yleinen väri hevosilla: nykyään noin 10 prosenttia hevosista on kimoja.[3] Se esiintyy miltei kaikissa hevosroduissa ja on hyvin yleinen erityisesti arabianhevosilla ja arabivaikutteisissa roduissa kuten walesinponeilla ja connemaralla.[2]. Joissakin rodussa kimous on erittäin yleistä: camarguenhevoset ovat aina ja lipizzanhevoset yleensä kimoja.
Jalostuksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Erityisesti nuorena nopeasti kimoutuneiden hevosten käyttö jalostuksessa saattaa tuottaa yllätyksiä jälkeläisten värien suhteen, koska kimous voi valkaisevan vaikutuksensa vuoksi kätkeä näkyvistä kaikenlaisia värigeenejä, kuten voikkouden. Hevosen jo harmaannuttua ei sen syntymäväristä pelkästään hevosen ulkonäön perusteella voi päästä selvyyteen, joskin esimerkiksi kirjavuus tai tiikerinkirjavuus näkyvät vaaleanpunaisina tai täplikkäinä ihonalueina ja myös hevosen silmien väri saattaa auttaa värin tunnistamisessa. Tämän vuoksi kimojen syntymäväri pyritään nykyään kuvaamaan ja merkitsemään sen virallisiin papereihin. Nykyisin kimon pohjaväri voidaan yleensä selvittää geenitesteillä.[2][3] Toinen keino määrittää pohjaväri tai ainakin sulkea pois vaihtoehtoja on tarkastella eläimen sukua ja jälkeläisiä. DNA-testaus yhdistettynä jälkeläisten ja suvun värien tutkimiseen voi vahvistaa sellaisenkin värin, jolle DNA-testiä ei vielä ole kehitetty.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Viitanen, J.: Kimot, päistäriköt ja kirjavat. (Värit ja värigenetiikka, osa 3.) Hevoset ja ratsastus, 2002, nro 4.
- Viitanen, Johanna: Hevosen värikartta tarkentuu. Hevoset ja ratsastus, 2009, nro 1, s. 26–29. RideMedia oy. ISSN 1239-856X.
- Gene G: Exclusion of Pigment from Hair UC Davis Veterinary Genetics Laboratory. Viitattu 9.1.2011. (englanniksi)
- Rosengren Pielberg, G. ym.: A cis-acting regulatory mutation causes premature hair graying and susceptibility to melanoma in the horse. (Gray: Horse Coat Color DNA Testing.) Nature Genetics, 2008, 40. vsk, nro 8, s. 1004–1009. Animal Genetics Incorporated. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.1.2011. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
