Kikkan Randall

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kikkan Randall

Kikkan Randall palkintokorokkeella 2013
Kikkan Randall palkintokorokkeella 2013

Henkilökohtaiset tiedot
Lempinimi Kikkanimal
Maa Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Syntymäaika 31. joulukuuta 1982 (ikä 35)
Syntymäpaikka Salt Lake City, Utah, Yhdysvallat
Kotisivu www.kikkan.com
Uran tiedot
Seura APU Nordic Ski Center
Suksimerkki Fischer
Maailmancup
Kaudet 2001–2018
Paras sijoitus 1.
Voitot 14
Palkintokorokkeella 34

Tietolaatikko päivitetty 5.3.2018

Mitalit
Maa: Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Naisten maastohiihto
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Pyeongchang 2018 parisprintti (v)
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Val di Fiemme 2013 parisprintti (v)
Hopeaa Hopeaa Liberec 2009 sprintti (v)
Pronssia Pronssia Lahti 2017 sprintti (v)

Kikkan Randall (s. 31. joulukuuta 1982 Salt Lake City, Utah, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen uransa päättänyt maastohiihtäjä. Hänen parhaat saavutuksensa ovat sprinttihiihdosta. Hän on voittanut parisprintin maailmanmestaruuden (2013) ja olympiakullan (2018) lisäksi sprintin MM-hopeaa Liberecissä 2009 ja MM-pronssia Lahdessa 2017 sekä sprintin maailmancupin kokonaiskilpailun kausilla 2011–2012, 2012–2013 ja 2013–2014.

Randall asuu Anchoragessa, Alaskassa, jossa hän opiskelee Alaska Pacificin yliopistossa. Randallin täti Betsy Haines osallistui maastohiihtoon vuoden 1980 olympialaisissa ja setä Chris Haines vuoden 1976 kisoihin.[1][2]

Randall käytti itsestään lempinimeä ”Kikkanimal”.[1] Häntä valmensivat Erik Flora ja Frode Lillefjell. Randall valittiin Kansainvälisen Olympiakomitean urheilijajäseneksi vuonna 2018[3]. Randall ilmoitti heinäkuussa 2018 sairastavansa rintasyöpää.[4]

Hiihtoura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2001 nuorten maailmanmestaruuskilpailujen sprintissä Randall sijoittui kuudenneksi – se oli kaikkien aikojen paras yhdysvaltalaisnaisen sijoitus nuorten maastohiihdon MM-kisoissa. Randall teki olympiadebyyttinsä vuoden 2002 talvikisoissa Salt Lake Cityssä ja sijoittui 44:ksi sprintissä – ennen olympialaisia hän oli voittanut ensimmäisen Yhdysvaltain mestaruutensa sprintissä. Tammikuussa 2006 hän voitti samassa paikassa Yhdysvaltain mestaruuden 5 kilometrin vapaalla ja 10 kilometrin perinteisellä sekä oli sprintissä toinen. Edellisvuonna maailmanmestaruuskisoissa Saksan Oberstdorfissa hän hiihti sprintissä sijalle 30.

Vuoden 2006 olympialaisissa Randall sijoittui yhdeksänneksi olympiakisojen sprintissä. Se on kaikkien aikojen paras yhdysvaltalaisen naisen olympialaisissa maastohiihdossa saavuttama sijoitus. Muutama viikko olympialaisten jälkeen Borlängen maailmancupissa Randall oli sprintin viides.

21. tammikuuta 2007 Randall oli kolmas Rybinskissa käydyssä sprintin maailmancuposakilpailussa. Se oli kautta aikojen paras yhdysvaltalaisen naisen maastohiihtosijoitus cupissa. 16. joulukuuta 2007 samassa paikassa käydyssä sprintissä Randall voitti uransa ensimmäisen maailmancuposakilpailun.

Randall maailmacupin osakilpailussa 13. tammikuuta 2018.

Randall sai Liberecin MM-kilpailujen 2009 vapaan hiihtotavan sprintissä hopeaa Arianna Follisin jälkeen. Vancouverin olympialaisissa 2010 hän sijoittui perinteisen tyylin sprintissä kahdeksanneksi ja parisprintissä kuudenneksi Caitlin Comptonin kanssa. Myöhemmin samana talvena hän sijoittui toiseksi Holmenkollenin vapaan hiihtotavan sprinttikilpailussa. Joulukuussa 2010 hän oli toinen Düsseldorfin vapaan hiihtotavan sprinttikilpailussa ja viikkoa myöhemmin kolmas Davosin vapaan hiihtotavan sprintissä. Myöhemmin samalla kaudella hän voitti Liberecin ja Drammenin vapaan hiihtotavan sprinttikilpailut. Hän sijoittui sprintticupin kokonaispisteissä kolmanneksi ja maailmancupin kokonaiskilpailussa kymmenenneksi.

Randall voitti joulukuussa 2011 Düsseldorfin ja Davosin vapaan hiihtotavan maailmancupsprintit sekä sijoittui Sadie Bjornsenin kanssa Düsseldorfin parisprintissä toiseksi. Tammikuussa hän oli Milanossa toinen sekä henkilökohtaisessa että parisprintissä. Helmikuussa hän sijoittui kolmanneksi Szklarska Poręban sprintissä. Hän voitti sprinttihiihdon maailmancupin ja sijoittui maailmancupin kokonaiskilpailussa viidenneksi.

Maailmancupkaudella 2012–2013 Randall sijoittui kolmanneksi Jällivaaran 10 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailussa. Hän voitti Quebecissä vapaan hiihtotavan henkilökohtaisen sprintin ja parisprintin. Canmoressa hän oli toinen vapaan hiihtotavan sprintissä. Tour de Skillä hän voitti Oberhofin prologin ja Val Müstairin sprinttikilpailun. Helmikuussa hän voitti vapaan hiihtotavan sprintin Sotšissa. Val di Fiemmen MM-kilpailuissa 2013 Randall voitti parisprintin maailmanmestaruuden Jessica Digginsin kanssa. Lahden maailmancupissa hän voitti vapaan hiihtotavan sprintin. Hän voitti sprintticupin kokonaiskilpailun ja oli maailmancupin kokonaispisteissä kolmas.

Kaudella 2013–2014 Randall sijoittui toiseksi Davosin vapaan hiihtotavan sprintissä sekä voitti Nové Měston, Szklarska Poręban ja Lahden vapaan hiihtotavan sprintit. Hän voitti sprintticupin kolmannen kerran peräkkäin. Maailmancupin kokonaiskilpailussa hän oli kuudes. Falunin MM-kilpailuissa 2015 hän sijoittui 10 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailussa 15:nneksi. Hän oli maaliskuussa 2015 kolmas Lahden vapaan sprintissä.

Randall jätti kauden 2015–2016 väliin, koska hän sai ensimmäisen lapsensa ja sanoi tähtäävänsä sen jälkeen vuoden 2018 olympialaisiin.[5] Lahden MM-kilpailuissa 2017 Randall saavutti pronssia vapaan hiihtotavan sprintissä. Maailmancupkaudella 2017–2018 hän sijoittui kolmanneksi Davosin vapaan hiihtotavan sprintissä joulukuussa 2017. Pyeongchangin olympialaisissa 2018 hän voitti vapaan hiihtotavan parisprintissä kultaa Jessica Digginsin kanssa. Viestissä Yhdysvallat sijoittui viidenneksi Randallin hiihtäessä kolmannen osuuden. Hän sijoittui 10 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailussa 16:nneksi ja 15 kilometrin yhdistelmäkilpailussa 40:nneksi.

Maaliskuussa 2018 Randall ilmoitti lopettavansa kilpahiihtäjän uransa Falunin maailmancupin jälkeen.[6]

Maailmancupin osakilpailuvoitot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nro Päivä Kilpailupaikka Matka
1. 16. joulukuuta 2007 Venäjän lippu Rybinsk Sprintti (v)
2. 15. tammikuuta 2011 Tšekin lippu Liberec Sprintti (v)
3. 20. helmikuuta 2011 Norjan lippu Drammen Sprintti (v)
4. 3. joulukuuta 2011 Saksan lippu Düsseldorf Sprintti (v)
5. 11. joulukuuta 2011 Sveitsin lippu Davos Sprintti (v)
6. 8. joulukuuta 2012 Kanadan lippu Quebec Sprintti (v)
7. 1. helmikuuta 2013 Venäjän lippu Sotši Sprintti (v)
8. 9. maaliskuuta 2013 Suomen lippu Lahti Sprintti (v)
9. 11. tammikuuta 2014 Tšekin lippu Nové Město Sprintti (v)
10. 18. tammikuuta 2014 Puolan lippu Szklarska Poręba Sprintti (v)
11. 1. maaliskuuta 2014 Suomen lippu Lahti Sprintti (v)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kikkan Randall Official Website – About Kikkan “Kikkanimal” Randall kikkan.com. Viitattu 6.1.2016. (englanniksi)
  2. Shinn, Peggy: Go For The Gold: Kikkan Randall Team USA. 9.4.2013. Viitattu 6.1.2016. (englanniksi)
  3. Tammilehto, Teemu: Naisleijonien ex-kapteeni Emma Terho valittiin KOK:n urheilijajäseneksi – "Täällä kisoissa sen on tajunnut, miten iso juttu valinta on" 22.2.2018. Yle. Viitattu 7.3.2018.
  4. Hiihtotähti Kikkan Randall sairastaa syöpää - julkaisi koskettavan viestin: ”Elämäni tulee muuttumaan” iltalehti.fi. Viitattu 12.7.2018.
  5. Lauri Markkanen: Taas vauvauutisia hiihdossa – toinenkin huippunimi jättää kauden väliin 16.10.2015. Iltalehti. Viitattu 23.10.2015.
  6. Pesu Vili: Pyeongchangin olympiavoittaja lopettaa uransa Ilta-Sanomat. 17.3.2018. Viitattu 17.3.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]