Kielensuunnittelu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kielensuunnittelulla eli kielisuunnittelulla tarkoitetaan tietoista pyrkimystä vaikuttaa kielen rakenteeseen ja sanastoon sekä sen oppimiseen ja käyttöön. Yleensä kielensuunnittelu pyrkii muuttamaan sitä, kuinka ihmiset käyttävät jotakin kieltä. Yhteiskunnan päättävissä elimissä harjoitetaan kielipolitiikkaa. Monilla mailla on erilliset, kieltä hallinnoivat instituutiot, kuten Kotimaisten kielten tutkimuskeskus Suomessa. Näiden tehtävänä on kielten ohjailu ja kielisuunnittelun limittäminen itse kieliin. Kielensuunnittelusta voivat huolehtia esimerkiksi viranomaiset, ammatilliset ryhmät, yksityiset järjestöt tai yksilöt.[1]

Kielensuunnittelu on soveltavaa kielitiedettä.

Kielensuunnittelu yhteiskunnassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Termi kielensuunnittelu yhdistetään usein ensimmäisenä kehitysmaihin, jolloin se nähdään osana modernisaatiota ja kansallishengen kehitystä. Kielensuunnittelu ei kuitenkaan ole ajallisesti uusi ilmiö eikä rajoitu kolmanteen maailmaan. Kielensuunnittelun ei myöskään tarvitse olla yksittäisten valtioiden asia, vaan kielensuunnittelua voivat harjoittaa myös etniset ryhmät, ammattiliitot tai uskonnolliset ryhmät. Näin on erityisesti alueilla, joilla valtion raja ei mukaile kielirajoja. Tällaista rajattomuutta edustaa muun muassa englannin kieli. Järjestötasoisesta kielensuunnittelusta tunnettu esimerkki on kristillisjärjestö SIL International, joka omien sanojensa mukaan "tutkii ja dokumentoi kehitysmaiden vähemmistökieliä ja myötävaikuttaa niiden kehitykseen". SIL keskittyy erityisesti kieliin, joilla ei ole kirjoitettua muotoa.[2]

Usein kielensuunnittelu lähtee liikkeelle ruohonjuuritasolta. Muun muassa Yhdysvalloissa feministien aloittama liike pyrkii muuttamaan englannin kieltä sukupuolineutraalimpaan suuntaan. Länsi-Afrikassa yli valtionrajojen toimiva liike pyrkii turvaamaan N'Ko-kielen, kirjoitusjärjestelmän ja kulttuurin olemassaolon.[3] Kansainvälisellä tasolla kielensuunnittelu on ilmennyt muun muassa keinotekoisten kielten, kuten esperanton, luomisessa sekä tieteiselokuvien klingonin synnyssä.

Kategoriat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korpussuunnittelu (kielen lingvistinen suunnittelu)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Termillä korpussuunnittelu (tai paremmin: kielen lingvistinen suunnittelu) tarkoitetaan kielen muotojen (kirjoitusjärjestelmän, taivutusopin, johto-opin, sanaston ja lauseopin) harkittua suunnittelua. Sanaston suunnittelu voi esimerkiksi olla vieraskielisten ilmausten korvaaminen (kuten anglismien ja svetisismien suomen kielessä) kotoperäisillä ilmauksilla. Ensimmäinen osa korpussuunnittelua kielessä, jolla ei ole ennestään kirjoitusjärjestelmää, on kirjoitusjärjestelmän luominen. Korpussuunnittelulla pyritään päivittämään kieltä siten, että se on toimiva väline kommunikaatiota varten. Erityisesti tämä on nähtävissä uudissanojen kautta, sillä yhteiskunnan muutosten mukana myös sanasto on muuttunut; viisikymmentä vuotta sitten ei tunnettu tietokoneita tai sata vuotta sitten ilmastonmuutosta.

Korpussuunnittelu voi olla mielivaltainen tai perustua empirian. Tekstikokoelmien avulla voidaan tarkistaa muun muassa uudissanojen tai uusien ilmausten luomista, jo olemassa olevan sanaston muokkausta tai vaihtoehtoisten muotojen välillä jonkin tietyn muodon suosittamista.

Statussuunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Statussuunnittelulla viitataan tietoiseen pyrkimykseen kielen yhteiskunnallisen statuksen muuttamiseksi. Erityisesti tämä näkyy valtioiden virallisten kielten valinnoissa, jolloin jokin tietty kielen variaatio (sekä standardikieli että murteet) nostetaan erityisasemaan muihin kieliin nähden, mahdollisesti näiden muiden variaatioiden kustannuksella. Asemasuunnittelu on taustalla myös kansalliskielten statuksen saavuttaneissa kielissä. Juuri kielen aseman tietoiset muuttamispyrkimykset ovat kielipolitiikan kenties polemiikkia eniten nostattava kysymys.

Kielenopetuksen suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kielenopetuksessa keskiössä on virallisen kielen (virallisten kielten) oppiminen joko äidinkielenä, toisena kielenä tai vieraana kielenä. Päätökset voivat vaikuttaa laajastikin joidenkin kielten puhuja-, lukija- ja kirjoittajamäärään. Tällaisten päätösten taustalla on usein vähemmistökulttuurien sulauttamista ja monikulttuurisuutta koskeva politiikka. Vaikka kielenopetuksen suunnittelu tapahtuukin suurimmaksi osaksi valtiollisella ja alueellisella tasolla, eräät kulttuurijärjestöt, kuten Società Dante Alighieri (italia) ja Goethe-Institut (saksa), pyrkivät edistämään omien kieltensä käyttöä muissa maissa. Muita vastaavia järjestöjä ovat Instituto Camões (portugali), British Council (englanti), Alliance française (ranska), Instituto Cervantes (espanja) ja Kungfutse-instituutti (kiina).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielisuunnittelu – Jyväskylän yliopiston termipankki jyu.fi. Viitattu 29.1.2009.
  2. SIL – About SIL International sil.org. Viitattu 29.1.2009.
  3. N'Ko Institute nkoinstitute.com. Viitattu 29.1.2009.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bergroth, Mari: Språkplanering vid en tvåspråkig yrkeshögskola: Exemplet fackspråkligt språkbad. väitöskirja, Acta Wasaensia n:o 182. Vaasa: Vaasan yliopisto, 2007. ISBN 978-952-476-195-6. (ruotsiksi)
  • Tauli, Valter: Introduction to a theory of language planning. Studia philologiae Scandinavicae Upsaliensia, 6. Uppsala: Almqvist & Wiksell, 1968. ISSN 0081-6809.
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Language planning