Keskiputouksen voimalaitos

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Keskiputouksen voimalaitos
Voimala Hämeensillan puolelta nähtynä.
Voimala Hämeensillan puolelta nähtynä.
Osoite Satakunnankatu 13b
Sijainti Kyttälä, Tampere
Koordinaatit 61°30′01″N, 23°45′47″E
Rakennustyyppi energiantuotantorakennus
Valmistumisvuosi 1932
Suunnittelija Bertel Strömmer (julkisivut)
August Sandsund (tilat)[1]
Omistaja Tampereen kaupunki
Käyttäjä Tampereen Sähkölaitos
Tyylisuunta funktionalismi
Julkisivumateriaali punainen tiili
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Keskiputouksen voimalaitos on Tampereen Sähkölaitoksen vesivoimala, joka sijaitsee Tammerkosken itärannalla Koskipuiston vieressä. Nykyinen punatiilinen rakennus on valmistunut vuonna 1932, ja sen funkistyyliset, pelkistetyt julkisivut on suunnitellut kaupunginarkkitehti Bertel Strömmer. Voimala on keskeinen osa Tammerkosken kansallismaisemaa.[1][2][3]

Voimalan teho on 8,7 megawattia. Sähkölaitoksella on koskessa myös kaksi muuta vesivoimalaa: Tampellan voimalaitos (teholtaan 3,3 megawattia)​​ ja Finlaysonin voimalaitos (teholtaan 4,4 megawattia). Näiden kolmen voimalan yhteenlaskettu sähköntuotanto on keskimääräisenä vesivuonna noin 60 gigawattituntia.[2][4]

Voimalan historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen kaupunki perusti kunnallisen sähkölaitoksen vuonna 1888 – ensimmäisenä Suomessa ja ensimmäisten joukossa koko maailmassa. Aluksi sähkölaitos käytti sähköntuotantoon höyrykonetta. Vuonna 1891 se alkoi hyödyntää vesivoimaa, kun se sai tilat Tampereen Myllyn siipirakennuksesta Tammerkosken keskiputouksen itäpuolelta. Myöhemmin mylly purettiin, ja vuonna 1910 sen tilalle nousi Lambert Pettersonin suunnittelema voimalarakennus. 1930-luvun alussa paikalle tehtiin nykyinen voimalaitos, joka valmistuessaan moninkertaisti Tampereen sähköntuotannon.[1][5]

Rakennuksen status[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskiputouksen voimalaitos liittyy kiinteästi Tammerkosken teollisuusmaisemaan, jonka Museovirasto on luokitellut valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.[6] Kaupungin asemakaavassa rakennus on suojeltu. Suojelumääräyksen mukaan kyseessä on ”rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokas sekä kaupunkikuvan säilymisen kannalta tärkeä rakennus”. Voimalaa ei saa purkaa, ja siihen tehtävät korjaus- ja muutostyöt täytyy suorittaa niin, ettei niillä turmella rakennuksen, rakenteiden, julkisivujen tai kiinteän sisustuksen rakennustaiteellisia, rakennusteknisiä eikä kulttuurihistoriallisia arvoja.[7][8]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998, s. 158–159. Tampere: Tampereen kaupungin kaavoitusyksikkö, 1998. ISBN 951-609-076-1.
  2. a b Voimalaitokset Tampere: Tampereen Sähkölaitos. Viitattu 4.10.2019.
  3. Niemelä, Jari: Tiilestä tehty Tampere – punatiilirakennuksia eilen, tänään ja huomenna, s. 43. Tampere: Tampere-Seura, 2006. ISBN 952-5558-01-0.
  4. Kahilaniemi, Sini & Jalovaara, Jukka & Ahonen, Markku & Ojaniemi, Asko & Virolainen, Jyri: Uusiutuvan energian kuntakatselmus: Tampere (PDF) s. 46. Tampere: Tampereen kaupunki, 2016. Viitattu 4.10.2019.
  5. Jo 130 vuotta asiakkaamme apuna Tampere: Tampereen Sähkölaitos. Viitattu 4.10.2019.
  6. Tammerkosken teollisuusmaisema Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Helsinki: Museovirasto, 2009. Viitattu 4.10.2019.
  7. Tampereen ajantasa-asemakaava (Avoindata.fi) 28.8.2019. Tampere: Tampereen kaupunki. Viitattu 4.10.2019.
  8. Asemakaava no 7710 ja tonttijako: Keskustorin pohjoisosan, Frenckellin ja sähkölaitoksen alueen käyttötarkoitus, tonttien rajojen ja kaupunginosan rajan muutos Tampere: Tampereen kaupunki, 2001. Viitattu 4.10.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]