Alakosken voimalaitos

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alakosken voimalaitos
Voimala etelän puolelta nähtynä.
Voimala etelän puolelta nähtynä.
Osoite Vuolteentori
Sijainti Nalkala, Tampere
Koordinaatit 61°29′46″N, 23°45′52″E
Rakennustyyppi energiantuotantorakennus
Valmistumisvuosi 1937
Suunnittelija Bertel Strömmer
Rakennuttaja Tako, Verkatehdas ja Liljeroos
Omistaja Koskienergia
Tyylisuunta funktionalismi
Julkisivumateriaali punainen tiili
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Alakosken voimalaitos eli Alavoimala on vuonna 1937 valmistunut vesivoimalaitos, joka sijaitsee Tampereen keskustassa Tammerkosken alajuoksulla. Se on alun perin ollut kolmen tehtaan – Takon, Verkatehtaan ja Liljeroosin – yhteisomistuksessa. Nykyään sen omistaa Koskienergia.[1][2][3][4]

Voimalan teho on 4 megawattia, ja vuodessa sen sähköntuotanto on noin 15 gigawattituntia.[1][5]

Arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alavoimala muodostaa visuaalisen parin Keskiputouksen voimalaitokselle (1932), joka on kooltaan suurempi mutta muuten varsin samannäköinen. Molemmat ovat punatiilisiä ja funkistyylisiä rakennuksia, ja kummankin julkisivut on suunnitellut kaupunginarkkitehti Bertel Strömmer.[6][7]

Strömmer ei ollut itse täysin tyytyväinen Alavoimalan toteutukseen. Hän olisi halunnut, että se olisi päällystetty vaalealla klinkkerillä. Lisäksi hän olisi sijoittanut voimalan kosken reunaan, jotta näkymä Hämeensillalta kohti Ratinan suvantoa säilyisi avoimena. Takon edustaja, vuorineuvos Gösta Serlachius kuitenkin torjui nämä ideat ja vaati, että voimala tehdään punatiilestä ja että se rakennetaan keskelle koskea.[6][7]

1980-luvulla Alavoimalan eteläseinustalle tehtiin Tammerkosken ylittävä kävelysilta.[6]

Status[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alavoimala on kiinteä osa Tammerkosken kansallismaisemaa ja valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä.[3][8] Voimalaa ei ole suojeltu, mutta Tampereen kaupungin kaavoitusyksikön tekemän selvityksen mukaan kyseessä on rakennustaiteen ja kaupunkikuvan kannalta erittäin merkittävä kohde.[9][10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kahilaniemi, Sini & Jalovaara, Jukka & Ahonen, Markku & Ojaniemi, Asko & Virolainen, Jyri: Uusiutuvan energian kuntakatselmus: Tampere (PDF) s. 46. Tampere: Tampereen kaupunki, 2016. Viitattu 8.1.2020.
  2. Anttila, Olavi: Valoa, voimaa, vaurautta: Tampereen kaupungin sähkölaitoksen historia 1888–1988, s. 262. Tampere: Tampereen kaupunki, 1993. ISBN 951-9430-76-8.
  3. a b Tuulasvaara-Kaleva, Tiina: Kansallismaisema Koskesta voimaa. Viitattu 8.1.2020.
  4. Mukala, Jorma: Metso, Voima, Tuulensuu: Tampereen arkkitehtuuria, s. 31. Tampere: Tampere-Seura, 1999. ISBN 951-9080-78-3.
  5. Voimalaitokset Fingrid Oyj. Viitattu 8.1.2020.
  6. a b c Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998, s. 82. Tampere: Tampereen kaupungin kaavoitusyksikkö, 1998. ISBN 951-609-076-1.
  7. a b Niemelä, Jari: Tiilestä tehty Tampere – punatiilirakennuksia eilen, tänään ja huomenna, s. 43–44. Tampere: Tampere-Seura, 2006. ISBN 952-5558-01-0.
  8. Tammerkosken teollisuusmaisema Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Helsinki: Museovirasto, 2009. Viitattu 8.1.2020.
  9. Tampereen ajantasa-asemakaava avoindata.fi. 11.12.2019. Tampere: Tampereen kaupunki. Viitattu 8.1.2020.
  10. Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998, s. 13, 82.