Finlaysonin voimalaitos
| Finlaysonin voimalaitos | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Osoite | Kanavaraitti 12 |
| Sijainti | Finlayson, Tampere |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi | energiantuotantorakennus |
| Valmistumisvuosi | 1926 |
| Suunnittelija |
August Sandsund Jarl Eklund |
| Rakennuttaja | Finlayson |
| Omistaja | Tampereen kaupunki |
| Käyttäjä | Tampereen Sähkölaitos |
| Tyylisuunta | 1920-luvun klassismi |
| Julkisivumateriaali | punainen tiili |
| Kerrosluku | 2 [1] |
 |
|
Finlaysonin voimalaitos on vuonna 1926 valmistunut vesivoimala, joka sijaitsee Tammerkosken yläjuoksulla, Finlaysonin vanhalla tehdasalueella.[2][3] Sen ovat suunnitelleet insinööri August Sandsund ja arkkitehti Jarl Eklund.[1][4] Punatiilinen voimalarakennus edustaa tyyliltään klassismia. Alkuperäiseen koneistoon kuului kolme Tampellan valmistamaa turbiinia, jotka on myöhemmin uusittu.[5][6]
Voimalaitos on Finlaysonin rakennuttama, mutta vuodesta 1996 lähtien se on ollut Tampereen kaupungin omistuksessa ja Tampereen Sähkölaitoksen käytössä. [1][7] Voimalan nykyinen teho on 4,4 megawattia. Sähkölaitoksella on koskessa myös kaksi muuta vesivoimalaa: Keskiputouksen voimalaitos (teholtaan 8,7 megawattia) ja Tampellan voimalaitos (teholtaan 3,3 megawattia). Näiden kolmen voimalan yhteenlaskettu sähköntuotanto on keskimääräisenä vesivuonna noin 60 gigawattituntia.[8][9]
Finlaysonin voimalaitoksen putouskorkeus on 7 metriä.[6]
Rakennuksen status[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Finlaysonin voimalaitos liittyy kiinteästi Tammerkosken teollisuusmaisemaan, jonka Museovirasto on luokitellut valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.[10] Kaupungin asemakaavassa voimala on suojeltu. Se on määritelty rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi sekä kaupunkikuvan säilymisen kannalta tärkeäksi rakennukseksi, jota ei saa purkaa. Korjaus- ja muutostyöt täytyy suorittaa niin, ettei niillä turmella kohteen rakennustaiteellisia arvoja.[11][12]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Myllykylä, Turkka: Suomen kulttuurihistoriallisesti arvokkaat sähköä tuottavat vesivoimalaitokset: Inventointi (PDF) Museovirasto & Fortum Oyj, 1999. Viitattu 19.11.2021.
- ↑ Niemelä, Jari: Tiilestä tehty Tampere – punatiilirakennuksia eilen, tänään ja huomenna, s. 19–20, 24. Tampere: Tampere-Seura, 2006. ISBN 952-5558-01-0.
- ↑ Voimalaitos Akseli – Pirkanmaan teollisuushistoria. Tampere: Tampereen kaupunki, 2003. Arkistoitu 3.1.2020. Viitattu 19.11.2021.
- ↑ Tammerkosken uudet voimalaitokset. Uusi Suomi. 23.12.1925, s. 9. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Viitattu 19.11.2021.
- ↑ Niemelä 2006, s. 209.
- ↑ a b Finlaysonin alue, s. 203–204. Tampere: Työväenmuseo Werstas, 2019. ISBN 978-952-68778-5-3.
- ↑ Jo 130 vuotta asiakkaamme apuna Tampere: Tampereen Sähkölaitos. Viitattu 3.1.2020.
- ↑ Voimalaitokset Tampere: Tampereen Sähkölaitos. Viitattu 3.1.2020.
- ↑ Kahilaniemi, Sini & Jalovaara, Jukka & Ahonen, Markku & Ojaniemi, Asko & Virolainen, Jyri: Uusiutuvan energian kuntakatselmus: Tampere (PDF) s. 46. Tampere: Tampereen kaupunki, 2016. Viitattu 3.1.2020.
- ↑ Tammerkosken teollisuusmaisema Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Helsinki: Museovirasto, 2009. Viitattu 3.1.2020.
- ↑ Tampereen ajantasa-asemakaava avoindata.fi. 11.12.2019. Tampere: Tampereen kaupunki. Arkistoitu 9.10.2018. Viitattu 3.1.2020.
- ↑ Finlaysonin ja Tampellan alueita yhdistävä kevyenliikenteen silta, Vapriikinsilta, kartta no 7709 Tampere: Tampereen kaupunki, 2003. Viitattu 3.1.2020.