Kauko Väyrynen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kauko Sakari Väyrynen (5. marraskuuta 1925 Sortavalan maalaiskunta3. huhtikuuta 2004 Helsinki[1]) oli suomalainen oopperalaulaja ja näyttelijä.[2] Hänet tunnettiin koomisista rooleista ja karaktäärihahmojen esittämisestä tenorina[1], mutta hän esiintyi myös baritonina.[2]

Väyrynen opiskeli Tyyne Hasen, Jorma Huttusen, Aulikki Rautawaaran, Veikko Vuorelan ja Luigi Riccin johdolla. Hän työskenteli näyttelijänä muun muassa Vaasassa sekä vuosina 1955–1957 ja 1959–1961 Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatterissa. Kansanteatteri-Työväenteatterissa hän myös suoritti muun muassa operettirooleja. Väyrynen oli kiinnitettynä Suomen Kansallisooppera ja -balettiin vuosina 1961–1980. Siellä hänen rooleihinsa kuuluivat Bardolfo (Giuseppe Verdi: Falstaff), Spalanzani (Jacques Offenbach: Hoffmannin kertomukset), Jacquino (Ludwig van Beethoven: Fidelio), Valzacchi (Richard Strauss: Ruusuritari), Vašek (Bedřich Smetana: Myyty morsian), Šuiski (Modest Mussorgski: Boris Godunov), Kaapo (Leevi Madetoja: Pohjalaisia) ja Rahikainen (Tauno Pylkkänen: Tuntematon sotilas). Väyrynen tulkitsi myös rooleja opereteissa ja musikaaleissa. Tauno Pylkkäsen Oprin ja Oleksin esityksessä Lahdessa vuonna 1982 hän esiintyi Oleksin roolissa baritonina.[2] Väyrynen osallistui muun muassa Leevi Madetojan oopperan Pohjalaisia ja Aulis Sallisen oopperan Punainen viiva levytyksiin.[3]

Väyrynen oli naimisissa ohjaaja, näyttelijä Lilli Markkasen kanssa. Hän kuoli Helsingissä 78-vuotiaana.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Muistot: Kauko Väyrynen Helsingin Sanomat
  2. a b c Otavan Musiikkitieto A–Ö, uudistetun laitoksen 1. painos (1997), toim. Keijo Virtamo
  3. Väyrynen, Kauko Kansalliskirjasto

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]