Kalle Tähtelä

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kaarlo ”Kalle” Aleksander Tähtelä (sukunimi vuodesta 1906 Franzén, aikaisemmin Junno; 26. toukokuuta 1891 Leppävirta23. lokakuuta 1919 Sisto-Palkino, Neuvosto-Venäjä) oli suomalainen toimittaja, kirjailija ja sotilaslentäjä.[1]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tähtelän vanhemmat olivat Aleksanteri Franzen, ent. Hagert ja Retriikka Jaakontytär Junno. Tähtelän perhe vietti liikkuvaa elämää ja niinpä hän kävi koulua Leppävirralla, Kuopiossa ja Porvoossa, asui pari vuotta Venäjällä ja kävi sitten vielä lyseota Helsingissä. Tähtelä jätti lyseon käynnin kesken siirtyen lehtialalle. Hän oli työssä ensin Etelä-Suomen Sanomissa ja sitten Aamulehdessä. Vuonna 1910 hän lähti ensin Saksaan ja sieltä vuonna 1911 Yhdysvaltoihin. Tähtelä teki Yhdysvalloissa aluksi sekalaisia töitä mutta palasi sitten lehtialalle ja oli toimittajana suomenkielisissä Yhdysvalloissa ilmestyneissä työväenlehdissä. Suomeen Tähtelä palasi marraskuussa 1917.[2][1]

Suomen ja Venäjän sisällissodat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen sisällissodan aikana Tähtelä toimitti Turussa ilmestynyttä Sosialisti-lehteä. Siirryttyään sodan loppuvaiheissa Venäjälle hän pyrki punalaivaston ilmasotakouluun ja opiskeli lentäjäksi koulun kansainvälisellä osastolla. Läpäistyään lento- ja teoriakokeet hän palveli sitten Venäjän sisällissodassa punaisten puolella sotilaslentäjänä Itämeren laivaston ilmavoimien 1. vesilentolaivueessa.[2] Muita suomalaisia lentäjiä oli noin kymmenkunta, joista Tähtelän lisäksi tunnetaan Werner ja Jalmar Lehtimäki, Valter Bergström, Konstantin Taskinen, Kaarlo Renkas, Manne Tynys, Kaarlo Nenonen ja Otto Kalvitsa.[3]

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kenraali Judenitšin joukot ampuivat 22. lokakuuta 1919 alas Tähtelän ohjaaman M-20 lentoveneen Pietarin lähistöllä. Tähtelä ja koneen mekaanikkotähystäjä A. Baldanov piiloutuivat yön ajaksi erääseen maalaistaloon. He jäivät kuitenkin vangiksi seuraavana päivänä yrittäessään päästä takaisin punaisten puolelle. Lentäjät tuomittiin kenttäoikeudessa kuolemaan ja heidät teloitettiin 24. lokakuuta 1919 Sisto-Palkinon kylässä. Silvotut ruumiit löydettiin valkoisten perääntymisen jälkeen ja heidät haudattiin 11. marraskuuta Oranienbaumin vallankumoussankarien yhteishautaan. Yrjö Sirola piti muistopuheen Tähtelän haudalla.[3]

Tähtelän mukaan nimettiin yksi Mustanmeren laivaston lento-osasto ja 1919 Tähtelän ja vuonna 1919 taiteilija Yersova maalasi taulun Itämeren lentäjien uroteko Tähtelän ja Bahvalovin kunniaksi.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mustalaisen kosto, kolminäytöksinen näytelmä 5 kuvaelmassa, K. Jansonin romaanista ”Liw” mukaillut Kalle Tähtelä. Seuranäytelmiä n:o 80. Karisto 1909, 4. painos 1926
  • Ihmisiä : seitsemän novellia. Työmies Kustannusyhtiö, Hancock, Michigan 1913
  • Ihmisiä : siirtolaisnovelleja. Kirja, Helsinki 1913 (ilmestyi 1916 nimellä Siirtolaisia ja ihmisiä)
  • Lowellin lakko, kolminäytöksinen näytelmä. Työväen sanomalehti, Helsinki 1913
  • Ihmisteurastamo : kuvauksia yleiseuropalaisesta sodasta ; kirj. Wilhelm Lamszus, suomennos Kalle Tähtelä. Työmies Kustannusyhtiö, Hancock, Michigan 1915

Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Natsaretin kirvesmies ; kirjottanut Bouck White ; suomentanut Kalle Tähtelä. Amerikan yhdist. suom. sos. kustannusyhtiöt, Superior, Wisconsin 1916 (alkuteos The call of the carpenter)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kirjasampo.fi : Kalle Tähtelä
  2. a b Ilkka Markkula : Runoileva punalentäjä, ilmestynyt Savon Sanomien Maanantaivieras-palstalla 4.5.2009
  3. a b Geust, Carl-Fredrik: ”Venäjän sisällissodassa surmansa saaneet suomalaiset punakaartilaiset”, Suomalaiset ensimmäisessä maailmasodassa, s. 134, 189. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia, 2004. ISSN 952-53544-8-2. Teoksen verkkoversio.