Kalifornian intiaanit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

  Kalifornian intiaanit olivat Yhdysvaltain länsirannikon intiaaneja, joihin luetaan mm. shastat, pomot, hupat, miwokit, yanat ja chumashit. Kalifornian alue on luonnonoloiltaan hyvin vaihtelevaa, kosteista vuoristometsistä aroihin ja autiomaihin. Runsaasti kalaa, riistaa ja syötäväksi kelpaavaa kasviravintoa tuottavalla seudulla asutus oli tiheää.

Joidenkin heimojen yhteiskunta oli pitkälle eriytynyt ja yksityisomaisuuteen perustuva. Rahana käytettiin muun muassa kotilonkuoria. Kaliforniassa asui moneen suureen kieliryhmään kuuluneita intiaaneja. Silti niiden kulttuurit muistuttavat toisiaan. Ihmiset hankkivat elatuksensa muun muassa tammenterhojen keruulla, metsästyksellä ja monesti kalastuksellakin. Vain mohavet ja ehkä jotkut muut heimot viljelivät maata. Silti kaikki viljelivät tupakkaa. Yleensä alueen intiaanit olivat rauhallisia, mutta sotaisiakin heimoja joukossa oli. Heimojen välinen kauppa oli laajaa. 1800-luvun alussa eurooppalaiset toivat Kalifornian alueelle kulkutauteja, jotka tappoivat monia intiaaneja. Vuonna 1850 saapuivat amerikkalaiset valkoiset asuttajat idästä, mikä johti intiaanisotaan joissa intiaaneja surmattiin joukoittain. Kaliforniassakin intiaanien määrä oli alimmillaan vuoden 1900 tienoilla, minkä jälkeen määrä alkoi taas kasvaa.

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taitavina korintekijöinä intiaanien keskuudessa pidettyjen pomo-intiaanien valmistama kori.

Kalifornian intiaanien asuma-alueet olivat vuoristoissa, autiomaissa, sateisella rannikolla jne. Kalifornian intiaanien alueeksi olottui Etelä-Oregonista hieman Kalifornian rajan eteläpuolella, ja aivan itäisin Kalifornia ei kuulunut siihen[1]. Rannikolla on metsäinen Coast Rangen vuoristo ja idässä myös metsäinen Sierra Nevada, joiden välissä alkujaan heinäaroa kasvanut, valkoisten viljelyyn ottama San Joaquin- ja Sacramento-jokien laakso. Kalifornian sateisuus vaihtelee kaakon kuivasta kaktusaavikosta koillisrannikon sateiseen. Mutta lounaisrannikolla on chaparral-pensaikkoa, jossa kasvaa lyhyitä tammia ja mäntyjä[1]. Vaihtelevat luonnonolot johtivat hyvin suureen vaihteluun alueen eri kansojen kulttuureissa.

Keski-Kaliforniassa asuivat San Joaquinin ja Sacramenton jokilaaksossa elivät tammenterhojen korjaajat, pohjoisessa puoliksi paikallaan elävät kalastajat, etelässä asui lähinnä keräilyllä ja varhaiskantaisella maanviljelyllä eläneitä kansoja[2]. Puolet alueen intiaaneista kuuluivat penutien kieliryhmään[3]. Mm. tammenterhojen keruu ravinnoksi yhdisti monia alueen intiaaniheimoja[4]. Toki ruokaa hankittiin muulla metsästyksellä, kalastuksella ja kasviravinnon mm juurien keruulla. Esimerkiksi wintujen elämä pohjautui lohen pyyntiin, peuran metsästykseen ja tammenterhojen keruuseen[5]. Tammenterhoista sai syömistä estävän kitkeryyden pois rouhimalla, kuivaamalla ja monta kertaa vedessä liottamalla[6].

Joidenkin eläinten metsästys oli kiellettyä koska niitä pidettiin epäpuhtaina[7]. Monet Kalifornian intiaaniheimot arvostivat omaisuutta ja kävivät sekä heimon sisäistä että heimojen välistä kauppaa. Yleensä ei viljelty maata keräiltävän kasviravinnon ollessa runsasta[6]. Eteläiset tipai ja cahuilla-heimot viljelivät maata elämisen vuoksi, mutta monet Kalifornian kansat viljelivät tupakkaa[1], jota monin paikoin tyydyttiin vain keräilemään. rannikoilla nuijittiin tai pyydystettiin heittoaseilla hylkeitä, ja kerättiin rapua tai simpukoita[1]. Sisämaassa tammenterhojen lisäksi syötiin muiden kasvien, mm. männyn, heinälajien ja muiden siemenkasvien siemeniä ja juuria, sekä etelässä myös kaktuksen ja yuccan hedelmiä[6].

Kalifornian asuntoja oli monenlaisia, useimmat muidenkin Pohjois-Amerikan alueiden intiaaneille tyypillisiä majamalleja. Asunnot olivat sisämaassa ja pohjoisella rannikolla pieniä kupolimaisia ja kartiomaisia majoja. niiden kehikko tehtiin riu-uista ja verhottiin risuilla, kaarnoilla tai laudoilla. Keskialangon talot olivat puoliksi maanalaisia, seiväskehikkorakenteisia ja mullalla peitettyjä kartiokattoisia "kuoppataloja". Etelän majat olivat taas kasvimateriaalille verhottuja riukukehikoita[8]. Monissa kylissä oli valtava, jopa satoja ihmisiä majoittamaan pystyvä puoliksi maanalainen riittitalo. Monissa kylissä oli myös yleensä vain miesten käyttämä sauna. Joskus saunominen ja riitit tehtiin samassa talossa. Saunaa käytettiin rituaaliseen puhdistautumiseen ja monesti miesten kerhohuoneena[8].

Monet Kalifornian intiaanit olivat hyviä korintekijöitä, mutta keramiikan teon osasivat vain jotkut etelän kansat[9]. Metsästykseen käytettiin keihästä, linkoa ja nousta, etelässä myös heittokeppiä, joka muistutti bumerangia, mutta ei leikkibumerangin tavoin palannut heittäjänsä käteen. Parhaat kiviterätyökalut kuten nuolenkärjet, keihäänkärjet ja veitset tehtiin obsidiaanista.

Tavaranvaihtojärjestelmä ja kauppareitit olivat laajoja[10]. Ihmisten omaisuuserot saattoivat olla suuria. Esimerkiksi pomoja pidettiin taitavina korien tekijöinä. He tekivät koreja monista materiaaleista mm saran juuresta, kiinankuoresta, papyruksen juuresta ja vaivaispinjan juuresta[10]. Kun muut Kalifornian intiaanit käyttivät korien teossa paria työtapaa, pomot käyttivät kuutta eri tapaa. Pomot elivät kolmessa ryhmässä meren rannalla, Russianjoen varrella ja Clearjärven ympärillä. Pomot käyttivät rahaa, ja myivät suolaa muille intiaaneilla. Pomojen yhteiskunta oli perhekeskeinen ja rikkaita suosiva, aluerajoihin pohjautuva. Pomot olivat rauhallisia, neuvottelunhaluisia ja kaupankäyntiin suuntautuneita. Esimerkiksi merenrannan ja sisämaan pomot vaihtoivat keskenään alueidensa tuotteita[11]. Pomojen tanssit liittyivät mm. tammenterhojen saannin taanneiden henkien palvontaan.

Kalifornian pohjoisosissa asui tolowia jotka puhuivat athabasca-kieltä, ja joiden kulttuuri muistutti enemmän luoteisrannikon intiaanien kulttuuria[12]. Tolowien elämää rytmittivät uskonnolliset seremoniat mm. tyttöjen aikuistumisseremonia, lääkäriksitulon tanssi, peurannahkatanssi, lohitanssi ja sotatanssi[13]. Tolowien viholliset, algonkin-kieltä puhuvat yurokit edustivat Alaskaan asti ulottuvaa kulttuuria, johon kuului metsästys ja kalastus veneillä[14]. Yurokeilla oli rahajärjestelmä, mm punapuukanootin saattoi ostaa 60 tikan päänahalla tai 12 hammassimpukan kuoresta tehdyllä ketjulla[14]. Monista muista asioista asui maksaa, kuten morsiamesta, kalastuspaikasta, talosta, tammenterhoa tuottavasta maasta, rikoksesta korvausta uhrille jne[15]. Samaani laskutti palveluksistaan, mutta joen yli kuljetettiin ilmaiseksi. Köyhiin ja rikkaisiin suhtauduttiin Yurokien parissa eri tavalla. Kuolleen mahdollinen omaisuus periytyi sukulaisille[16]. Yleensä Kalifornian intiaanit olivat yleensä melko rauhallisia. Hoka-ryhmään kuuluneet mohave-heimot erosivat monista muista alueen intiaaniheimoista mm siksi, että sotivat säännöllisesti quechaneja vastaan. Mohavet olivat Kalifornian intiaaneista ainoita jotka varsinaisesti viljelivät maata[17]. Mohavet viljelivät maissia, papuja ja kurpitsoja ja kävivät ahkerammin kauppaa kuin monet muut heimot[18]. Mohavet saattoivat asua paikalla jo 2 000 eaa.[17]. Mohavien kaivukeppi oli litteä ja kovapuinen toisin kuin Kalifornian intiaaneilla yleensä[17]. Chumashit elivät tammanterhojen keruulla ja merikalastuksella, ja meren intiaanit vaihtoivat tuotteitaan sisämaan chumashien kanssa. Chumashit pyydystivät valaita, hylkeitä, merisaukkoja pitkillä luonnonasfaltilla tiivistetyillä, lankuista tehdyillä kanooteilla, joihin saattoi mahtua jopa 12 ihmistä. Verkot oli tehty meriheinästä, rannalla kaloja pyydettiin ansoilla ja myrkkykasveilla[18].

Korinpunonta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koreja käytettiin tavaroiden säilytyksen ja kuljetukseen. Kaliforniassa kasvoi monien korien tekoon sopivia kasveja, pajua, kaislaa, saraa, plataaneja ja poppeleita. Kerätyn kasviaineksen alkukäsittely mm kuorinta oli korinpunonnan aikaavievin vaihe. Nykyajan pomot vartioivat punontataitoa, ja suhtautuvat työhönsä hartaudella ettei tule huonoja koreja[19].

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaliforniassa asui ennen eurooppalaisten tuloa eri arvioiden mukaan 115 000–350 000 intiaania[7][20]. Monesti esitetään arvioita 150 000–200 000 henkeä[2]. Korkeimmat arviot vuoden 1500 intiaaniväkiluvusta liikkuvat noin 3–5 miljoonassa[21].

Alueen asutus hyvin oli joka tapauksessa tiheää kun sitä vertaa esim. esikolumbiaaniseen preeriaan ja havumetsiin. Asukastiheys oli silti melko pieni, korkeamman arvion mukaan vain noin 1,2 intiaania neliökilometrillä[7]. Kalifornian intiaanien väestötiheys oli nykyisten Yhdysvaltain, Alaskan ja Kanadan suurin niin laajalla alueella[22]. Kansoja asui 21, joissa 113 kieltä/murretta. 21 kansan alaryhmiä, heimoja ja sukuja oli 250[23]. Heimoja oli 40–50. Erään arvion mukaan Kaliforniassa oli 500 erillistä "pienheimoa", kussakin 50–500 jäsentä[22]. Yhteiskunnan perusyksikössä perheessä oli keskimäärin 5,5 henkeä. Muilla yhteisöillä oli merkitystä. Esimerkiksi kuuluisan "viimeisen villin Kalifornian intiaanin" Ishin kansa oli yanat, joka jakaantui 4 ryhmään, joista Ishin ryhmä oli yahit[24].

Väestökato[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaliforniaa kohtasi eurooppalaisten saapuessa todellinen väestökato, kun intiaaneja kuoli sairauksiin, nälkään ja valkoisten surmaamina. Keskimääräinen väestöarvio vuodelle 1770 on 200 000 henkeä, 1845 saattoi Kaliforniassa olla vielä jäljellä 80 000–90 000 intiaania. Vuonna 1880 Kalifornian intiaaneja oli jäljellä arviolta 20 000. Jos nämä arviot pitäisivät paikkansa, yksistään Kalifornian kultaryntäykseen liittynyt muuttoaalto tuhosi 75–80 % seudun intiaaneista[20]. 1970-luvulla Kaliforniassa oli 100 000 siellä asuneiden ja muualta muuttaneiden intiaanien jälkeläistä, joista heimoihin kuuluneita 16 000[20].

Esihistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaliforniassa asui ihmisiä viimeistään noin 11 000 radiohiilivuotta sitten, jolloin viimeistään paleointiaanit varmasti saapuivat sinne. Joitain alueen asutuksia on väitetty hyvin vanhoiksi, jopa 19 000–50 000 vuoden ikäisiksi[25][26]. Nämä ajoitukset ja löydökset ovat arkeologian parissa hyvin kiistanalaisia. Mikäli teoria siitä että paleointiaanit siirtyivät Amerikkaan pitkin jääkauden lopuilla jäätöntä Kanadan ja Alaskan rannikkoa ovat oikeita, Kalifornia saattoi olla vanhimpia Yhdysvaltain alueella asutettuja alueita. Varhaiset paleointiaanit olivat lähinnä suurriistan metsästäjiä. Noin 9000–8000[27] eaa. alkoi elämäntapa jota luonnehti enemmän siementen keruu. Tämä lienee johtunut siitä, että metsästys ja/tai ilmastonmuutokset olivat hävittäneet useimmat suuret riistaeläimet. Monet Kalifornian varhaiset asuinpaikat ovat veden alla, koska vesi nousi jääkauden jälkeen holoseenin alussa. Tämä niin sanottu arkaainen vaihe kesti Kaliforniassa tuhansia vuosia. Myöhäisellä arkaaisella kaudella noin 4000/3000[27] – 2000 eaa. syntyi alueelle selvästi tunnistettavia erilaisia paikalliskulttuureja[28]. Arkaaista kautta luonnehtivat kuoppatalot ja jauhinkivet metetes ja manos[29]. Arkaainen kausi jaetaan täällä monesti kausiin joita merkitään lyhenteillä Ex, Ey ja Ez jotka päättyivät kukin 4450 eaa., 2350 eaa. ja 1350 eaa.[30]. Santa Barbaran salmessa oli runsaasti väkeä 6000 eaa., mutta väkiluku putosi vuosien 5000–3500 eaa. välillä, harvaväkistä oli varsinkin 4000–3500 eaa.[31]. Tämä lienee liittynyt osin meren ja ilmaston muutoksiin, jotka vaikuttivat kalasaaliiseen ja syötäväksi kelpaaviin maakasveihin ja eläimiin. Merenpinnan nousu noin 5800–4000 eaa. vähensi siemenrikasta rannikkotasankoa. Toisaalta meri oli tuolloin lämmin ja kaloille epäsuotuisa[32]. Noin 5800 eaa. ilmestyi rannikolle metsän sijaan avoimempi kasvillisuus[32]. 4000 eaa. meri oli viilentynyt, mutta maalla oli yhä kuumaa ja kuivaa[31]. Väestö kasvoi nopeasti Ey- ja Ez-kausina[32].

Arkaaisella kaudella tapahtui jonkin verran tosin hidasta kehitystä ravinnon hankinnassa. Huhmaret ilmaantuivat Ey-kaudella noin 3500 eaa., jolloin Santa Barbaran salmen alueen väestö kasvoi nopeasti[31]. Nopea väestönkasvu tällöin saattoi liittyä tehokkaampaan meripyyntiin, metsästykseen ja kasviravinnon hyväksikäyttöön. Samoin myöhemmällä varhaiskaudella silloin kun "puraistut" (side-notched) kolmiomaiset kärjet ilmestyivät, peuran ja merinisäkkäiden luiden määrä lisääntyi pyyntipaikoilla. Myöhemmällä arkaiasella kaudella luultavasti pyydystettiin enemmän avomerellä[29].

Erään näkemyksen mukaan jo Kalifornian nykyiset suuret kieliryhmät hoka, penuti, yuki ja uto-asteekit olisivat olleet suunnilleen myöhemmillä paikoillaan jo 2000–0 eaa.[33], esim. Panuti Pohjois-Kalifornian itäisessä sisämaassa ja jokilaakson ytimessä ja uto-asteekki Etelä-Kaliforniassa sekä erui hokan -ryhmät hajallaan eri puolilla Kaliforniaa[33].Noin 1000 eaa. alkaen monet Kalifornian heimot tekivät säilynyttä kalliotaidetta[34]. Merkkejä nykyistä intiaaniheimoista alkoi esiintyä 500 eaa.[35].

Eurooppalaisten tulo toi tuhon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanjalaiset perustivat Kaliforniaan lähetysasemia 1769–1823[36], ja osa intiaaneista muutti näiden tuottamien vanhasta maailmasta tuotujen appelsiinien, persikoiden ym. runsaan ravinnon houkuttelemana lähetysasemien lähelle, mutta joutuivat sinne maaorjuuteen[2]. Intiaaneja siirrettiin rannikolta ja läheiseltä sisämaan alueelta pakolla lähetysasemille yleensä armeijan avulla pakkokäännytettäväksi, vaikka intiaanit eivät ymmärtäneet espanjankielistä jumalanpalvelusta, joka heille suotiin ainoaksi hengelliseksi evääksi. Jossain määrin espanjalaiset käyttivät väkivaltaa, mutta olivat kapinoiden johtajiakin kohtaan melko lempeitä. Espanjalaiset vainoisivat julmasti jäljelle jääneitä villejä intiaaneja. Espanjalaisten intiaaneihin kohdistaman 65 vuotta kestäneen pakkovallan aikana kuoli arviolta 62 000 intiaaneja, syntyi 20 000 ja 21 lähetysasemaan koottiin 20 000 intiaania[37]. Jäljelle jääneet lähetysasemaintiaanit elivät raskaasta käsityö- ja, puutarha- ja peltotyötaakasta huolimatta melko hyvin, mutta heistä oli tullut täysin espanjalaisista riippuvaisia orjia[36]. Vuosina 1832–1833 Hudsoninlahden kauppakomppanian retki toi Kaliforniaan tauteja, joihin kuoli arkeologisten löytöjen mukaan puolet alueen intiaaneistalähde?. Näin ollen 1830–1833 influenssa aiheutti suurta väestökatoa. Espanjalaiset lakkauttivat lähetysasemansa 1834–1836. Asemien 15 000 intiaania sai puolet viljelyalasta. Mutta suurin osa näistä kuoli, kun eivät osanneet hoitaa viljelyasioita espanjalaisten tapaan. Intiaanit eivät myöskään osanneet hankkia luonnosta ravintoa perinteisellä tavalla, ja niinpä he kuolivat tauteihin, nälkään ja valkoisten tarkoituksilla tekemiin murhiin[37]. Valkoiset veivät intiaanien omaisuutta jea ottivat heitä orjiksi[36].

Jo vuonna 1848 kapteeni John Fremont terrorisoi retkellään Kalifornian intiaaneja[20].

Vuonna 1849 alkoi Kalifornian kultakuume, jolloin 80 000 valkoista saapui meriltä ja lännestä Kaliforniaan onneaan etsimään[24]. Vuonna 1852 Kaliforniaan oli saapunut 200 000 valkoista, joiden omassakin keskuudessa järjestyksenpito oli huonoa, ja vahvemmat valkoiset tappoivat heikompia lainvalvonnan ollessa puutteellista. Intiaanit joutuivat riitoihin Kaliforniaan tulleiden uudisasukkaiden ja kullankaivajien takia mm siksi, että valkoiset ajoivat intiaanit reservaatteihin pois asuinsijoiltaan. Intiaaneja kuoli muun muassa tauteihin[5], valkoisten tekemiin julmiin joukkomurhiin ja nälkään reservaattien huonoille maille. Tämä sen takia että valkoiset veivät parhaat viljelymaat täälläkin intiaaneilta. Niinpä intiaaneja koottiin, joskus kahlittiin yhteen ja ajettiin muuttamaan pois valkoisten valtaamilta alueilta. Jalan tehdyissä pakkosiirroissa jätettiin armotta kuolemaan ne vanhukset, naiset ja lapset, jotka eivät jaksaneet kävellä[37]

Kun hedelmättömille ja riistattomille maille ajetut intiaanit ryöstelivät henkensä pitimiksi valkoisten omaisuutta nälissään, valkoiset kostivat tämän tappamalla intiaaneja. Tämä oli helppoa, intiaanit eivät yleensä olleet tottuneet sotimiseen eikä heillä ollut tuliaseita. Pelkästään Yhdysvaltain armeija tappoi Kaliforniassa vuoteen 1860 mennessä 4500 intiaania, eikä tappamiselle silloinkaan näkynyt loppua. Myös maanviljelijät tappoivat intiaaneja. Monesti intiaanit joutuivat valkoisten orjiksi ja huonon kohtelun alle.

Valkoiset tekivät intiaanien kanssa 1851 ja 1852 sopimukset jotka takasivat turvaa intiaaneille, mutta nämä "löydettiin" vasta 1905[38]. Vuonna 1860 alkuperäisestä intiaaniväestöstä oli jäljellä vain viidesosalähde?.

Nälkäiset intiaanit hyökkäilivät vankkurikaravaanien kimppuun ja ryöstivät karjatiloja. Valkoiset tappoivat vuosina 1862–1867 noin 3 000–4 000 intiaania, myös naisia ja lapsia, ja toivat Kaliforniaan siellä aiemmin tuntemattoman päänahan nylyn.

Valkoisten tuomiin tauteihin ja 1800-luvun intiaanisodissa intiaanien määrä väheni nopeasti jolloin vuosina 1880–1900 saavutettiin Kalifornian intiaaniväestön aallonpohja eli 20 000–25 000 henkeä. Eräät arviot väittävät vähenemisen olleen vieläkin rajumpaa. Näiden tietojen mukaan Kaliforniassa oli kultakuumeen alun aikoina noin 100 000 intiaania, heitä oli vuonna 1890 vain 17 000[37].

Kieliryhmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rafea, joka kertoi intiaanien kulttuurista antropologeille.

Kalifornian intiaanit koostuvat/koostuivat kielellisesti monenlaista ryhmistä, joka kertoo luultavasti siitä että alueelle on vaeltanut aikojen saatossa monia eri intiaanikansoja. Toiset taas uskovat, että kielten erilaisuus johtuu siitä, että monet kansat ovat asuneet pitkään paikoillaan ja niin melko lähekkäistenkin kansojen kieli on päässyt eriytymään[1].

Etelä-Kaliforniassa asuvat serranot, lusenot jne kuuluvat tano-uto-aseekkiryhmään joka vallitsee Great Basinissa ja Meksikossa. Laajoilla alueilla Etelä- ja Keski-Kaliforniassa yleinen hokan-ryhmä käsittää mm maidut, costanoat ja yokutit[39]. Chumashit lasketaan joskus hokaneihin[18] mutta tämä on usein kiistetty[40]. Ennen jousta ja nuolta kehitettyä keihänheitintä käyttäneitä chumasheja pidetään hyvin varhaisina tulokkaina[41].

Hokaneita on myös mm Kalifornian niemimaalla ja Arizonassa. Hokan-ryhmän heimot kartalta katsoen rikkoneen aiemman pomoista, esselen, salinan, achunawi ja shasta-heimoista jne koostuneen alueen. Näiden keskellä Keski-Kaliforniassa on yukiryhmän saarekkeet yuki ja wappo. Jotkut kytkevät hokaneihin Texasin coahuiltecant ja tonkawant sekä jotkut mesoamerikan heimot[42][43]. Vaikka monien lähisuukuisten kielten yhteydet tunnetaan, esim. hokan-ryhmän kytkökset kauemas ovat epävarmalla pohjalla.

Kalifornian keskilaaksossa ympäristöineen asuilaajempi hokaneihin kuulumaton penuti-ryhmä, joka kartalta katsoen näyttää pirstovat hokanien alueen[44][45][46]. Penuti-ryhmän iltiaanit olivat alueen intiaaneista "eniten tyypillisiä kalifornialaisia"[47]. Laajan tulkinan mukaan se ulottui alkujaan mm kolumbian ylätasangolle Kolumbian ylätasangolle käsittää yokutit, miwokit ja costanot[18]. Penutit luetaan joskus mayat kattavaan, jopa Peruun asti ulottuvaan makro-penutien ryhmään, jota läheskään kaikki kielentutkijat eivät tunnusta olleen olamassa[48]. Penutien piirissä päällikön arvo oli monesti perinnöllinen, ja päällikkö saattoi olla nainen[18].

Yuki-wappo on oma pieni kieliryhmänsä, jota ei tavata muualla Kalifornian rannikolla[49].

Pohjois-Kalifornian rannikoilla elää luultavasti myös melko myöhään muualta muuttaneita algonkin ja athabasca-ryhmien heimoja, jotka ovat yleisempiä Kanadassa ja Alaskassa. Algonkineja täällä ovat mm yurokit ja wiyot. Athabasca-ryhmää ovat mm hupat ja wailakit. Lähialueen modocit ovat klamathin sukuisia.

Kalifornian intiaanien aluejako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Luoteisalue sademetsineen meren ja jokien rannoilla[50]

Tolowa, Shasta, Karok, Yurok Hupa Whilikut, Chilula, Chimarike ja Wiyot

  • Koillisalue Modoc, Achumawi ja Atsugewi, lohen pyynnillä ja idempänä jäniksen ja peuran metsästyklsellä sekä juurien ja siemenien keruulla eläviä kansoja
  • Keskialue Bear River, Mattale, Lassick, Nogatl, Wintun, Yana, Yahi, Maidu, Wintun, Sinkyone, Wailaki, Kato, Yuki, pomot, Lake Miwok, Wappo, Coast Miwok, Interior Miwok, Wappo, Coast Miwok, Sisämaan Miwok, Monache, Yokuts, Costanoan, Esselen, Salinan and Tubatulaba, vaihtelevia ympäristöjä
  • Eteläinen alue: chumashit, Alliklik, Kitanemuk, Serrano, Gabrielino Luiseno Cahuilla ja Kumeyaay

Kalifornian intiaanien kielikuntajako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalifornian intiaaniheimojen alueet kartalla.
Läntisten Yhdysvaltain intiaaniheimojen alueet.

Suurin osa Kalifornian intiaaneista kuului penuti-, hokan- ja uto-asteekkiryhmiin, lisäksi oli pienempiä kielikuntia mm algonkin, athabasca, yuki[51] sekä isolaattikieliä mm. chimariko, esselen, and karuk.

Eräs Kalifornian intiaaniheimojen lajittelu kieliryhmiin[52].

  • Algonkin
    • Wiyot
    • Yurok
  • Athabaska
    • Eel River Athabaskan
    • Hupa
    • Kato
    • Mattole
    • Tolowa
  • Chimariko
  • chumashan
    • Barbareño
    • Ineseño
    • Interior Chumash
    • Island Chumash
    • Obispeño
    • Purisimeño
    • Ventureño
  • Esselen
  • Karuk
  • Maiduan
    • Konkow
    • Maidu
    • Nisenan
  • Miwok (Miwok-Ohlone)
    • Central Sierra Miwok
    • Coast Miwok
    • Lake Miwok
    • Northern Sierra Miwok
    • Plains Miwok
    • Saclan
    • Southern Sierra Miwok
  • Modoc
  • Numic (Uto-Aztecan)
    • Chemehuevi
    • Kawaiisu
    • Mono
    • Northern Paiute
    • Panamint
  • Ohlone (Miwok-Ohlone)
    • Awaswas
    • Chalon
    • Chochenyo
    • Karkin
    • Mutsun
    • Ramaytush
    • Rumsen
    • Tamyen
  • Palaihnihan
    • Achumawi
    • Atsugewi
  • Pomoan
    • Central Pomo
    • Eastern Pomo
    • Kashaya
    • Northeastern Pomo
    • Northern Pomo
    • Southeastern Pomo
    • Southern Pomo
  • Salinan
  • Shastan
    • Konomihu
    • New River Shasta
    • Okwanuchu
    • Shasta
  • Takic (uto-asteekki)
    • Cahuilla
    • Cupeño
    • Gabrielino
    • Juaneño
    • Kitanemuk
    • Luiseño
    • Serrano
    • Tataviam

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rani-Henrik Andersson, Markku Henriksson: Intiaanit. Gaudeamus, 2010. ISBN 978-952-495-162-3.
  • Fagan B.: Ancient North America : the archaeology of a continent. Thames and Hudson, 1995. ISBN 9780500278178.
  • Pritzker, Barry M. A Native American Encyclopedia: History, Culture, and Peoples. Oxford: Oxford University Press, 2000. ISBN 978-0-19-513877-1.
  • Pentti Virrankoski: Pohjois-Amerikan intiaanit: intiaanikansojen kulttuuri ja historia Rio Grandelta Yukon-joelle. {{{Julkaisija}}}, 1994. ISBN 951-717-7887.
  • Pentti Virrankoski: Pohjois-Amerikan intiaanit:Rio Granden pohjoispuolella asuneiden intiaanien kulttuuri ja historia 3. painos. Helsinki: {{{Julkaisija}}}, 1980. ISBN 951-95433-9-2.
  • Colin F. Taylor, William C. Sturtevant: Suuri intiaanikirja. Gummerus, 1995. ISBN 951-20-4749-7.
  • Eva Lips: Intiaanit. Weilin+Göös, 1978. ISBN 951-35-1526-5.
  • Reino Kero: Intiaanien Amerikka. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-08974-9.
  • Gilbert Legay: Intiaaniatlas. WSOY, 1995. ISBN 951-0-20440-4.
  • C. W. Ceram: Ensimmäinen amerikkalainen: intiaanien arvoitus. alkuteos Der erste Amerikaner. Kirjayhtymä, 1973. ISBN 951-26-0311-X 951-26-0313-6.
  • Michael Coe, Dean Snow and Elizabeth Benson: Atlas of Ancient America. Oxford, 1986. ISBN 0-8160-1199-0 978-0-81601199-5. (englanniksi)
  • Atlas of North American Indian: Carl Waldman. Facts of File publications, 1985. ISBN o-87196-850-9. (englanniksi)
  • Carl Waldman. New York, Oxford: Facts of file publications, 1988. ISBN 0-8160-1421-3. (englanniksi)
  • Markku Henriksson: Alkuperäiset amerikkalaiset. Gaudeamus, 1985. ISBN 951-662-385-9.
  • Pirjo Varjola, Simo Hakaniemi, Taku Wakan ja Ernst Ericssonin kokoelma Pohjois-Amerikan intiaanien taidetta Suomen kansallismuseossa, Museoviraston kokoelmaluetteloita 1, Gummerus 1996, ISBN 951-9075-82-8, ISSN 1236-7265

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e Virrankoski 1994, s. 291
  2. ↑ a b c Eva Lips, Intiaanit, s. 115
  3. ↑ Taylor & Sturtevant, Suuri intiaanikirja, Gummerus 1995, s. 128
  4. ↑ Taylor & Sturtevant 1995, s. 129
  5. ↑ a b Taylor & Sturtevant, 1995, s. 138
  6. ↑ a b c Virrankoski 1994, s. 293
  7. ↑ a b c Taylor & Sturtevant 1995, s. 130
  8. ↑ a b Virrankoski 1994, s. 292
  9. ↑ Virrankoski 1994, s. 294
  10. ↑ a b Taylor & Sturtevant 1995, s. 131
  11. ↑ Legay s. 64
  12. ↑ Taylor & Sturtevant 1995, s. 134
  13. ↑ Taylor & Sturtevant 1995, s. 134–135
  14. ↑ a b Taylor & Sturtevant 1995, s. 135
  15. ↑ Taylor & Sturtevant 1995, s. 135−136
  16. ↑ Taylor & Sturtevant 1995, s. 136
  17. ↑ a b c Lips s. 126
  18. ↑ a b c d e Gilbert Legay, Intiaaniatlas s. 62
  19. ↑ Varjola-Hakaniemi 1985, s. 70
  20. ↑ a b c d Virrankoski 1994, s. 298.
  21. ↑ Andersson & Henriksson, s. 40
  22. ↑ a b Pritzker 112
  23. ↑ C. W. Ceram, Ensimmäinen amerikkalainen, s. 232
  24. ↑ a b Ceram, s. 232
  25. ↑ lein, Barry T. Reference Encyclopedia of the American Indian. 7th ed. West Nyack, NY: Todd Publications, 1995.
  26. ↑ California Indians (Arkistoitu – Internet Archive)
  27. ↑ a b Andersson 2010, s. 47
  28. ↑ [1] (Arkistoitu – Internet Archive)
  29. ↑ a b Ancient North America, Brian M. Fagan, 1995, ISBN 0-500-27817-2, s. 227
  30. ↑ Fagan 1995, s. 226
  31. ↑ a b c Fagan 1995, s. 228
  32. ↑ a b c Fagan 1995, s. 229
  33. ↑ a b Fagan 1995, s. 244
  34. ↑ Pritzker, Barry M. "California." In Native Americans: An Encyclopedia of History, Culture, and Peoples, 148-219. Santa Barbara, CA: ABC-CLIO, 1998.
  35. ↑ Pritzker 113
  36. ↑ a b c Virrankoski 1994, s. 297
  37. ↑ a b c d Lips s. 118
  38. ↑ Lips s. 118−119
  39. ↑ Michael Coe, Atlas of Ancient America s. 42−43
  40. ↑ California langguages (Arkistoitu – Internet Archive), Fourdir.com
  41. ↑ California Chumashan Phylum (Arkistoitu – Internet Archive)
  42. ↑ California Hokan Phylum (Arkistoitu – Internet Archive)
  43. ↑ The Amerind Family, North America
  44. ↑ California Tribal (Arkistoitu – Internet Archive)
  45. ↑ California Languages, (Arkistoitu – Internet Archive) Four Directions Institute
  46. ↑ Native Americans of California
  47. ↑ California Indian Languages: Penutian Tribes parks.ca.gov. Viitattu 14.5.2011. (englanniksi)
  48. ↑ California Macro-Penutian Phylum (Arkistoitu – Internet Archive)
  49. ↑ Dryer Map California, linguistics.buffalo.edu
  50. ↑ Short Overview of California Indian History (Arkistoitu – Internet Archive)
  51. ↑ California Indians Root Languages and Tribal Groups parks.ca.gov. Viitattu 14.5.2011. (englanniksi)
  52. ↑ Languages of California (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjois-Amerikan alkuasukkaiden kulttuurialueet
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kalifornian_intiaanit&oldid=22104853”