Pohjois-Amerikan kaakkoisen metsäalueen intiaanit
Pohjois-Amerikan kaakkoisen metsäalueen intiaanit olivat yleensä maanviljelyllä eläneitä intiaaneja Yhdysvaltain lämpimänlauhkealla kaakkoisella metsäalueella. Tunnettuja heimoja ovat muun muassa seminolet, chickasawit, natchezit, chocktawit, creekit, charokeet ja muskogeet[1]. Viljeltiin maissia, auringonkukkaa, kurpitsaa ja papuja[1]. Monilla alueilla myös kalastettiin ja metsästettiin. Monilla alueilla kylät olivat suuria. Kaakkoisen metsäalueen historiaan liittyi ensin hauta- ja sitten myös temppelikumpujen rakentamista. Valkoiset tuhosivat tultuaan monia intiaaniheimoja, ja samoin laajalti alueen alkuperäisen metsäympäristön riistaeläimineen[1]. Esimerkiksi caddojen heimo hävisi miltei kokonaan vuosien 1700–1910 välillä. Mutta myös kilpailevat intiaaniheimot varoittivat toisia heimoja. Koska valkoiset saapuivat tänne varhain, monien tämän alueen intiaaniheimojen kieltä ei tunneta.
Kaakkoisalueen varhaishistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaakkoisella metsäalueella nousi ajanlaskumme alun jälkeen kumpuja rakentanut itäisen metsämaan perinteen viimeisin vaihe. 1000-luvulla oli mahtinsa huipulla Mesoamerikasta vaikutteita saanut Mississippin kulttuuri, joka rakensi suuria uhritemppelikumpuja. Kulttuuri oli sotaisa ja painottui enemmän maanviljelyyn kuin aiemmat kumpukulttuurit. Alueen suurin keskus Cahokia elätti arviolta 10 000 intiaania. Cahokiassa oli 215×305 metrin laajuinen ja 30 metriä korkea, katkaistun pyramidin muotoinen kumpu[1]. Cahokian keskusta oli ympäröity korkealla hirsiaidalla, jossa oli vartiotorneja. Toista keskusta, moundvilleä on väitetty muskogeiden muinaiseksi keskukseksi[1]. Myös Moundvillen löydöt viittaavat pappiseliitin hallitsemaan yhteiskuntaan. Moundville oli jyrkänteellä 300 eekkerin alalla, 20 kumpua suunnikasmaisen torin molemmin puolin. Suurin kumpu oli 18 m korkea. Moundvillessäkin oli paaluaita. Moundville hallitsi 20 kylää muutaman mailin päässä Moundvillen pohjois- ja eteläpuolella. Moundvillen uskotaan hallinneen satojen kylien suuruista aluetta. Moundvilleen saattoi saapua työväkeä jopa 80 km:n päästä, ja verotus kohdistui ankarana alle noin 16 km:n päässä sijaitseviin pikkukyliin[2].
Muinaisten kumpukulttuurien yhteyden myöhempiin heimoihin ovat kiistanalaisia. kuitenkin esim. Natchez-heimo rakensi kumpuja vielä historiallisella ajalla. Natchezien yhteiskunta jakautui jyrkästi eri luokkiin. Niinpä on päätelty, että Mississippin kulttuurin aikoina suuret päälliköt ohjasivat luokkayhteiskuntia, joissa oli äidin mukaan periytyviä klaaneja[2].
Joidenkin mukaan Mississippin kulttuuri olisi alkanut taantua jo noin 1450 jaa., jolloin alueen keskustaan ilmestyi laajeneva tyhjä vyöhyke "Vacant Quarter".
Monet arviot väittävät kaakkoisalueella asuneen noin vuonna 1500 3-4 miljoonaa intiaania, mutta intiaanien alkuperäistä väkilukua koskevat arviot ovat hyvin kiistanalaisia. Joka tapauksessa tämä alue oli maanviljelyn ja runsaiden luonnonantimien takia hyvin tiheästi asuttu[3].
Eurooppalaisten taudit ja valloitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eurooppalainen Ponce de Leon käväisi Floridassa ehkä calusa-heimon alueella vuonna 1513, ja kosketus oli vihamielinen. Tämän jälkeen tuli muita lyhyitä valkoisten käyntejä kaakkoisalueilla. Vaikka niistä onkin säilynyt muistiin merkintöjä vain vähän, valkoiset tartuttivat näillä taudeilla intiaaneihin tappavia tauteja, joita vastaan intiaaneilla ei toisenlaisen geeniperimän takia ollut vastustuskykyä. Hernando de Soton retkikunta Georgiasta Lousianeen 1539-1543 toi intiaaneille surmaa, mutta niin kuoli myös parisataa retkellä ollutta espanjalaistakin[2]. Intiaanien vanhat suuret päällikkökunnat romahtivat kaikki noin vuosisadalla 1550-1650 jaa., jolloin monet eurooppalaisten tuomat taudit tappoivat valtavan määrän intiaaneja[4]. Tällöin monia aiempia keskuksia hylättiin, kumpujen rakentaminen lakkasi monin paikoin ja Cahokian veroisia keskuksia ei säilynyt tai noussut. Nyt kaikki kylät olivat suunnilleen samankokoisia ja monia asuinalueita hylätty. Irokeesit laajensivat aluettaan 1600-luvun lopussa etelään päin, ja englantilaisten siirtokunnista vietiin intiaaneja orjiksi Länsi-Intiaan. Nämä ulkoiset viholliset nostivat creekien liittokunnan[5]. Creekit ja englantilaiset tuhosivat Floridan alkuasukkaat tuliaseilla. Niinpä seminolet ovat creekien jälkeläisiä. 1700-luvun kuluessa varsinkin Alabaman ja Georgian uudisasuttajat valtasivat intiaanien pellot. Enenevien valkoisten maannälkä ajoi intiaanit ahtaalle ja monet heistä tuhoon. 1820- ja 1830-luvuilla valkoiset pakko"siirsivät" julmasti etelän intiaaneja Oklahoman intiaaniterritorioon, niin että monia intiaaneja kuoli matkalla epäinhimillisen kohtelun takia. Silti jotkut heimot mm muutamat seminolet, creekit, charokeet ja useat chocktawit onnistuivat välttämään pakkosiirron[6]. Oklahomassa pakkosiirretyt heimot perustivat uudet heimohallinnot, joista tunnetuimmat ovat "viiden sivistyneen heimon" hallitukset. Sisällissodassa nämä intiaanit kannattivat jompaakumpaa osapuolta ja monia intiaaneja kuoli sodan takia. Lopulta valkoiset avasivat Oklahomankin uudisasukkaille. Uudisasukkaat valtasivat Viiden sivistyneen heimon maista suuren osan noin 1880-1900lähde?. Oklahoman osavaltion perustaminen merkitsi heimohallitusten vallan kutistumista. Monista tappioista ja väen vähenemisestä huolimatta Oklahomassa asuu nykyään runsaasti intiaaneja, ja joidenkin heimojen jäsenmäärä on jopa suurempi kuin ennen intiaanisotien alkua.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hann, John H.: The Mayaca and Jororo and Missions to Them. Teoksessa McEwan, Bonnie G. ed. The Spanish Missions of "La Florida". University Press of Florida, 1993. ISBN 0-8130-1232-5.
- Hann, John H. A History of the Timucua Indians and Missions. Gainesville, Florida: University Press of Florida, 1996. ISBN 0-8130-1424-7.
- Hann, John H. (2003). Indians of Central and South Florida: 1513-1763. University Press of Florida. ISBN0-8130-2645-8
- Pritzker, Barry M. A Native American Encyclopedia: History, Culture, and Peoples. Oxford: Oxford University Press, 2000. ISBN 978-0195138771.
- Sturtevant, W. C. & Fogelson R. D (toim.): Handbook of North American Indians: Southeast. Volume 14. Smithsonian Institution, 2004. ISBN 0-16-072300-0.
- Andersson R-H & Henriksson M: Intiaanit. Gaudeamus, 2010. ISBN 9789524951623.
- Pentti Virrankoski: Pohjois-Amerikan intiaanit : Rio Granden pohjoispuolella asuneiden intiaanien kulttuuri ja historia. Suomen antropologinen seura, 1977. ISBN 9789519543321.
- Taylor C F & Sturtevant W C: Suuri intiaanikirja. Gummerus, 1995. ISBN 951-20-4749-7. suomi
- Lips E: Intiaanit. Suomentanut Renne Nikupaavola. Weilin+Göös, 1978. ISBN 951-35-1526-5.
- Kero R: Intiaanien Amerikka. Otava, 1986. ISBN 951-1-08974-9.
- Legay G: Intiaaniatlas. WSOY, 1995. ISBN 951-0-20440-4.