San Joaquin (joki)
| San Joaquin -joki | |
|---|---|
 San Joaquinia lähellä Vernalista. |
|
| Maanosa | Pohjois-Amerikka |
| Maat | Yhdysvallat |
| Osavaltio | Kalifornia |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Pinta-ala | 40 400 km2 |
| Joen uoman kohteita | |
| Alkulähde | Thousand Island Lake (en) (käännä suomeksi) |
| Laskupaikka | Sacramentojoki |
| Sivu-uomat | Stanislausjoki (en), Tuolumnejoki (en), Mercedjoki, Mokelumnejoki (en), Calaverasjoki (en), Chowchillajoki (en), Fresnojoki (en), Garzas Creek (en),Middle Fork San Joaquin River (d) (käännä suomeksi),South Fork San Joaquin River (en) (käännä suomeksi),North Fork San Joaquin River (d) (käännä suomeksi) |
| Mittaustietoja | |
| Pituus | 564 km |
| Muuta | |
 |
|
| Muualla | Wikimedia Commons |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
San Joaquin on noin 560 kilometriä pitkä joki Yhdysvalloissa Kalifornian osavaltiossa.[1] Se on Kalifornian toiseksi suurin joki Sacramentojoen jälkeen.[2] Se virtaa Sierra Nevadan vuorilta lounaaseen San Joaquin Valleyyn, jossa se kääntyy kohti luodetta ja yhtyy Sacramentoon Suisun Bayn pohjukassa.[1] Joen valuma-alue on 40 400 neliökilometrin laajuinen, ja sitä ympäröivät Sacramentojoen vesistö pohjoisessa, Sierra Nevadan vuoristo idässä, Tularejärven vesistö etelässä ja Kalifornian rannikkovuoristo lännessä.[2]
San Joaquin sai nimensä 1800-luvun alussa espanjalaiselta tutkimusmatkailijalta Gabriel Moragalta. Moraga nimesi yhden sen sivujoista Pyhän Joakimin, Neitsyt Marian isän mukaan. Myöhemmin nimeä alettiin käyttää koko pääuomasta.[3]
Joen kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Latvavesialueellaan Sierra Nevadan vuoristossa San Joaquin jakautuu kolmeen päähaaraan.[4] Niistä keskimmäinen alkaa Ansel Adamsin erämaa-alueelta Thousand Island Lakesta, josta se virtaa etelään Devils Postpilen kansallismonumentin ohi.[5] Noin 14 kilometriä Devils Postpilestä lounaaseen siihen yhtyy pohjoisesta toinen haara, joka saa alkunsa Mount Lyellin kaakkoisrinteiltä[6] – tätä yhtymäkohtaa pidetään San Joaquinin varsinaisena alkupisteenä.[7] Siitä noin 12 kilometriä lounaaseen pääuomaan yhtyy etelästä vielä kolmas haara, joka alkaa Martha Lakesta Kings Canyonin kansallispuiston alueella.[8]
Sierra Nevadan länsirinteillä, Big Creekin lähistöllä, San Joaquin ja sen etelähaara on valjastettu sähköntuotantoon. Alueelle rakennettiin vuosina 1913–1987 useita patoja, tekoaltaita ja vesivoimaloita, joilla pyrittiin kattamaan Los Angelesin nopeasti kasvava energiatarve.[9][10] Lisäksi joki on padottu Friantin padolla Millertonin tekojärveksi reilun 100 kilometrin päässä etelähaaran suulta ja noin 30 kilometriä Fresnon kaupungista koilliseen.[4][11]
Ohitettuaan Fresnon kaupungin pohjoispuolelta San Joaquin virtaa ensin länteen ja kääntyy sitten jyrkästi kohti luodetta.[7] Vielä 1960–2000-luvuilla Friantin padolta Mercedjoen suulle ulottuvalla osuudella joesta ohjattiin niin paljon vettä peltojen kasteluun, että sen virtaus lakkasi tyystin kesän ja syksyn ajaksi.[4][12] Vuoden 2010 jälkeen veden käyttöä on kuitenkin onnistuttu vähentämään niin, ettei joki enää kuivu kokonaan.[12]
Mercedjoen jälkeen San Joaquiniin yhtyy vielä useita sivujokia idästä, niistä suurimpina Tuolumne ja Stanislaus.[4][7] Joki virtaa Mantecan ja Stocktonin kaupunkien länsipuolitse ja yhtyy sitten Sacramentojokeen, jonka kanssa se muodostaa Suisun Bayn San Pablon lahden itäpuolelle.[7][13]
Sivujoet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
San Joaquinin suurimmat sivujoet etelästä pohjoiseen ovat:[2]
Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
San Joaquin virtaa useiden erilaisten kasvillisuusvyöhykkeiden läpi, aina lumihuippuisista vuorista merenpinnan alapuolisiin alankoihin. Vuorilla joki halkoo laajoja metsäalueita, kun taas Kalifornian Keskuslaaksossa sen ympärillä levittäytyy noin 7 770 neliökilometriä viljelysmaita. Joen valuma-alueella elää yli kaksi miljoonaa ihmistä Fresnon ja Stocktonin suurkaupungeissa, pienemmissä kaupungeissa ja maaseutukylissä.[2]
Joen patoaminen on rajoittanut voimakkaasti kalalajien luonnollista levinneisyysaluetta eivätkä monet vaelluskalat pääse enää luonnollisille kutupaikoilleen joen latvavesialueilla. Esimerkiksi kuningaslohi luokitellaan uhanalaiseksi ja kirjolohen elinalue on kaventunut huomattavasti.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b San Joaquin River Britannica. Viitattu 30.8.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d About the Watershed San Francisco Bay Delta. United States Environmental Protection Agency. Viitattu 30.8.2022. (englanniksi)
- ↑ San Joaquin River facts Jane Rosenthal. 25.3.2021. Viitattu 30.8.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d e San Joaquin River Basin NOAA Fisheries. Viitattu 7.9.2022. (englanniksi)
- ↑ Middle Fork San Joaquin River Geographic Names Information System. U.S. Geological Survey. Viitattu 7.9.2022. (englanniksi)
- ↑ North Fork San Joaquin River Geographic Names Information System. U.S. Geological Survey. Viitattu 7.9.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d San Joaquin River (Lähteenä on käytetty myös sivulla olevaa interaktiivista karttaa, johon on merkitty joen kulku.) Geographic Names Information System. U.S. Geological Survey. Viitattu 7.9.2022. (englanniksi)
- ↑ South Fork San Joaquin River Geographic Names Information System. U.S. Geological Survey. Viitattu 7.9.2022. (englanniksi)
- ↑ Description of the Big Creek System (pdf) (s. 3-1–3.8) Southern California Edison. Arkistoitu 16.3.2006. Viitattu 7.9.2022. (englanniksi)
- ↑ California’s Promethean Past City Journal. Arkistoitu 7.9.2022. Viitattu 7.9.2022. (englanniksi)
- ↑ Millerton Lake Geographic Names Information System. U.S. Geological Survey. Viitattu 7.9.2022. (englanniksi)
- ↑ a b San Joaquin River Manteca/Ripon Bulletin. Viitattu 7.9.2022. (englanniksi)
- ↑ Suisun Bay Geographic Names Information System. U.S. Geological Survey. Viitattu 7.9.2022. (englanniksi)