Kaizers Orchestra

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kaizers Orchestra

Kaizers Orchestra esiintymässä Odderøyalla 2012.
Kaizers Orchestra esiintymässä Odderøyalla 2012.
Tiedot
Toiminnassa 2000–2013
Tyylilaji rock, pop, folk
Kotipaikka Bryne, Norja
Laulukieli norja
Jäsenet

Janove Ottesen
Geir Zahl
Terje Winterstø Røthing
Rune Solheim
Helge Risa
Øyvind Storesund

Entiset jäsenet

Jon Sjøen, (2000–2003)

Levy-yhtiö

Broiler Farm (2001–2005)
Universal Germany (2005–2006)
Sony BMG (2007–2013)

Kotisivut

Kaizers Orchestra oli norjalainen alternative rock -yhtye, joka perustettiin 1. tammikuuta 2000. Yhtyeen tunnetuimpia kappaleita ovat muun muassa ”Ompa til du dør”, ”Maestro” ja ”Bris”.

He ovat yksi ensimmäisistä muuta kuin black metallia soittavista norjalaisista yhtyeistä, jotka ovat menestyneet Skandinavian ulkopuolella norjankielisistä sanoituksistaan huolimatta. Norjalaisille yhtye on ennen kaikkea helppo tunnistaa ja muistaa sekä heidän uniikin ja arvaamattoman tyylinsä että solisti Janove Ottesenin omalaatuisesta Jærenin murteesta, jonka omaavat myös yhtyeen neljä muuta jäsentä. Myös yhtyeen erityinen musiikillinen tyylilaji ja kaasunaamaria esittävä logo tekevät heistä lähes jokaiselle norjalaiselle helpon tunnistaa ja muistaa.

Vuonna 2012 yhtye ilmoitti, että vuoden 2013 ”jäähyväiskiertuetta” seuraisi pitkä tauko. Heidän viimeinen konserttinsa soitettiin 14. syyskuuta 2013 Stavangerissa, ja se oli myös nähtävissä internetissä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset vuodet (1995–2004)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1998 lapsuusystävät Janove Ottesen ja Geir Zahl julkaisivat gnom-nimisen yhtyeensä ainoan albumin Mys. Tuhannesta painetusta kopiosta vain noin 500 myytiin ensimmäisenä vuonna, eikä se saanut paljonkaan huomiota. Heidät kuitenkin tunnettiin hyvin Stavangerin alueella heidän soitettuaan paikallisessa bändissä nimeltä Blod, snått & juling (vapaasti suomentaen ”Verta, räkää ja turpaanvetoja”), ja ”Bastard”-niminen kappale heidän Mys-albumiltaan sai hyvän yleisövastaanoton. Yksi säe ”Bastardista” (”Eräs herra Kaizer otti minut joukkoonsa/Hän on maailman painavimman siamilainen kissan ylpeä omistaja”) ja kappaleen yleinen suosio toimivat inspiraationa Ottesenille, ja gnom-yhtyeen hajottua huonon levymyynnin takia hän muodosti Kaizers Orchestran (”Kaizerin orkesteri”). Ottesen muistelee yhtyeen nimen syntyneen elokuvan Epäillyt hahmosta Keyzer Söze, vaikka varsinaista yhteyttä elokuvalla ja heidän sanoituksillaan ei ole.[1]

Vuonna 2000 Kaizers Orchestra äänitti Kaizers Orchestra EP:n, EP-levyn, joka sisälsi neljä kappaletta: ”Bastard”, ”Bøn fra helvete”, ”Katastrofen” ja ”Dekk bord”. Uusien ja tuntemattomien esiintyjien kappaleita esille tuovan festari-konferenssi by:Larmin aikana Kaizers Orchestran kappaleita soitettiin usein radiossa. Heidän erikoinen tyylinsä ja luova tapansa käyttää soittimia kiinnitti pienen skandinaavisen levy-yhtiön Broilerfarmin huomion. Heidän ensimmäinen albuminsa, Ompa til du dør (Tanssi ompaa kunnes kuolet), julkaistiin tämän levy-yhtiön nimissä syyskuussa 2001. Se oli kriitikoiden ylistämä ja siitä tuli menestys, ensin Norjassa ja myöhemmin Tanskassa sekä Alankomaissa. Albumi voitti Spellemannprisin ”parhaasta rock-albumista”, sekä kaksi Alarm-palkintoa (underground-versio Spellemannprisenistä). Ompa til du dør teki Kaizers Orchestrasta myös eniten myyneen norjankielisen rockdebyytin. Heidän toinen albuminsa Evig pint (Iäti piinattu) julkaistiin helmikuussa 2003.

Maestro, Vega, ja kirja (2005–2007)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heidän kolmas albuminsa Maestro julkaistiin Norjassa ja Euroopassa 15. elokuuta 2005. Maestroa julkaistaessa yhtye allekirjoitti kansainvälisen levysopimuksen Universal Germanyn kanssa, lähtien yhdestä pienimmistä levy-yhtiöistä yksiin isoimpiin.

Geir Zahl (vas.), Janove Ottesen ja Terje Winterstø Røthing Vegalla, Kööpenhaminassa.

Heidän esiintymisensä Vegan lavalla Kööpenhaminassa Tanskassa 5. ja 6. lokakuuta kuvattiin ja julkaistiin DVD:llä nimellä Viva La Vega, joka sisälsi myös kaksi CD:tä Live at Vega. Yhtyeen laulaja-kitaristi Geir Zahlin isoveljen uusnorjaksi kirjoittama kirja Kontroll på kontinentet (Hallinta mantereesta, viittaus kappaleeseen Ompa til du dør -albumilta) julkaistiin 18. lokakuuta 2006. Se on lähes 300-sivuinen ja sisältää melkein 150 kuvaa dokumentoiden vuoden 2005 Maestro -kiertuetta. Kirjaa myytiin myös heidän vuoden 2006 Grand Finale -kiertueella, jolla yhtyeen basisti Øyvind maalasi taulua läpi konserttien ja myi sen sen lopussa. Vuonna 2007 Kaizers Orchestran jäsenet pitivät taukoa live-esiintymisestä. Kaikki jäsenet kosketinsoittaja Helgeä lukuunottamatta olivat osana jonkinlaisia sivuprojekteja ja keskittyivät näihin tauollaan. He soittivat vain kolme konserttia vuonna 2007; yhden Unkarissa Sziget-festivaaleilla, yhden Norjassa Cementenillä ja yhden saksalaisilla Documenta-nykytaidefestivaaleilla.

Maskineri, 250 Prosent, ja Våre Demoner (2007–2011)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

6. syyskuuta 2006 yhtye tiedotti tulevasta neljännestä albumistaan. Albumi äänitettiin Berliinissä, Saksassa tuottaja-insinööri Mark Howardin avustuksella ja miksattiin Kalifornian Los Angelesissa. Levyn nimi paljastettiin Maskineriksi joulukuussa 2007 ja samoihin aikoihin ensimmäinen single, Enden av november (Marraskuun loppu), julkaistiin. Albumi julkaistiin 19. helmikuuta 2008 levy-yhtiö Sony BMG:n nimissä. Syynä Universalista pienempään levy-yhtiöön vaihdon yhtye kommentoi olevan tarve vapaammalle luomistyölle.

12. joulukuuta 2007 Kaizers Orchestra vastaanotti Bragdprisenin, Rogalandin läänin ansiopalkinnon Brynen murteensa käyttämisestä ja tukemisesta. Helge Risa oli ainoa, joka ilmestyi palkintojenjakotilaisuuteen muun yhtyeen ollessa kiireinen albumia miksaten.

Helmikuussa 2008 yhtye julkaisi neljännen albuminsa ja esiintyi kiertueella sitä mainostaen sekä äänittäen kaikki konserttinsa. Pian sen jälkeen saman vuoden syksynä he julkaisivat livealbumin 250 prosent. Albumi koostui yhtyeen parhaimmista liveversioista kappaleista, joita he esittivät Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä. Levyä painettiin pääasiassa vinyylinä, mutta se oli myös digitaalisesti ladattavissa iTunes Storesta. He tukivat albuminjulkaisua menemällä "harvinaisuuskiertueelle", esittäen kappaleita, joita he harvoin soittivat livenä.

Neljännen albumin julkaisun sekä kiertueiden jälkeen Kaizers Orchestran jäsenien uskottiin jäävän tauolle, työskennelläkseen sivuprojektiensa kanssa ja kirjoittaakseen kappaleita seuraavalle albumille, mutta 14. helmikuuta 2009 he paljastivat äänittäneensä tammikuun aikana useita kappaleita kokoelma-albumia varten. Albumin sanottiin julkaistavan 20. huhtikuuta, mutta julkaisua siirettiin 27. päivään markkinointisyistä. Albumi Våre demoner (Meidän demonimme) koostui ylijäämämateriaalista heidän edellisiltä studioalbumeiltaan. Albumi sisälsi useita kappaleita - muun muassa Die Polizei, Medisin og psykiatri ja Den sjette sansen - joita fanit olivat jo saattaneet kuulla useaan otteeseen livenä. 18. joulukuuta 2009 Ompa til du dør äänestettiin vuosikymmenen parhaimmaksi norjalaiseksi kappaleeksi NRK P3:n, merkittävän norjalaisen radiokanavan, internetäänestyksessä. Kontroll på kontinentet ja Maestro sijoittuvat kolmannelle ja neljännelle sijalle samalla listalla. Yhtye esitti kaikki kolme kappaletta livenä radiokanavalla voittonsa julistuksen jälkeen.

Roskilde Festival, 2011.

Tiedotustilaisuudessa elokuussa 2009 yhtye ilmoitti tekevänsä teatterimusikaalia Tore Renbergin kanssa. Sen nimeksi ilmoitettiin Sonny (Maestron ulkomarkkinoilla käytetty nimi) ja se perustuisi heidän lyriikkamaailmaansa ja hahmoihin, jotka olivat tulleet tutuiksi yhtyeen kolmelta ensimmäiseltä albumilta. Kaizers Orchestra äänittäisi useita uusia kappaleita vuonna 2010 ja niitä käytettäisiin musikaalissa. Ensi-illaksi ilmoitettiin 11. marraskuuta 2011.

Violeta Violeta ja yhtyeen vetäytyminen tauolle (2009–2013)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 2010 yhtye esitti uutta materiaalia osana Eurosonicia Alankomaissa. Helmikuussa he ilmoittivat tulevien albumiensa muodostavan trilogian, joka seuraisi uutta tarinaa. Violeta Violeta -nimisen albumin tuotanto maksettaisiin pian käynnistyvän kiertueen tuloilla. Kiertueelle osallistuville faneille annettaisiin erikoispainos albumista. Yhtye julkaisi trilogian ensimmäisen singlen, Philemon Arthur & the Dung elokuussa 2010. Lokakuussa julkaistiin toisen singlen nuotit ja kuun loppupuolella itse kappale ja sen musiikkivideo. Trilogian ensimmäinen osa tuli myyntiin 31. tammikuuta 2011. Yhtyeen kymmenvuotisen taipaleen kunniaksi pidettiin konsertti Oslo Spektrumilla, ja se myös päätti kiertueen. 9. huhtikuuta 2011 taltioitu konsertti julkaistiin saman vuoden marraskuussa sekä DVD:nä että CD:nä.

Vuonna 2012 yhtye palkittiin Årets Spellemannilla (Vuoden artisti) musiikkijuhlassa heidän kotikaupungissaan Stavangerissa. Palkinnonvastaanottopuheensa aikana he ilmoittivat, että vuoden 2013 kiertueensa jälkeen he vetäytyisivät pois julkisuudesta 13 yhteisen vuoden jälkeen. Vuonna 2013 he myös osallistuivat Ståle Øklandin kirjan Tenk som en rockestjerne (Ajattele kuin rocktähti) tekoon.

Fanisivuston haastattelussa ennen Violeta Violeta Vol. III:n julkaisua laulaja Ottesen painotti, ettei kyseessä ollut yhtyeen loppu, vaan hyvin pitkä tauko. Yhtyeen kaikki jäsenet tunsivat tarvetta keskittyä omiin perheisiinsä sekä muihin projekteihin. Kyseessä oli kaikkien jäsenten yhteinen valinta pitää taukoa vuosia jatkuneesta ”kiertue-albuminteko-kiertue”-rutiinista. Ottesen myös sanoo albumitrilogian viimeisen osan olevan niin monitasoinen, että sen kuunteluun menee vuosia.[2] Kaizers Orchestran Siste Dans -kiertue (Viimeinen tanssi) päättyi Stavangeriin 14. syyskuuta 2013. Viimeisestä konsertista oli myös livelähetys netissä ja se julkaistiin DVD:nä ja Blu-raynä tasan vuosi myöhemmin.

Tyylilaji ja sanoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikillisesti Kaizers Orchestraa kutsutaan usein ”mahdottomaksi lokeroida”; yhtye on tunnustellut monia eri musiikkigenrejä, näistä huomattavimpia nopeatahtinen gypsy punk (”mustalaispunk”, itäeurooppalaisen kansanmusiikin sekä punk rockin sekoitus) ja ”Balkan brass” (folk-henkistä musiikkia Balkanin alueelta). Moni on myös käyttänyt termejä ”omparock” ja ”kaizerock” ehdottaen yhtyeen erikoisen tyylin olevan tarpeeksi uniikki ja merkittävä luodakseen oman genrensä. Yhtyeen tunnistettavimmat äänet löytyvätkin romumetallin ja öljytynnyreiden hakkaamisesta sekä harmonin pimputtamisesta. Lisäksi tunnistettavuutta lisää solisti Ottesenin erikoinen murre. Yhtyettä pidetään yhtenä Euroopan parhaista live-esiintyjistä. Vuoden 2002 konsertillaan Roskildessa he ansaitsivat useita ”Vuoden konsertti” -palkintoja sekä ”Roskilden vuoden 2002 paras konsertti” -palkinnon.

Suurin osa kappaleista on Janove Ottesenin kirjoittamia ja säveltämiä, mutta Geir Zahl on myös osallistunut kappaleiden tekoon ja esittämiseen. Kappaleiden synkkää sanoitusmaailmaa verrataan usein Tom Waitsin musiikkiin, ja Waitsin sanotaankin toimineen yhtyeen jonkinasteisena vaikutteena.

Yhtye esiintymässä Monossa toukokuussa 2009.

Yhtyeen sanoitukset vaihtelevat albumeittain, ja useiden kappaleiden tarinat ovat yhteydessä toisiinsa toistuvien hahmojen ja heidän tarinoidensa kanssa. Tämä johti Sonny -musikaaliin, joka perustui yhtyeen kolmeen ensimmäiseen albumiin. Ompa til du dørin sanoitukset koostuvat tarinoista sotaan, vastarintaliikkeisiin ja mafiaan liittyen. Heidän toinen albuminsa, Evig pint, sisältää vähemmän hahmoja ja sen teemat ovat synkempiä, tutkiskellen aiheita elämästä ja kuolemasta petokseen, huumeisiin ja jälleen mafiaan. Kolmas albumi Maestro keskittyy mielenterveyslaitoksen ja sen sisällä jyllevän korruption ympärille.

Neljännellä albumillaan, Maskinerilla, he yrittivät poiketa perinteestään ja tehdä kaikista kappaleista omiaan ilman mitään yhteyksiä tai hahmoja. Albumn kappaleet olivat edelleen tarinoita, mutta ne eivät liittyneet mitenkään toisiinsa. Neljännen albumin julkaisun jälkeen yhtye päätti julkaista kokoelma-albumi Våre demoneriin, joka koostui vanhoista ylijäämäkappaleista heidän kolmelta ensimmäiseltä albumiltaan, palaten näin perinteiseen sanoitusmaailmaansa.

Violeta Violeta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Violeta Violeta -trilogiallaan Kaizers Orchestra esitteli uuden tarinan, josta fanit ovat päässeet hyvin perille albumien sanoitusten mukana tulleiden selitysten ansiosta. Tarina kappaleiden läpi ei kulje täysin kronologisessa järjestyksessä, mutta monet fanit internetissä ovat asettaneet kappaleet mahdollisesti oikeaan järjestykseen ja pohtineet useita juoniaukkoja ja hypoteeseja yhtyeen vetäydyttyä pois julkisuudesta. Ottesen onkin kutsunut tätä "osaksi suunnitelmaa", selittäen trilogiassa olevan paljon tunnusteltavaa ja uudelleenlöydettävää vuosiksi.

Trilogian sanoitukset keskittyvät kuuteen hahmoon: Violeta-tyttäreen, Beatrice-äitiin, Kenneth-isään, Kennethin veljeen Corvinoon, tämän tyttöystävään Ceciliaan, jonka Beatrice tunsi lapsuudessaan sekä paholaiseen. Beatrice ja Kenneth saavat kaksoset, joista toinen on Violeta ja toinen menehtyy hyvin nuorena. Kenneth-isä pääsee menetyksen yli, mutta Beatrice-äidin mielenterveys alkaa vuosien aikana horjuta. Beatricen olotilan heikotessa myös pariskunnan avioliitto kärsii, ja näin isä Kenneth kidnappaa tyttärensä Violetan ja karkaa maailmalle jättäen vaimonsa yksin. Tytär ja äiti pystyvät kuitenkin näkemään toisensa unissaan, ja kohtaavat jälleen tarinan edetessä eteenpäin. Violeta kohtaa myös kaksosensa, setänsä ja paholaisen vastentahtoisella pakomatkallaan isänsä kanssa muun muassa Singaporen ja Lahoren kautta. Näissä kohteissa Kenneth ja Corvino yrittävät myydä Violetan markkinoilla hänen todistettuaan omaavansa yliluonnollisia kykyjä, jotka myös mahdollistavat yhteyden hänen ja äitinsä välille.

Janove Ottesen on sanonut sanoituksien muistuttavan Tim Burton -elokuvia, kutsuen tyyliä ”maagiseksi realismiksi”.

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Janove Ottesen, ”The Jackal Kaizer” (laulu ja kitara)
  • Geir Zahl, ”Hellraizer Kaizer” (laulu ja kitara)
  • Terje Winterstø Røthing, ”Killmaster Kaizer” (kitara)
  • Helge Risa, ”Omen Kaizer” (koskettimet)
  • Rune Solheim, ”Mink Kaizer” (rummut)
  • Øyvind Storesund, ”Thunder Kaizer” (basso)
  • Jon Sjøen (basso, lähti yhtyeestä vuonna 2003 Øyvind Storesundin tullessa tilalle)

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EP:t[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaizers Orchestra EP aka Gul EP (2000)
  • Død manns tango (2002)
  • Mann mot mann (2002)
  • Maestro (2005)
  • Maestro Bonus CD (2005)
  • En for orgelet, en for meg (2011)
  • Stjerner i posisjon (2013)

Livealbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Gypsy Finale (EP, 2004)
  • Live at Vega (2006)
  • Viva La Vega (DVD, 2006)
  • 250 prosent (2008)
  • Live i Oslo Spektrum (DVD/Blu-ray & CD, 2011)
  • En Aften i Operaen (DVD/Blu-ray & CD, 2013)
  • Siste Dans (2014)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]