Kaarlo Einiö

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kaarlo Ilmari Einiö (4. joulukuuta 1921 Helsinki22. marraskuuta 1976 Espoo) oli suomalainen maahockeypelaaja, koripalloilija ja jääpalloilija.

Einiö kuului Suomen maahockeyn olympiajoukkueeseen Helsingissä 1952. Hän voitti kahdeksan maahockeyn Suomen mestaruutta edustaessaan helsinkiläisseura Nuijamiehiä.

Koripalloilijana Einiö edusti Eiran Kisa-Veikkoja. Hän voitti Suomen mestaruuden vuonna 1940 sekä SM-hopeaa vuosina 1939 ja 1941. Jääpallossa hän pelasi SM-sarjaa HIFK:n riveissä[1]. Vuosina 1943–1944 hän pelasi neljä ottelua jääkiekon SM-sarjassa Karhu-Kissojen joukkueessa[2].

Einiö toimi Suomen Maahockeyliiton sihteerinä vuonna 1951 ja puheenjohtajana vuosina 1956–58. Nuijamiesten puheenjohtaja hän oli vuosina 1954–1959 ja urheiluseura Zoomin puheenjohtaja vuosina 1969–1970.

Kaarlo Einiö kuoli liikenneonnettomuudessa marraskuussa 1976. Musiikkielämän vaikuttajat Antti ja Paavo Einiö olivat hänen pikkuveljiään. Heidän serkkunsa, everstiluutnantti Vesa Ilomäki (1940–1985) voitti Suomen mestaruuksia maahockeyssa ja miekkailussa[3].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 30. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Peltola, Vesa-Matti: Yhtä ja toista Urheilukunniamme puolustajista, osa 5. Urheilutietäjän joulu, 2003, s. 31.
  2. Mennander, Ari (päätoim.): Jääkiekkokirja 1997–1998, s. 254. Semic Sport Oy, 1997.
  3. Peltola, Vesa-Matti: Yhtä ja toista Urheilukunniamme puolustajista, osa 2. Urheilutietäjän kesä, 2002, s. 17.


Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.