Juri Dmitrijev

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Juri Dmitrijev vuonna 2007.

Juri Aleksejevitš Dmitrijev (s. 28. tammikuuta 1956 Petroskoi) on venäläinen itseoppinut[1] historiantutkija ja yhteiskunta-aktivisti. Hän aloitti Stalinin vainojen teloitus- ja hautapaikkojen etsinnän ja uhrien tunnistuksen. Hän löysi vuosina 1997–1998 kaksi suurta joukkohautaa: Krasny Borin joukkohaudan (1 196 uhria) ja Sandarmohin joukkohaudan (yli 9 000 uhria).[2]

Dmitrijev on tutkinut Stalinin Neuvostoliiton aikana tapahtuneita joukkoteloituksia yli 30 vuotta. Hän on muun muassa selvittänyt uhrien henkilöllisyydet ja tehnyt heistä muistokirjoja. Hänen työnsä on hyvin arvostettua myös kansainvälisen yhteisön keskuudessa[3], sillä kadoksissa olleiden löytyneiden uhrien nimilistalla on useita eri kansallisuuksia, kuten venäläisiä, suomalaisia, karjalaisia, udmurtteja[4], ukrainalaisia, puolalaisia, saksalaisia ja valkovenäläisiä.

Poliittisen vainon kohteena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dmitrijevin julkaistua teloittajien nimet hänet pidätettiin joulukuussa 2016 ja häntä vastaan nostettiin syyte lapsipornon hallussapidosta, mutta syytteet osoittautuivat lavastetuiksi, ja hänet vapautettiin huhtikuussa 2018. Uudestaan hänet pidätettiin kesäkuussa 2018 syytettynä adoptiotyttärensä hyväksikäytöstä. Syytteillä on poliittinen motiivi, Dmitrijevin työ halutaan mitätöidä, kirjoittavat sekä toimittaja Anna-Lena Laurén että Ylen Kerstin Kronvall.[5][6][7]

Suomen PEN -sananvapausjärjestön tutkijoiden ja tietokirjailijoiden komitea on nimennyt Juri Dmitrijevin ensimmäiseksi nimikkovangikseen ja on vaatinut hänen vapauttamistaan.[8]

Kesällä 2020 Dmitrijev oli istunut tutkintavankeudessa yhteensä jo kolmen vuoden ajan.[1]

Stalinin vainoista kertovan moskovalaisen Memorial-museon johtaja Irina Galkovan mukaan oikeudenkäynnit ovat Venäjän viranomaisten kosto itseoppineelle historiantutkijalle, ja niillä pyritään estämään vastaisuudessa Stalinin ajan hirmutöiden tutkiminen. Samalla ne ovat viranomaisten varoitus muille ja yritys mustamaalaata ja esittää epäilyttävinä muut tutkijat.[1]

Dmitrijev on saanut tutkintavankeuden aikana runsaasti tukea niin venäläisiltä kuin ulkomaisiltakin tieteen ja kulttuurin edustajilta. Joukossa ovat Nobel-palkitut kirjailijat Herta Müller ja Svetlana Aleksijevitš, jotka varoittivat pitkän tuomion vaarantavan Dmitrijevin hengen. He lähettivät Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetulle Dunja Mijatovićille avoimen kirjeen, jossa he vaativat ihmisoikeusvaltuutetulta aktiivisuutta oikeusjutun kaatamiseksi. Oikeudenkäynnin on katsottu kuuluvan kampanjaan, jolla tulkintaa Stalinin ajan tapahtumista pyritään muuttamaan.[1]

Dmitrijev sai heinäkuussa 2020 kolmen ja puolen vuoden tuomion adoptiolapsen hyväksikäytöstä. Syyttäjän vaatimus oli 15 vuotta. Pitkän tutkintavankeuden vuoksi arveltiin, että hän vapautuisi parin kuukauden kuluttua tuomion julkistamisesta. Dmitrijev on saanut tukea Venäjällä ja ulkomailla, ja syyteiden taustalla on nähty poliittisia motiiveja.[9] Syyskuun 2020 lopulla hän sai kuitenkin kymmenen vuoden lisätuomion.[10]

Helmikuussa 2021 Dmitrijevin tuomio vahvistettiin 13 vuoden mittaiseksi.[8] Suomen ulkoministeri Pekka Haavisto luonnehti oikeusprosessia ihmisoikeuskysymykseksi.[8] Haavisto otti helmikuussa Pietarin-vierailullaan asian esille Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin kanssa.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Stalinin joukkohaudat Karjalassa paljastanut tutkija odottaa yhä tuomiotaan Yle Uutiset. Viitattu 16.6.2020.
  2. Anna Yarovaya, "The Dmitriev Affair", The Russian Reader, 10 March 2017. See passage in this article where Irina Flige describes the event. (englanniksi)
  3. Stalinin vainoja tutkinut petroskoilaishistorioitsija vapautui lapsipornosyytteistä Etelä-Suomen Sanomat. 5.4.2018. Viitattu 8.9.2018.
  4. Mihail Hudjakov Dorvyžy Kiiltomato.net. Viitattu 16.6.2020.
  5. Kerstin Kronvall: Karjalainen tutkija löysi tuhansien Stalinin uhrien teloituspaikat Yle.fi, uutiset. 1.9.2017. Viitattu 8.9.2018.
  6. Anna-Lena Laurén: Historiaa kaivetaan uusiksi. Näkökulma. Suomen Kuvalehti, 7.9.2018, s. 14–15.
  7. Kerstin Kronvall: "He löysivät sitä, mitä etsivätkin" – Yrittääkö Venäjä kirjoittaa uudelleen historiaa Yle.fi, uutiset. 6.9.2018. Viitattu 8.9.2018.
  8. a b c d Historioitsija Juri Dmitrijevin 13 vuoden vankeustuomio vahvistettiin Pietarissa – Ulkoministeri Haavisto luonnehti oikeusprosessia ihmisoikeuskysymykseksi Yle Uutiset. Viitattu 16.2.2021.
  9. Kerstin Kronvall: Stalinin vainoja tutkinut historioitsija sai kolmen ja puolen vuoden vankeustuomion yle.fi, uutiset. 22.7.2020. Viitattu 24.7.2020.
  10. Suomalaisten joukkohautojen paljastajan piti päästä vapaaksi pian – sai liki kymmenen vuoden lisätuomion www.iltalehti.fi. Viitattu 29.9.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]