Joseph Paul Franklin
Joseph Paul Franklin (alun perin James Clayton Vaughan Jr.; 13. huhtikuuta 1950 Mobile, Alabama – 20. marraskuuta 2013 Bonne Terre, Missouri) oli yhdysvaltalainen sarjamurhaaja, joka teki murhia eri osavaltioissa rasistisen ideologian innoittamana.[1][2]
Franklin kiersi Yhdysvaltoja vuosina 1977–1980 ampuen väijyksistä uhreja, joiksi hän valitsi erityisesti afroamerikkalaisia, juutalaisia ja pariskuntia, joiden osapuolet edustivat eri etnisyyksiä. Hän teki samalla runsaasti pankkiryöstöjä ja monia epäonnistuneita murhayrityksiä.[2][3] Franklin tunnusti tehneensä vähintään 22 murhaa.[1][3] Murhayritysten uhreiksi joutuivat muiden muassa rikoksen seurauksena halvaantunut Larry Flynt ja Vernon Jordan. Franklin pyrki rikoksillaan innoittamaan aatetovereitaan väkivaltaan.[2]
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Franklin varttui vähävaraisessa kodissa, jonka alkoholisoitunut isä hylkäsi perheensä pojan ollessa 8-vuotias. Teini-ikäisenä hän oli syvästi uskonnollinen ja kuului televankelista Garner Ted Armstrongin johtamaan Worldwide Church of Godiin. Franklin keskeytti high schoolin vuonna 1967. Vuosi myöhemmin hän meni naimisiin 16-vuotiaan Bobbie Louise Dormanin kanssa. Myöhemmin vaimo kertoi miehen olleen väkivaltainen, ja pariskunta erosikin neljän kuukauden avioliiton jälkeen. Franklin solmi vuosia myöhemmin toisen avioliiton.[1]
Franklin liittyi Ku Klux Klaniin, American Nazi Partyyn ja National States' Rights Partyyn.[1] Hän oli kiinnostunut valkoisesta ylivallasta teini-ikäisestä saakka.[2] 1960-luvun lopussa hän alkoi käyttää vaatetuksessaan hakaristejä, harjoitella natsitervehdyksiä ja tutkia rasistista kirjallisuutta. Franklinista otettiin 18. syyskuuta 1970 valokuva, jossa hän pukeutui natsiunivormuun mielenosoituksessa Golda Meirin vierailua vastaan.[1] Hän vaihtoi nimensä 26-vuotiaana osoittaakseen kunnioitusta Benjamin Franklinia ja Joseph Goebbelsia kohtaan.[3]
Rikokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kesällä 1976 Franklin pahoinpiteli pippurisumutteella pariskunnan, jonka osapuolet edustivat eri etnisyyksiä. Tämä on hänen ensimmäinen tiedossa oleva väkivaltarikoksensa. 29. heinäkuuta 1977 Franklin teki Tennesseessä pommi-iskun synagogaan, joka tuhoutui[4].[2] 7. elokuuta 1977 hän ampui 23-vuotiaat Alphonse Manningin ja Toni Schwennin, jotka seurustelivat ja edustivat keskenään eri etnisyyksiä.[5] Franklin vietti kiertävää elämää liikkuen osavaltiosta toiseen eri henkilöllisyyksillä esiintyen. Hän vaihtoi usein autoa ja muutti ulkonäköä välttääkseen kiinnijäämisen.[1] Rikossarjansa aikana Franklin teki toistuvia pankkiryöstöjä vuodesta 1977 lähtien.[5]
Franklin ampui synagogasta poistuvan 42-vuotiaan Gerald Gordonin tämän vaimon ja kolmen lapsen edessä St. Louisissa Missourissa 8. lokakuuta 1977.[3][5] Helmikuussa 1978 hän murhasi Atlantassa 22-vuotiaan Johnny Brookshiren ja ampui myös tämän valkoista tyttöystävää Joy Williamsia, joka halvaantui.[5] 6. maaliskuuta 1978 Franklin ampui Larry Flyntia tämän ollessa Lawrencevillessa Georgiassa vastaamassa syytteisiin siveettömyydestä. Flynt halvaantui vyötäröstä alaspäin. Franklin oli raivostunut Flyntille nähtyään joulukuussa 1975 Hustlerissa kuvia pariskunnasta, jonka mies oli musta ja nainen valkoinen.[3] 29. heinäkuuta 1978 hän ampui Pizza Hut -ravintolassa Bryant Tatumia ja tämän tyttöystävää Nancy Diane Hiltonia. Tatum menehtyi. Franklin ampui 29-vuotiaan Harold McIverin Taco Bell -ravintolassa Georgian Doravillessa 12. heinäkuuta 1979 ja Raymond Taylorin Burger King -ravintolassa Virginian Falls Churchissa 18. elokuuta 1979.[5]
21. lokakuuta 1979 Franklin ampui 42-vuotiaan Jesse Taylorin ja 31-vuotiaan Marian Vera Bressetten Oklahoma Cityssa. 5. joulukuuta 1979 hän murhasi 15-vuotiaan prostituoidun Mercedes Mastersin. 8. tammikuuta 1980 hän murhasi pikaruokaravintolassa 22-vuotiaan Lawrence Reesen, ja 14. tammikuuta 1980 hän ampui myymälässä Indianapolisissa lasin läpi 19-vuotiaan Leo Thomas Watkinsin. Huhtikuussa 1980 Franklin muutti vaimonsa luota pois. 2. toukokuuta 1980 hän murhasi liftari Rebecca Bergstromin Wisconsinissa.[5] Bergstromin murhan motiivi oli tämän seurustelu jamaikalaisen kanssa.[3] 29. toukokuuta 1980 Franklin ampui kansalaisoikeusliikkeen johtohahmo Vernon Jordania Fort Waynessa Indianassa.[5] Hän odotteli Jordania, joka haavoittui vakavasti poistuttuaan hotellistaan ja jouduttuaan Franklinin tähtäimeen.[3] Franklin tappoi 14-vuotiaan Darrell Laynen ja tämän 13-vuotiaan serkun Dante Evans Brownin Cincinnatissa 8. kesäkuuta 1980.[5] Hän oli ollut alueella väijymässä ja alun perin etsiskelemässä pariskuntaa.[3] 15. kesäkuuta 1980 Franklin murhasi 22-vuotiaan Arthur Smothersin ja 16-vuotiaan Kathleen Mikulan Pennsylvanian Johnstownissa. 25. kesäkuuta 1980 hän murhasi Washingtonin Pocahontasissa kyytiinsä liftanneet Nancy Santomeron ja Vicki Durianin. 20. elokuuta 1980 hän murhasi Salt Lake Cityssa 20-vuotiaan Ted Fieldsin ja 18-vuotiaan David Martinin.[5] Uhrit olivat ystävyksiä, jotka olivat lenkkeilemässä Franklinin huomatessa heidät.[1]
Kiinnijääminen ja oikeuskäsittelyt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Franklin pidätettiin Florencessa Kentuckyssa 24. syyskuuta 1980.[5] Poliisi oli huomannut aseen hänen autossaan, ja autosta löydettiin murhasarjaan viitanneita todisteita.[2] Franklinin onnistui paeta poliisiasemalta[5], mutta hänet jäljitettiin Lakelandiin Floridaan, jossa FBI pidätti hänet 28. lokakuuta 1980.[2] Franklin oli keromansa mukaan tehnyt ainakin 22 murhaa, 16 pankkiryöstöä ja kaksi synagogiin kohdistunutta pommi-iskua.[1]
Franklin kertoi tavoitelleensa rotusodan aloittamista. Hän koki "valkoisen rodun" eloonjäämisen olevan uhattuna ja vertasi itseään yhdysvaltalaiseen sotilaaseen Vietnamissa. Hän myös toivoi muiden valkoisen ylivallan kannattajien ryhtyvän jäljittelemään häntä.[3] Franklin vastasi moniin syytteisiin sekä liittovaltion että eri osavaltioiden tasolla.[5] Rasismi ohjasi vahvasti hänen toimintaansa edelleen, sillä hän esimerkiksi kieltäytyi ottamasta puolustuksensa tueksi mustia todistajia.[1] Franklin sai monia elinkautistuomioita. Afroamerikkalaisten ryhmä puukotti häntä 3. helmikuuta 1982, mutta hän selviytyi. Missourissa tehdystä Gerald Gordonin murhasta Franklin sai 27. helmikuuta 1997 kuolemantuomion.[5]
Larry Flynt vastusti Franklinin teloitusta ja yritti estää sen viime hetken oikeustoimilla. Tämä johtui Flyntin vahvasta periaatteellisesta kuolemanrangaistuksen vastaisuudesta. Sanojensa mukaan hän ei välittänyt Franklinista eikä tätä ajatellut.[3] Franklin teloitettiin myrkkyruiskeella marraskuussa 2013.[1]
Vaikutus yhteiskuntaan
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uusnatsi William Luther Pierce omisti romaaninsa Hunter (1989) Franklinille. Teos käsittelee etnisten ryhmien rajat ylittävien pariskuntien, juutalaisten ja poliitikkojen murhaamista.[6]
John E. Douglas ja Mark Olshaker julkaisivat Franklinista kirjan The Killer’s Shadow: The FBI’s Hunt for a White Supremacist Serial Killer (2020). He määrittelivät Franklinin yksinäiseksi sudeksi, jonka edustamat ääri-ilmiöt kuitenkin olivat pysyneet voimissaan, sillä Yhdysvalloissa viranomaiset katsoivat valkoisen ylivallan edelleen aiheuttavan vakavan terrorismin uhan.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j Natasha Ishak, The Story Of Joseph Paul Franklin, The ‘Serial Sniper’ Who Went On A Killing Spree To Start A Race War All That's Interesting 26.1.2021, viitattu 20.7.2024 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Serial Killers: Part 4: White Supremacist Joseph Franklin FBI 14.1.2014, viitattu 20.7.2024 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j Kyung Lah, Serial killer Joseph Paul Franklin prepares to die CNN 19.11.2013, viitattu 20.7.2024 (englanniksi)
- ↑ Richard Severo, Former Klansman indicted in bombing of a synagogue The New York Times 8.3.1984, viitattu 20.7.2024 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Sam Brauer, Ryan A. Bruch, Ashleigh Benois, James Clayton Vaughn Jr. AKA Joseph Paul Franklin Radford University, viitattu 20.7.2024 (englanniksi)
- ↑ William Pierce Southern Poverty Law Center, viitattu 20.7.2024 (englanniksi)
- ↑ John Douglas, Mark Olshaker, The Election May Never Be Over for White Supremacists Who Thrive on Resentment Time 25.11.2020, viitattu 20.7.2024 (englanniksi)