James Peace

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
James Peace kotonaan Wiesbadenissa Saksassa.

Kenneth James Peace (s. 28. syyskuuta 1963 Paisley) on skotlantilainen säveltäjä, konserttipianisti ja kuvataiteilija.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

James Peace syntyi Paisleyssa Skotlannissa 28.9.1963.[1] Hän vietti suurimman osan lapsuuttaan Helensburghissa, joka on merenrantakylä läntisessä Skotlannissa. Peacen suvussa on lukuisia taiteilijoita (esim. John McGhie), ja Peace on myös sukua Felix Burnsille, joka oli suosittu tanssimusiikin säveltäjä 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla.

Peace aloitti pianonsoiton 8-vuotiaana ja esiintyi ensimmäistä kertaa julkisesti 14-vuotiaana, jolloin hän esitti Scott Joplinin musiikkia.[1][2] Vuotta myöhemmin hän aloitti dumbartonilaisen St. Andrew's Churchin urkurina, ja 16-vuotiaana hänen sallittiin aloittaa viralliset opinnot Skotlannin kuninkaallisessa musiikki -ja draama-akatemiassa (eng. Royal Scottish Academy of Music and Drama, nyk. Royal Conservatoire of Scotland) oppilaitoksen siihen asti nuorimpana kokopäiväisenä opiskelijana.[1][2][3][4]

Peace valmistui kandidaatiksi Glasgow'n yliopistosta vuonna 1983 pääaineenaan pianonsoiton opetus ja esiintyminen[5][6]. Seuraavana vuonna hänelle myönnettiin esiintymisen diplomi hänen soitettuaan Mendelssohnin pianokonserton nro.1 yhdessä akatemian orkesterin kanssa.[6]

Opiskelujensa jälkeen Peace toimi suosittuna freelancer-pianistina. Hänen ensimmäinen pianokonserttinsa Skotlannissa pidettiin Musselburghissa ja sen järjesti skotlantilais-suomalainen seura (eng. Scottish Finnish Society).[7] Peace asui Edinburghissa vuodet 1998 - 1991.[1][2]

Vuonna 1991 Peace muutti Saksaan, Bad Nauheimiin.[3][4] Vuodesta 1998 lähtien hän on perehtynyt tangomusiikkiin ja julkaissut myös albumin Tango escocés (Skotlantilainen tango)[8], johon on koottu hänen tangon inspiroimia sävellyksiään.[6] Vuonna 2002 Peace hyväksyttiin Victoria College of Musicin jäseneksi (eng. fellow). Vuoden 2002 syyskuussa Peace esiintyi ympäri Pohjois-Saksaa[9] ja saman vuoden loka-marraskuussa kiertue vei hänet Kaukoitään.[4][10] Hänen sävellyksensä Tango XVII sai ensiesityksensä Hongkongissa tällä kiertueella.[10][11] Tokiossa Peacelle myönnettiin International Piano Duo Association -järjestön juhlamitali.[1][2][10][12]

Vuonna 2008 Peace hyväksyttiin London College of Musicin jäseneksi (eng. fellow) tunnustuksena työstään tangomusiikin parissa. Samana vuonna hänelle myönnettiin pariisilaisen Académie de Lutècen kultamitali.[1][2]

Vuonna 2014 Peace piti konserttikiertueen Suomessa[13] esiintyen Turussa, Tampereella, Lahdessa sekä Helsingissä, jossa hän esitti ensimmäistä kertaa sävellyksensä Tango XXIV.[14]

Lisäksi hän esiintyi seuraavissa pääkaupungeissa Euroopassa: Amsterdam, Ateena, Berliini[15], Bryssel, Lissabon, Lontoo[10], Madrid, Oslo[16], Reykjavík[17] ja Wien.

Peace asui lyhyen aikaa Edinburghissa mutta muutti takaisin Saksaan, Wiesbadeniin, helmikuussa 2010.[2] Uusi ympäristö inspiroi häntä luomaan sävellyksistään myös lyhytelokuvia. Hänen töihinsä kuuluu muun muassa dokumenttielokuva K. James Peace in Wiesbaden.[17][18][19]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesiputous op.3, huilulle ja pianolle

Idyll op.4, englanti torville

Aubade op.9, englanti torville ja jousiorkesterille

Lento Lacrimoso op.10, sellolle ja pianolle

Unohtuneet lehdet, op.12, sellolle j orkesterille

Sonaatti op.16, oboelle ja pianolle

Balladi op.18, orkesterille

Juhlamarssi nro 1, op.19, uruille ja orkesterille

Juhlamarssi nro 2, op.24, orkesterille

Syksyn kulta op.25, klarinetille ja jousikvartetille[13]

Ikuisuuden laulu op.32, soolosopraanolle ja orkesterille[1]

24 Tangoja soolopianolle[1][14]

Palkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Agnes Millar sävellyskilpailu, Glasgow, vuonna 1983 (1. palkinto)[6]

Harmony and Counterpoint III (RSAMD) sävellyskilpailu, vuonna 1983 (1. palkinto)[6]

Dunbartonshire E.I.S. sävellyskilpailu, vuonna 1984 (1. palkinto)[6]

Sibelius Essay sävellyskilpailu, vuonna 1985 (1. palkinto)[6]

TIM Kansainvälinen sävellyskilpailu, Rooma, vuonna 2000 (kunnia todistus)[1][2]

IBLA-säätiö, New York, vuonna 2002 (kunnia todistus)[1][2]

Kansainvälinen pianoduo-yhdistys, Tokio, vuonna 2002 (kunniamitali)[1][2][12]

Internationale Acadèmie de Lutèce, Pariisi, vuonna 2008 (kultamitali)[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l Birgitta Lampert. "Vailla pistäviä ääniä". Wiesbadener Tagblatt (sanomalehti saksassa). 10. helmikuu 2011
  2. ↑ a b c d e f g h i j Julia Anderton. "Tangon katkeransuloinen tarina". Wiesbadener Kurier (sanomalehti saksassa). 24. maaliskuuta 2012
  3. ↑ a b Sabine Klein. "Musiikkini on romanttista, kuten minäkin". Frankfurter Rundschau (sanomalehti saksassa). 1992, nro 254, sivu 2
  4. ↑ a b c "James Peace". Frizz (saksalainen lehti). Tammikuu 2004, sivu 5
  5. ↑ Manfred Merz. "Virtuoosimainen ja herkkävireinen romanttinen maailma". Wiesbadener Kurier (sanomalehti Saksassa). 12. marraskuu 1992 nro 264, sivu 19
  6. ↑ a b c d e f g G. Müller. "Pianon sielu tanssii tangoa". Kulturspiegel Wetterau. (sanomalehti saksassa). 17. maaliskuuta 2005, sivu 5
  7. ↑ Johnathon Brown. Scotland on Sunday (skotlantilainen sanomalehti), 11 helmikuuta 1990, sivu 48
  8. ↑ Skotlannin kansalliskirjasto. Tango escocés
  9. ↑ La Cadena (hollantilainen lehti). Syyskuu 2002, sivu 26
  10. ↑ a b c d The Tango Times (New Yorkissa-lehti), nro 39 talvella 2002/2003. Sivut 1, 2, 4 ja 5
  11. ↑ TangoTang, Hongkongissa. 8. lokakuuta 2002 (wayback machine)
  12. ↑ a b Kansainvälinen pianoduo-yhdistys Tokiossa. Palkinnon Saaja vuonna 2002
  13. ↑ a b Schwäbische Post (sanomalehti saksassa). "Viulun ääni liitää orkesterin ylitse". 4. kesäkuuta 1994
  14. ↑ a b Juliste Suomi 2014 - konserttikiertueelle
  15. ↑ Tangodanza (saksalainen lehti), nro 1/2002 (9)
  16. ↑ Listen.no : Konsert, James Peace, flygel, Munch-Museo, Oslossa, 16. lokakuuta 2004 (wayback machine)
  17. ↑ a b Rikarður Ö. Pálsson. "Skozir Slaghörputangoár". Morgunblaðið (mbl). 14. lokakuuta 2004
  18. ↑ Saksan kansalliskirjasto. K. James Peace in Wiesbaden 2011
  19. ↑ Saksan Kansalliskirjasto. James Peace

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta James Peace.
James Peace - Idylls Op.4b
Kansainväliset
Kansalliset
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=James_Peace&oldid=21545261”