Jalkapallon naisten maailmanmestaruuskilpailut 2011

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
FIFA Women's World Cup 2011
Vuoden 2011 jalkapallon naisten maailmanmestaruuskilpailuiden virallinen logo.
Joukkueet 16
Isäntämaa Saksan lippu Saksa
Ajankohta 26. kesäkuuta
17. heinäkuuta 2011
Mitalistit
Gold medal blank.svg Kulta Flag of Japan.svg Japani
Silver medal blank.svg Hopea Flag of the United States.svg Yhdysvallat
Bronze medal blank.svg Pronssi Flag of Sweden.svg Ruotsi
Ottelut 32
Maalit 86
  2,69 keskiarvo
Yleisö 845 751
  26 430 keskiarvo
Maalintekijä Japanin lippu Homare Sawa (5 maalia)
Paras pelaaja Japanin lippu Homare Sawa

Vuoden 2011 jalkapallon naisten maailmanmestaruuskilpailut ovat kuudennet FIFA:n järjestämät naisten maailmanmestaruuskilpailut. Ne pelattiin Saksassa 26. kesäkuuta17. heinäkuuta 2011. Maailmanmestaruuden voitti Japani, jonka maailmanmestaruus oli sille ensimmäinen ja samalla siitä tuli myös ensimmäinen mestaruuden voittanut aasialainen maa. Japani voitti loppuottelussa Yhdysvallat rangaistuspotkukilpailun jälkeen.[1]

Kisojen parhaaksi pelaajaksi valittiin japanilainen Homare Sawa, joka voitti myös kisojen parhaan maalintekijän palkinnon.[2]

Turnauksen virallinen maskotti on Karla Kick -kissa, joka julkistettiin alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa 2010.[3]

Maailmanmestaruuskilpailujen virallinen pelipallo on Adidaksen Speedcell.[4]

Hakuprosessi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmanmestaruuskilpailuja hakivat Saksan ohella Australia, Kanada, Peru, Ranska ja Sveitsi. Päätös Saksan eduksi tehtiin 30. lokakuuta 2007. Tässä vaiheessa Saksaa vastaan kilpaili ainoastaan Kanada. Sveitsi vetäytyi prosessista jo aikaisessa vaiheessa ja elokuun lopussa 2007 Ranska veti hakemuksensa pois. Myös Peru ja Australia vetäytyivät kisasta ennen lopullista äänestystä.[5]

Pelipaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turnauksen pelipaikkakuntina toimivat Berliini, Frankfurt, Mönchengladbach, Sinsheim, Augsburg, Dresden, Bochum, Leverkusen ja Wolfsburg.[6] Maailmanmestaruuskilpailujen avausottelu pelataan Berliinin olympiastadionilla ja finaali Commerzbank-Arenalla Frankfurtissa.[7]

Augsburg Berliini Bochum Dresden Frankfurt
Impuls Arena Olympiastadion Ruhrstadion Rudolf-Harbig-Stadion Commerzbank-Arena
Kapasiteetti: 25 579 Kapasiteetti: 74 244 Kapasiteetti: 31 328 Kapasiteetti: 32 066 Kapasiteetti: 49 240
Impuls arena 06-2009.JPG Berlin Olympiastadion nach Umbau.jpg Rewirpowerstadion Ruhrstadion Bochum sp1010714.jpg Rudolf Harbig Stadion.jpg
Leverkusen Mönchengladbach Sinsheim Wolfsburg
BayArena Borussia-Park Rhein-Neckar-Arena Volkswagen-Arena
Kapasiteetti: 30 000 Kapasiteetti: 46 297 Kapasiteetti: 25 641 Kapasiteetti: 25 361
Borussia Park Mönchengladbach.jpg Wolfsburg stadion.jpg

Karsinnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinisellä merkitty lopputurnaukseen päässeet joukkueet, punaisella karsiutuneet joukkueet, oranssilla merkityt valtiot eivät osallistuneet ja harmaalla merkityt eivät ole FIFAn jäseniä.

FIFA suunnitteli kisojen laajentamista 24 joukkueeseen, mutta päätyi lopulta edellisten kisojen tapaan 16 joukkueeseen.

Maailmanmestaruuskilpailujen karsinnat alkoivat heinäkuussa 2009. Saksa pääsee järjestävänä maana kisoihin automaattisesti. Euroopan (UEFA) joukkueet pelasivat erilliset karsinnat pääsystä kisoihin. Etelä-Amerikan (CONMEBOL), Aasian (AFC), Pohjois- ja Keski-Amerikan (CONCACAF), Afrikan (CAF) ja Oseanian (OFC) osallistujat karsittiin maanosiensa mestaruusturnauksissa.

Euroopan karsinnoissa joukkueet jaettiin kahdeksaan lohkoon. Lohkojen voittajat kohtasivat kaksiosaisissa jatkokarsintaotteluissa, joiden voittajat pääsevät kisoihin. Nämä neljä maata olivat Ranska, Englanti, Norja ja Ruotsi. Hävinneet neljä joukkuetta pelasivat lisäkarsinnat, jonka voittaja Italia pelasi lopputurnauspaikasta Pohjois- ja Keski-Amerikan mestaruusturnauksessa kolmanneksi sijoittuneen Yhdysvaltojen kanssa. Yhdysvallat meni lopputurnaukseen voittamalla Italian yhteismaalein 2–0. Näin ollen kisoissa on Euroopalla viisi paikkaa ja Pohjois-ja Keski-Amerikalla kolme paikkaa.

Karsinnoista selvinneet joukkueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue PVM Karsintatapa Ranking
(5/2011)[8]
Os.
Eurooppa (UEFA) 4+1 paikkaa
Flag of Germany.svg Saksa 30. lokakuuta 2007 Isäntämaa 2. 6
Flag of France.svg Ranska 15. syyskuuta 2010 Jatkokarsintojen voittaja 7. 2
Flag of Norway.svg Norja 15. syyskuuta 2010 Jatkokarsintojen voittaja 9. 6
Flag of Sweden.svg Ruotsi 16. syyskuuta 2010 Jatkokarsintojen voittaja 5. 6
Flag of England.svg Englanti 16. syyskuuta 2010 Jatkokarsintojen voittaja 10. 3
Aasia (AFC) 3 paikkaa
Flag of Australia.svg Australia 27. toukokuuta 2010 2010 AM-kilpailujen mestari 11. 5
Flag of North Korea.svg Pohjois-Korea 27. toukokuuta 2010 2010 AM-kilpailujen toinen 8. 4
Flag of Japan.svg Japani 30. toukokuuta 2010 2010 AM-kilpailujen kolmas 4. 6
Joukkue PVM Karsintatapa Ranking
(5/2011)[8]
Os.
Pohjois- ja Keski-Amerikka (CONCACAF) 3 paikkaa
Flag of Canada.svg Kanada 5. marraskuuta 2010 Gold Cupin voittaja 6. 5
Flag of Mexico.svg Meksiko 5. marraskuuta 2010 Gold Cupin toinen 22. 1
Flag of the United States.svg Yhdysvallat 27. marraskuuta 2010 CONCACAF/UEFA jatkokarsinnan voittaja 1. 6
Etelä-Amerikka (CONMEBOL) 2 paikkaa
Flag of Brazil.svg Brasilia 19. marraskuuta 2010 Etelä-Amerikan mestari 3. 6
Flag of Colombia.svg Kolumbia 21. marraskuuta 2010 Etelä-Amerikan toinen 31. 1
Afrikka (CAF) 2 paikkaa
Flag of Nigeria.svg Nigeria 11. marraskuuta 2010 2010 AM-kilpailujen voittaja 27. 6
Flag of Equatorial Guinea.svg Päiväntasaajan Guinea 11. marraskuuta 2010 2010 AM-kilpailujen toinen 61. 1
Oseania (OFC) 1 paikkaa
Flag of New Zealand.svg Uusi-Seelanti 8. lokakuuta 2010 Oseanian mestari 24. 3

Tuomarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

FIFA valitsi kisoihin 16 erotuomaria ja 32 avustavaa erotuomaria:[9]

Maanosaliitto Erotuomarit
AFC

Etelä-Korean lippu Cha Sung Mi
Japanin lippu Etsuko Fukano
Australian lippu Jacqui Melksham

CAF Kamerunin lippu Therese Neguel
CONCACAF Meksikon lippu Quetzalli Alvarado

Kanadan lippu Carol Anne Chenard
Yhdysvaltain lippu Kari Seitz

CONMEBOL Argentiinan lippu Estela Álvarez

Perun lippu Silvia Reyes

OFC Fidžin lippu Finau Vulivuli
UEFA Tšekin lippu Dagmar Damková

Unkarin lippu Gyöngyi Gaál
Suomen lippu Kirsi Heikkinen
Ruotsin lippu Jenny Palmqvist
Norjan lippu Christina W. Pedersen
Saksan lippu Bibiana Steinhaus

Ottelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkulohkot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lohko A[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H TM PM ME P
Flag of Germany.svg Saksa 3 3 0 0 7 3 +4 9
Flag of France.svg Ranska 3 2 0 1 7 4 +3 6
Flag of Nigeria.svg Nigeria 3 1 0 2 1 2 –1 3
Flag of Canada.svg Kanada 3 0 0 3 1 7 –6 0
26. kesäkuuta Flag of Germany.svg Saksa 2–1 Flag of Canada.svg Kanada Olympiastadion, Berliini
18:00
Garefrekes Maali 10'
Okoyino da Mbabi Maali 42'
Raportti 82' Maali Sinclair Yleisömäärä: 73 680
Tuomari: Australian lippu Jacqui Melksham

26. kesäkuuta Flag of Nigeria.svg Nigeria 0–1 Flag of France.svg Ranska Rhein-Neckar-Arena, Sinsheim
15:00
Raportti 56' Maali Delie Yleisömäärä: 25 475
Tuomari: Yhdysvaltain lippu Kari Seitz

30. kesäkuuta Flag of Germany.svg Saksa 1–0 Flag of Nigeria.svg Nigeria Commerzbank-Arena, Frankfurt
20.45
Laudehr Maali 54' Raportti Yleisömäärä: 48 817
Tuomari: Etelä-Korean lippu Cha Sung Mi

30. kesäkuuta Flag of Canada.svg Kanada 0–4 Flag of France.svg Ranska Ruhrstadion, Bochum
18.00
Raportti 24' Maali Thiney
60' Maali Thiney
66' Maali Abily
83' Maali Thomis
Yleisömäärä: 16 591
Tuomari: Japanin lippu Etsuko Fukano

5. heinäkuuta Flag of France.svg Ranska 2–4 Flag of Germany.svg Saksa Borussia-Park, Mönchengladbach
20:45
Delie Maali 56'
Georges Maali 72'
Raportti Garefrekes Maali 25'
Grings Maali 32'
Grings Maali 68'
Okoyino da Mbabi Maali 89'
Yleisömäärä: 45 867
Tuomari: Suomen lippu Kirsi Heikkinen

5. heinäkuuta Flag of Canada.svg Kanada 0–1 Flag of Nigeria.svg Nigeria Rudolf-Harbig-Stadion, Dresden
20:45
Raportti Nkwocha Maali 73' Yleisömäärä: 13 638
Tuomari: Fidžin lippu Finau Vulivuli

[10]

Lohko B[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H TM PM ME P
Flag of England.svg Englanti 3 2 1 0 5 2 +3 7
Flag of Japan.svg Japani 3 2 0 1 6 3 +3 6
Flag of Mexico.svg Meksiko 3 0 2 1 3 7 -4 2
Flag of New Zealand.svg Uusi-Seelanti 3 0 1 2 4 6 -2 1
27. kesäkuuta Flag of Japan.svg Japani 2–1 Flag of New Zealand.svg Uusi-Seelanti Ruhrstadion, Bochum
15:00
Nagasato Maali 6'
Miyama Maali 68'
Raportti 12' Maali Hearn Yleisömäärä: 12 538
Tuomari: Suomen lippu Kirsi Heikkinen

27. kesäkuuta Flag of Mexico.svg Meksiko 1–1 Flag of England.svg Englanti Volkswagen-Arena, Wolfsburg
18:00
Ocampo Maali 33' Raportti 21' Maali Williams Yleisömäärä: 18 702
Tuomari: Perun lippu Silvia Reyes

1. heinäkuuta Flag of Japan.svg Japani 4–0 Flag of Mexico.svg Meksiko BayArena, Leverkusen
15:00
Sawa Maali 13'
Ōno Maali 15'
Sawa Maali 39'
Sawa Maali 80'
Raportti Yleisömäärä: 22 291
Tuomari: Norjan lippu Christina Pedersen

1. heinäkuuta Flag of New Zealand.svg Uusi-Seelanti 1–2 Flag of England.svg Englanti Rudolf-Harbig-Stadion, Dresden
18:15
Gregorius Maali 18' Raportti Scott Maali 63'
Clarke Maali 81'
Yleisömäärä: 19 110
Tuomari: Kamerunin lippu Therese Neguel

5. heinäkuuta Flag of England.svg Englanti 2–0 Flag of Japan.svg Japani Impuls Arena, Augsburg
20:45
E. White Maali 15'
Yankey Maali 66'
Raportti Yleisömäärä: 20 777
Tuomari: Kanadan lippu Carol Anne Chenard

5. heinäkuuta Flag of New Zealand.svg Uusi-Seelanti 2–2 Flag of Mexico.svg Meksiko Rhein-Neckar-Arena, Sinsheim
20:45
Smith Maali 90'
Wilkinson Maali 90'+4
Raportti Mayor Maali 2'
Domínguez Maali 29'
Yleisömäärä: 20 451
Tuomari: Ruotsin lippu Jenny Palmqvist

[11]

Lohko C[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H TM PM ME P
Flag of Sweden.svg Ruotsi 3 3 0 0 4 1 +3 9
Flag of the United States.svg Yhdysvallat 3 2 0 1 6 2 +4 6
Flag of North Korea.svg Pohjois-Korea 3 0 1 2 0 3 –3 1
Flag of Colombia.svg Kolumbia 3 0 1 2 0 4 –4 1
28. kesäkuuta Flag of Colombia.svg Kolumbia 0–1 Flag of Sweden.svg Ruotsi BayArena, Leverkusen
15:00
Raportti 57' Maali Landström Yleisömäärä: 21 106
Tuomari: Kanadan lippu Carol Anne Chenard

28. kesäkuuta Flag of the United States.svg Yhdysvallat 2–0 Flag of North Korea.svg Pohjois-Korea Rudolf-Harbig-Stadion, Dresden
18:15
Cheney Maali 54'
Buehler Maali 76'
Raportti Yleisömäärä: 21 859
Tuomari: Saksan lippu Bibiana Steinhaus

2. heinäkuuta Flag of the United States.svg Yhdysvallat 3–0 Flag of Colombia.svg Kolumbia Rhein-Neckar-Arena, Sinsheim
18:00
O'Reilly Maali 12'
Rapinoe Maali 50'
Lloyd Maali 57'
Raportti Yleisömäärä: 25 475
Tuomari: Tšekin lippu Dagmar Damkova

2. heinäkuuta Flag of North Korea.svg Pohjois-Korea 0–1 Flag of Sweden.svg Ruotsi Impuls Arena, Augsburg
14:00
Raportti 64' Maali Dahlkvist Yleisömäärä: 23 768
Tuomari: Argentiinan lippu Estela Alvarez

6. heinäkuuta Flag of Sweden.svg Ruotsi 2–1 Flag of the United States.svg Yhdysvallat Volkswagen-Arena, Wolfsburg
20:45
Dahlkvist Maali 16'
Fischer Maali 35'
Raportti 67' Maali Wambach Yleisömäärä: 23 468
Tuomari: Japanin lippu Etsuko Fukano

6. heinäkuuta Flag of North Korea.svg Pohjois-Korea 0–0 Flag of Colombia.svg Kolumbia Ruhrstadion, Bochum
20:45
Raportti Yleisömäärä: 7 805
Tuomari: Norjan lippu Christina Pedersen

[12]

Lohko D[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Australian ja Päiväntasaajan Guinean välisessä ottelussa Päiväntasaajan Guinean Bruna otti pallon käsiinsä omalla rangaistusalueellaan, mutta ottelun tuomari Gyoengyi Gaal ei tuominnut tilanteesta vapaapotkua. FIFA pahoitteli tilannetta ottelun jälkeen.[13][14]

Joukkue O V T H TM PM ME P
Flag of Brazil.svg Brasilia 3 3 0 0 7 0 +7 9
Flag of Australia.svg Australia 3 2 0 1 5 4 +1 6
Flag of Norway.svg Norja 3 1 0 2 2 5 -3 3
Flag of Equatorial Guinea.svg Päiväntasaajan Guinea 3 0 0 3 2 7 -5 0
29. kesäkuuta Flag of Norway.svg Norja 1–0 Flag of Equatorial Guinea.svg Päiväntasaajan Guinea Impuls Arena, Augsburg
15:00
Haavi Maali 84' Raportti Yleisömäärä: 12 928
Tuomari: Meksikon lippu Quetzalli Alvarado

29. kesäkuuta Flag of Brazil.svg Brasilia 1–0 Flag of Australia.svg Australia Borussia-Park, Mönchengladbach
18:15
Rosana Maali 54' Raportti Yleisömäärä: 27 258
Tuomari: Ruotsin lippu Jenny Palmqvist

3. heinäkuuta Flag of Australia.svg Australia 3–2 Flag of Equatorial Guinea.svg Päiväntasaajan Guinea Ruhrstadion, Bochum
14:00
Khamis Maali 8'
van Egmond Maali 48'
De Vanna Maali 51'
Raportti Añonma Maali 21'
Añonma Maali 83'
Yleisömäärä: 15 640
Tuomari: Unkarin lippu Gyöngyi Gaál

3. heinäkuuta Flag of Brazil.svg Brasilia 3–0 Flag of Norway.svg Norja Volkswagen-Arena, Wolfsburg
18:15
Marta Maali 22'
Rosana Maali 46'
Marta Maali 48'
Raportti Yleisömäärä: 26 067
Tuomari: Yhdysvaltain lippu Kari Seitz

6. heinäkuuta Flag of Equatorial Guinea.svg Päiväntasaajan Guinea 0–3 Flag of Brazil.svg Brasilia Commerzbank-Arena, Frankfurt
18:00
Raportti 49' Maali Érika
54' Maali Cristiane
90+3' Maali Cristiane
Yleisömäärä: 35 859
Tuomari: Saksan lippu Bibiana Steinhaus

6. heinäkuuta Flag of Australia.svg Australia 2–1 Flag of Norway.svg Norja BayArena, Leverkusen
18:00
Simon Maali 57'
Simon Maali 87'
Raportti 56' Maali Thorsnes Yleisömäärä: 18 474
Tuomari: Argentiinan lippu Estela Álvarez

[15]

Pudotuspelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolivälierät Välierät Loppuottelu
                   
9. heinäkuuta – Wolfsburg        
  Flag of Germany.svg Saksa   0
13. heinäkuuta – Frankfurt
  Flag of Japan.svg Japani   1  
  Flag of Japan.svg Japani   3
10. heinäkuuta – Augsburg
    Flag of Sweden.svg Ruotsi   1  
  Flag of Sweden.svg Ruotsi   3
17. heinäkuuta – Frankfurt
  Flag of Australia.svg Australia   1  
  Flag of Japan.svg Japani   23
9. heinäkuuta – Leverkusen
    Flag of the United States.svg Yhdysvallat   21
  Flag of England.svg Englanti   13
13. heinäkuuta – Mönchengladbach
  Flag of France.svg Ranska   14  
  Flag of France.svg Ranska   1 Pronssiottelu
10. heinäkuuta – Dresden
    Flag of the United States.svg Yhdysvallat   3  
  Flag of Brazil.svg Brasilia   23   Flag of Sweden.svg Ruotsi   2
  Flag of the United States.svg Yhdysvallat   25     Flag of France.svg Ranska   1
16. heinäkuuta – Sinsheim

Puolivälierät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

9. heinäkuuta Flag of England.svg Englanti 1–1 ja.
(1–1, 0–0)
Flag of France.svg Ranska BayArena, Leverkusen
18:00
Scott Maali 59' Raportti 88' Maali Bussaglia Yleisömäärä: 26 395
Tuomari: Ruotsin lippu Jenny Palmqvist
    Rangaistuspotkut  
Smith Maali rangaistuspotkusta
Carney Maali rangaistuspotkusta
Stoney Maali rangaistuspotkusta
Rafferty Ei maalia rangaistuspotkusta
White Ei maalia rangaistuspotkusta
3 – 4 Ei maalia rangaistuspotkusta Abily
Maali rangaistuspotkusta Bussaglia
Maali rangaistuspotkusta Thiney
Maali rangaistuspotkusta Bompastor
Maali rangaistuspotkusta Le Sommer
 

9. heinäkuuta Flag of Germany.svg Saksa 0–1 ja. Flag of Japan.svg Japani Volkswagen-Arena, Wolfsburg
20:45
Raportti 108' Maali Maruyama Yleisömäärä: 26 067
Tuomari: Meksikon lippu Quetzalli Alvarado

10. heinäkuuta Flag of Sweden.svg Ruotsi 3–1 Flag of Australia.svg Australia Impuls Arena, Augsburg
13:00
Sjögran Maali 11'
Dahlkvist Maali 16'
Schelin Maali 52'
Raportti 40' Maali Perry Yleisömäärä: 24 605
Tuomari: Perun lippu Silvia Reyes

10. heinäkuuta Flag of Brazil.svg Brasilia 2–2 ja.
(1–1, 0–1)
Flag of the United States.svg Yhdysvallat Rudolf-Harbig-Stadion, Dresden
17:30
Marta Maali 68' (rp)
Marta Maali 92'
Rangaistuspotkut:
Raportti 2' Maali Daiane (om)
120'+2 Maali Wambach
Rangaistuspotkut:
Yleisömäärä: 25 598
Tuomari: Australian lippu Jacqui Melksham
    Rangaistuspotkut  
Cristiane Maali rangaistuspotkusta
Marta Maali rangaistuspotkusta
Daiane Ei maalia rangaistuspotkusta
Francielle Maali rangaistuspotkusta
3 – 5 Maali rangaistuspotkusta Boxx
Maali rangaistuspotkusta Lloyd
Maali rangaistuspotkusta Wambach
Maali rangaistuspotkusta Rapinoe
Maali rangaistuspotkusta Krieger
 

Välierät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

13. heinäkuuta Flag of France.svg Ranska 1–3 Flag of the United States.svg Yhdysvallat Borussia-Park, Mönchengladbach
18:00
Bompastor Maali 55' Raportti 9' Maali Cheney
79' Maali Wambach
82' Maali Morgan
Yleisömäärä: 25 676
Tuomari: Suomen lippu Kirsi Heikkinen

13. heinäkuuta Flag of Japan.svg Japani 3–1 Flag of Sweden.svg Ruotsi Commerzbank-Arena, Frankfurt
20:45
Kawasumi Maali 19'
Sawa Maali 60'
Kawasumi Maali 64'
Raportti 10' Maali Öqvist Yleisömäärä: 45 434
Tuomari: Kanadan lippu Carol Anne Chenard

Pronssiottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

16. heinäkuuta Flag of Sweden.svg Ruotsi 2–1 Flag of France.svg Ranska Rhein-Neckar-Arena, Sinsheim
17:30
Schelin Maali 29'
Hammarström Maali 82'
Raportti 56' Maali Thomis
Tuomari: Yhdysvaltain lippu Kari Seitz

Loppuottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

17. heinäkuuta Flag of Japan.svg Japani 2–2 Flag of the United States.svg Yhdysvallat Commerzbank-Arena, Frankfurt
20:45
Miyama Maali 81'
Sawa Maali 117'
Raportti 69' Maali Morgan
104' Wambach
Yleisömäärä: 48 817
Tuomari: Saksan lippu Bibiana Steinhaus
    Rangaistuspotkut  
Miyama Maali rangaistuspotkusta
Nagasato Ei maalia rangaistuspotkusta
Sakaguchi Maali rangaistuspotkusta
Kumagai Maali rangaistuspotkusta
3 – 1 Ei maalia rangaistuspotkusta Boxx
Ei maalia rangaistuspotkusta Lloyd
Ei maalia rangaistuspotkusta Heath
Maali rangaistuspotkusta Wambach
 

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lopputurnauksen parhaan pelaajan palkinnon, Kultaisen pallon, voitti Japanin Homare Sawa. Toiseksi ja kolmanneksi sijoittuivat yhdysvaltalaiset Abby Wambach ja Hope Solo.[2]

Parhaan maalintekijän palkinnon sai myös Homare Sawa. Toiseksi sijoittui Abby Wambach ja kolmanneksi Brasilian Marta. Parhaaksi maalivahdiksi valittiin Yhdysvaltojen Hope Solo. Parhaaksi nuoreksi pelaajaksi nimettiin australialainen Caitlin Foord. Fair play -joukkueena palkittiin Japani.[2]

Turnauksen tähdistöjoukkueeseen valittiin seuraavat pelaajat:[16]

Maalivahdit Puolustajat Keskikenttäpelaajat Hyökkääjät

Japanin lippu Ayumi Kaihori
Yhdysvaltain lippu Hope Solo

Australian lippu Elise Kellond-Knight
Brasilian lippu Érika
Englannin lippu Alex Scott
Ranskan lippu Sonia Bompastor
Ranskan lippu Laura Georges
Saksan lippu Saskia Bartusiak

Englannin lippu Jill Scott
Päiväntasaajan Guinean lippu Genoveva Añonma
Ranskan lippu Louisa Necib
Japanin lippu Aya Miyama
Japanin lippu Shinobu Ōno
Japanin lippu Homare Sawa
Saksan lippu Kerstin Garefrekes
Ruotsin lippu Caroline Seger
Yhdysvaltain lippu Shannon Boxx
Yhdysvaltain lippu Lauren Cheney

Brasilian lippu Marta
Ruotsin lippu Lotta Schelin
Yhdysvaltain lippu Abby Wambach

Parhaat maalintekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

5 maalia
4 maalia
3 maalia
2 maalia
1 maali

[17]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Japan edge USA for maiden title FIFA. Viitattu 18.7.2011. (englanniksi)
  2. a b c FIFA Women's World Cup 2011 Awards FIFA. Viitattu 18.7.2011. (englanniksi)
  3. Official mascot - Karla Kick FIFA. Viitattu 9.6.2011. (englanniksi)
  4. SPEEDCELL reflects dynamism of women’s game 29.10.2010. FIFA. Viitattu 9.6.2011. (englanniksi)
  5. Welcome back! FIFA. Viitattu 9.6.2011. (englanniksi)
  6. Destination - Stadiums FIFA. Viitattu 9.6.2011. (englanniksi)
  7. Matches FIFA. Viitattu 9.6.2011. (englanniksi)
  8. a b FIFA/Coca-Cola Women's World Ranking FIFA. Viitattu 27.6.2011. (englanniksi)
  9. Referees FIFA. Viitattu 9.6.2011. (englanniksi)
  10. Group A FIFA. Viitattu 6.7.2011. (englanniksi)
  11. Group B FIFA. Viitattu 6.7.2011. (englanniksi)
  12. Group C FIFA. Viitattu 7.7.2011. (englanniksi)
  13. Naisten MM-kisoissa omituinen erotuomarivirhe 4.7.2011. Helsingin Sanomat. Viitattu 4.7.2011.
  14. Aussies sneak first win FIFA. Viitattu 4.7.2011. (englanniksi)
  15. Group D FIFA. Viitattu 7.7.2011. (englanniksi)
  16. FIFA Women’s World Cup 2011: Japan’s Homare Sawa wins the “Golden Ball” sportskeeda.com. Viitattu 18.7.2011. (englanniksi)
  17. Players - Top goals FIFA. Viitattu 18.7.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]