Jacob van Ruisdael

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tuulimylly Wijk bij Duurstedessa, noin 1670.

Jacob van Ruisdael (noin 1629 – 10. maaliskuuta 1682) oli hollantilainen taidemaalari, tekninen piirtäjä ja etsaustöiden tekijä.[1] Häntä pidetään erittäin merkittävänä Hollannin kultakauden maisemamaalarina.

Ruisdael oli tuottelias ja monipuolinen taiteilija ja kuvasi laajalti eri maisema-aiheita. Nuoreksi mieheksi hän maalasi vuodesta 1646 huomattavan laadukkaita hollantilaisia maaseutunäkymiä. Hänen Saksaan vuonna 1650 tekemänsä matkan jälkeen maisemamaalaukset muuttuivat herooisemmiksi. Myöhemmissä teoksissaan, jotka hän teki asuessaan ja työskennellessään Amsterdamissa, hän lisäsi säännölliseen aihevalikoimaansa kaupunkipanoraamoja ja merinäkymiä. Näissä teoksissa taivas valtasi melkein kaksi kolmasosaa kankaasta. Yhteensä hän teki yli 150 skandinaavista vesiputousnäkymää.

Ruisdaelin ainoa rekisteröity oppilas oli Meindert Hobbema, yksi niistä monista taiteilijoista, jotka piirsivät Ruisdaelin maisemiin ihmishahmoja. Hobbeman teoksia on toisinaan sekoitettu Ruisdaelin teoksiin. On ollut vaikeaa osoittaa sitä, mitkä teokset ovat Ruisdaelin tekemiä, mitä ei ole auttanut se, että kolme hänen sukulaistaan oli myös maisemamaalareita, ja jotkut heistä kirjoittivat nimensä muodossa "Ruysdael": hänen isänsä Isaack van Ruisdael, hänen hyvin tunnettu setänsä Salomon van Ruysdael ja hänen serkkunsa, jonka nimi on hämäävästi Jacob van Ruysdael.

Ruisdaelin teoksille oli hänen elinaikanaan kysyntää Alankomaiden tasavallassa. Nykyisin hänen teoksiaan on eri puolilla maailmaa yksityisissä ja institutionaalisissa kokoelmissa. Suurimpia kokoelmia pitävät hallussaan Lontoon kansallisgalleria, Amsterdamin Rijksmuseum ja Pietarin Eremitaasi. Ruisdael vaikutti maisemamaalauksen perinteeseen kaikkialla länsimaissa, Englannin romantikoista Ranskan Barbizonin kouluun ja Yhdysvaltain Hudson River -koulukuntaan asti ja vaikutti hollantilaisiin maisemamaalarisukupolviin.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jacob Isaackszoon van Ruisdael syntyi Haarlemissa vuonna 1628 tai 1629 maalariperheeseen, jonka kaikki jäsenet olivat maisemamaalareita. Perheen maalarien lukumäärä ja nimen Ruisdael monet eri kirjoitustavat ovat hankaloittaneet yrityksiä dokumentoida hänen elämäänsä ja määrittää sitä, mitkä teokset ovat hänen tekemiään.

Nimi Ruisdael liittyy nykyisin jo kadonneeseen Blaricumin kylän linnaan. Kylä oli Jacobin isoisän, huonekalupuuseppä Jacon de Goyerin, koti. Kun De Goyer muutti Naardeniin, kolme hänen pojistaan muutti nimensä muotoon Ruysdael tai Ruisdael, mahdollisesti merkitäkseen oman alkuperänsä. Kahdesta De Goyerin pojista tuli maalareita: Jacobin isästä Isaack van Ruisdaelista ja hänen hyvin tunnetusta sedästään Salomon van Ruysdaelista.

Ei tiedetä oliko Ruisdaelin äiti Isaack van Ruisdaelin ensimmäinen vaimo, jonka nimeä ei tunneta, vai hänen toinen vaimonsa, Maycken Cornelisdochter. Isaack ja Maycken menivät naimisiin 12. marraskuuta 1628.

Ruisdaelin opettaja on myös tuntematon. Usein oletetaan, että Ruisdael sai oppinsa isältään ja sedältään, mutta arkistotodisteita ei tälle ole. Muut sen ajan paikalliset maisemamaalarit, merkittävimmin Cornelis Vroom ja Allaert van Everdingen, näyttävät vaikuttaneen häneen vahvasti.

Varhaisin päiväys, joka ilmenee Ruisdaelin maalauksissa ja etsaustöissä, on 1646. Kaksi vuotta tämän päiväyksen jälkeen hänet hyväksyttiin jäseneksi Haarlemin Pyhän Luukkaan kiltaan. Näihin aikoihin Hollannin kotitalouksissa maisemamaalaukset olivat yhtä suosittuja kuin historiallisaiheiset maalaukset, vaikka Ruisdaelin syntymän aikaan historia-aiheisia maalauksia näkyi paljon useammin. Tämä maisemamaalausten suosion kasvu jatkui läpi koko Ruisdaelin uran.

Vuoden 1657 tietämillä Ruisdael muutti Amsterdamiin, niihin aikoihin mennessä kukoistavaan kaupunkiin, joka tarjosi todennäköisesti suuremmat markkinat hänen teoksilleen. Hänen Haarlemin maalaritoverinsa Allaert van Everdingen oli jo muuttanut Amsterdamiin ja löytänyt sieltä markkinoita. Ruisdael asui ja työskenteli Amsterdamissa loppuelämänsä ajan.

Maisemamaalariksi Ruisdael näyttää matkustaneen suhteellisen vähän: Blaricumiin, Egmond aan Zeehen ja Rheneniin 1640-luvulla sekä Nicolaes Berchemin kanssa juuri rajan toiselle puolelle Saksaan Benheimiin ja Steinfurtiin vuonna 1650. Ruisdael mahdollisesti matkusti Hobbeman kanssa Veluwen, Deventerin ja Ootmarsumin kautta Saksan rajan poikki uudestaan vuonna 1661. Huolimatta Ruisdaelin lukuisista norjalaismaisemista, ei ole säilyneitä tietoja siitä, että hän olisi matkustanut Skandinaviaan

On jonkin verran spekulaatioita siitä, että Ruisdael olisi ollut myös lääkäri. Hänen elämäkertansa kirjoittaja Houbraken kertoo että, hän opiskeli lääketiedettä ja suoritti kirurgisia operaatiota Amsterdamissa. 1600 -luvun arkistotiedoissa näkyy nimi "Jacobus Ruijsdael" Amsterdamin lääkärien luettelossa, vaikkakin yliviivattuna, ja lisätyn huomautuksen kera, että hän sai lääkärin tutkintotodistuksen 15. lokakuuta 1676 Caenissa Pohjois-Ranskassa. Monet eri taidehistorioitsijat ovat arvelleet tämän olleen erehdys henkilöllisyydestä. Tutkija Pieter Scheltema esittää, että Ruisdaelin serkku olikin se henkilö, joka näkyi luettelossa. Ruisdaelin asiantuntija Seymour Slive väittää, että kirjoitustapa "uij" ei ole yhteneväinen Ruisdaelin oman kirjoitustavan kanssa, että hänen epätavallisen korkea tuotantomääränsä viittaa aikaa olleen hyvin vähän opiskella lääketiedettä ja että mikään hänen taiteessaan ei viittaa siihen, että hän kävi Pohjois-Ranskassa. Kuitenkin Slive on halukas hyväksymään sen, että Ruisdael on silti saattanut olla lääkäri.

Ruisdael ei ollut juutalainen. Slive kertoo, että Ruisdaelin juutalaisen hautausmaanäkymän ja suvun monien eri raamatullisten nimien takia hän kuuli usein pohdiskeluja, että Ruisdaelin täytyy varmasti olla juutalainen. Todisteet osoittavat muuta. Ruisdael vaati, että hänet tulee kastaa Amsterdamin kalvinistisessa reformoidussa kirkossa, ja hänet haudattiin Haarlemin St. Bavon kirkkoon, joka oli tuona aikana protestanttinen.

Ruisdael ei mennyt naimisiin. Houbrakenin mukaan siksi, jotta hän voisi "varata aikaa avustaakseen vanhaa isäänsä". Ei tiedetä miltä Ruisdael näytti, sillä yhtään tiedettyä muotokuvaa tai omakuvaa hänestä ei ole olemassa.

Taidehistorioitsija Hendrik Frederik Wijnman osoitti vääräksi myytin, että Ruisdael olisi kuollut köyhänä miehenä oletetusti vanhojen köyhäintalossa Haarlemissa. Wijnman osoitti, että siellä kuollut henkilö oli itse asiassa Ruisdaelin serkku, Jacob Salomonszoon.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruisdaelin teoksille vuodesta noin 1646 ja 1650 luvun alkuun, kun hän asui Haarlemissa, ovat ominaista yksinkertaiset motiivit sekä huolellinen ja ahkera luonnon havainnointi. Käyttämällä raskaampaa maalia kuin edeltäjänsä Ruisdael antoi lehvästölleen rikkautta välittäen vaikutelman oksien ja lehtien läpi valuvasta mahlasta. Hänen tarkka puiden kuvauksensa oli ennenäkemätöntä tuona aikana: hänen puidensa suvut ovat ensimmäisiä, jotka ovat yksimielisesti tunnistettavia nykyajan kasvitieteilijöiden toimesta. Tuntemattomista syistä Ruisdael lakkasi miltei kokonaan päiväämästä töitään vuodesta 1653.

Esimerkki Ruisdaelin varhaisesta tyylistä ja yksi varhaisimmista teoksista on Dyynimaisema vuodelta 1646. Se rikkoo klassisen hollantilaisen tradition kuvata laajoja dyyninäkymiä, jotka sisältävät taloja ja puita, joiden kummallakin sivulla on kaukaisia näkymiä. Sen sijaan Ruisdael asettaa puiden peittämät dyynit näkyvästi keskelle pilvimaiseman kohdistaessa voimakasta valoa hiekkapolulle. Aikaansaatua herooista vaikutusta voimistaa maalauskankaan suuri koko, "niin odottamatonta kokemattoman maalarin teoksessa", Irina Sokolovan, Eremitaasin kuraattorin mukaan.

Kaikki 13 tunnettua Ruisdaelin etsaustyötä ovat peräisin hänen varhaiselta kaudeltaan, ja ensimmäiseen on laitettu päiväysvuosi 1646. Ei tiedetä kuka opetti hänelle etsaustaidon. Hänen isänsä, setänsä tai hänen Haarlemin maalaritoverinsa Cornelis Vroomin, joka vaikutti hänen muihin teoksiin, signeeraamia etsaustöitä ei ole olemassa yhtään. Hänen etsaustöissään näkyy vain vähän vaikutusta Rembrandtilta tyylin tai tekniikan suhteen.

Keskikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruisdaelin Saksan matkan jälkeen hänen teoksensa tulivat luonteeltaan herooisemmiksi ja muodot tulivat suuremmiksi ja näkyvämmiksi. Näkymä Bentheimin linnasta vuodelta 1653 on vain yksi lukuisista Ruisdaelin tekemistä tietyn saksalaislinnan kuvauksista, joista melkein kaikki korostavat sen asemaa kukkulan huipulla. Ruisdael teki lukuisia muutoksia linnan ympäristöön (se on oikeastaan epävaikuttavalla matalalla kukkulalla), mikä kulminoitui vuoden 1653 versioon, joka esittää linnan metsäisellä vuorella

Ruisdaelin perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruisdael on muokannut maisemamaalauksen perinteitä englantilaisesta romantiikasta Ranskan Barbizonin kouluun ja Yhdysvaltain Hudson River -koulukuntaan sekä hollantilaisiin maisemamaalarisukupolviin asti. Englantilaisia taiteilijoita, joihin Ruisdael vaikutti, ovat mm Thomas Gainsborough, J. M. W. Turner ja John Constable. Gainsborough piirsi mustaa liitua ja harmaata laveerausta käyttäen kopion Ruisdaelin teoksesta 1740-luvulla, ja nyt kummatkin maalaukset ovat Pariisin Louvressa. Turner teki Ruisdaelin teoksista monia kopioita ja maalasi mielikuvitusnäkymiä satamasta, jota ei ollut olemassa ja jota hän kutsui nimellä "Port Ruysdael". Constable kopioi myös monia eri Ruisdaelin tekemiä piirroksia, etsaustöitä ja maalauksia ja oli tämän suuri ihailija nuoresta lähtien. Kuitenkin hänestä Juutalainen hautausmaa oli epäonnistunut teos, koska hän ajatteli sen yrittäneen välittää jotain taiteen tavoittamattomissa olevaa.

Taidehistorioitsijoiden ja kriitikoiden keskuudessa Ruisdaelin maineella on ollut arvostuksen kautensa ja alhonsa vuosisatojen saatossa. Vuonna 1781 Royal Academy of Artsin perustaja Sir Joshua Reynolds ihaili Ruisdaelin maisemien raikkautta ja voimaa. Pari vuosikymmentä myöhemmin muut englantilaiset kriitikot olivat vähemmän vaikuttuneita. Vuonna 1801 Royal Academy of Artsin professori Henry Fuseli ilmaisi halveksuntaansa koko hollantilaista maisemamaalauskoulukuntaa kohtaan vähätellen, ettei se ole enempää kuin ”paikan jäljennöstä”. Huomionarvoista on, että yksi Fuselin oppilaista oli Constable, jonka ihailu Ruisdaelia kohtaan pysyi muuttumattomana. Samoihin aikoihin Saksassa kirjailija, valtiomies ja tutkija Johann Wolfgang von Goethe ylisti Ruisdaelia ajattelevaksi taiteilijaksi, jopa runoilijaksi.

Myöhemmät taidehistorioitsijat ovat asettaneet Ruisdaelin arvon korkealle. Waldemar Januszczakista hän on ihmeellinen tarinankertoja. Januszack ei pidä häntä kaikkien aikojen mahtavimpana maisemamaalarina mutta on erityisen vaikuttunut hänen teini-ikäisenä tekemistään teoksista: ”ihmenuori, joka meidän pitäisi asettaa sijalle 8 tai 9 Mozartin asteikolla”.

Vaikka monia Ruisdaelin teoksia oli näytteillä Art Treasures Exhibitionissa vuonna 1857 Manchesterissa ja siitä lähtien monenlaisissa muissa suurissa näyttelyissä ympäri maailman, vasta vuonna 1981 taidenäyttely omistettiin yksinomaan Ruisdaelille. Yli 50 maalausta ja 35 piirrosta ja etsaustyötä oli näytteillä, ensin Haagin Mauritshuisissa, ja sitten vuonna 1982 Fogg Museumissa Cambridgessa Massachusettsissa. Vuonna 2006 Lontoon kuninkaallinen taideakatemia isännöi Ruisdael-näyttelyä Master of Landscape, joka esitteli teoksia yli 50 kokoelmasta.

Tulkinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ei ole 1600 –luvun dokumentteja, jotka osoittaisivat, joko suoraan tai toisen käden lähteen kautta, mitä Ruisdael pyrki välittämään taiteellaan. Vaikka teos Juutalainen hautausmaa hyväksytään yleisesti elämän haurauden allegoriaksi, on paljon kiistelty siitä, kuinka muita teoksia pitäisi tulkita. Asteikon toisessa päässä on Henry Fuseli, jonka näkemyksen mukaan niillä ei ole mitään merkitystä ollenkaan ja ne ovat yksinkertaisesti kuvauksia luonnosta. Toisessa päässä on Franz Theodor Kugler, joka näkee merkitystä miltei kaikessa

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruisdaelin teokset ovat hajallaan maailmanlaajuisesti eri kokoelmissa. Merkittävimpiä kokoelmia ovat Lontoon kansallisgalleria, joka pitää hallussaan 20 maalausta; Amsterdamin Rijksmuseum, jolla on 16 maalausta; ja Pietarin Eremitaasi, jolla on yhdeksän. Yhdysvalloissa New Yorkin Metropolitanin taidemuseolla on kokoelmissaan viisi Ruisdaelin teosta,[2] ja Kalifornian J. Paul Getty Museumilla on kolme.

Toisinaan Ruisdaelin teos vaihtaa omistajaa. Vuonna 2014 Dunes by the Sea huutokaupattiin Christie’sin New Yorkin huutokauppakamarissa, ja hinnaksi kertyi 1 805 000 dollaria. Hänen jäljelle jääneistä piirroksistaan, yhteensä 140:stä, Rijksmuseum, Haarlemin Teylers Museum, Dresdenin Kupferstich-Kabinett ja Eremitaasi pitävät kukin hallussaan merkittäviä kokoelmia. Ruisdaelin harvinaiset etsaustyöt ovat hajallaan eri instituutioissa.

Konteksti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruisdaelin taidetta ei pitäisi ajatella erossa uskomattoman vaurauden ja maalle tapahtuneiden merkittävien muutosten kontekstista, joka ilmeni Hollannin kultakauden aikana. Tutkimuksissaan 1600 - luvun Hollannin taiteesta ja kulttuurista Simon Schama huomauttaa, että "ei voi koskaan ylikorostaa, että vuosien 1550 - 1650 välinen ajanjakso, kun itsenäisen Alankomaiden kansakunnan poliittinen identiteetti sai alkunsa, oli myös sen maisemien dramaattisen fyysisen muutoksen aikaa". Ruisdaelin luontonäkymät ja Hollannin nouseva teknologia ovat tässä tiiviisti mukana. Christopher Joby asettaa Ruisdaelin Hollannin tasavallan kalvinismin uskonnolliseen kontekstiin.

Taidehistorioitsija Yuri Kuznetsov asettaa Ruisdaelin taiteen Alankomaiden vapaussodan kontekstiin. Hollantilaisia maisemamaalareita ”vaadittiin tekemään muotokuva kotimaastaan, jonka Hollannin kansa oli kahdesti voittanut uudelleen itselleen – ensin mereltä, ja myöhemmin ulkomaalaisilta tunkeutujilta”.

Myös tavalliset keskiluokkaiset hollantilaiset alkoivat ostaa taidetta ensi kertaa luoden korkean kysynnän kaikenlaisille tauluille. Tätä kysyntää täyttivät maalarikillat. Maalarimestarit perustivat ateljeita tuottaakseen suuren määrän tauluja nopeasti. Mestarin ohjauksessa oppilaat tulivat erikoistumaan maalauksen osiin, kuten maisemien ihmishahmoihin tai muotokuvien ja historiallisaiheisten maalausten kostyymeihin. Joskus mestarit tulivat lisäämään muutamia silauksia saadakseen enimmäkseen oppilaiden tekemän teoksen näyttämään aidolta mestarin tekemältä, jotta saavuttaisivat mahdollisimman nopeasti mahdollisimman hyvän hinnan. Ruisdaelin tapauksessa ei tiedetä, pitikö hän varastoa, josta myydä suoraan asiakkaille, vai myikö hän teoksiaan taidevälittäjien kautta vai tekikö hän kummallakin tavalla

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Slive Seymour: Harvard Magazine, 1982, 84. vsk, nro 3, s. 26–31. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  2. Collection Search: "Jacob Isaacksz. van Ruisdael" Metropolitan Museum of Art. Arkistoitu 22.1.2016. Viitattu 29.6.2016.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Jacob van Ruisdael