Ivar Enhörning

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ivar August Ferdinand Enhörning (20. syyskuuta 1887 Norrköping[1]6. kesäkuuta 1988 Santa Barbara, Kalifornia[2]) oli ruotsalainen upseeri, joka osallistui vapaaehtoisena Suomen sisällissotaan. Hän toimi Pietarsaaren tykistökoulun patteriston komentajana, ja osallistui Satakunnan sekä Hämeen rintamien taisteluihin.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Svean tykistörykmentissä palvellut Enhörning oli jo tammikuussa 1918 Satakunnan suojeluskuntalaisten mukana,[3] ja helmikuussa hän siirtyi Pietarsaaren tykistökouluun kreivi Adolf Hamiltonin kanssa.[4] Enhörning toimi Tykistökoulun 1 patteriston päällikkönä, ja osallistui muun muassa Mannanmäen, Kyröskosken ja Tampereen taisteluihin.[5] Maaliskuun lopussa hänelle myönnettiin ansioistaan 4. lk:n Vapaudenristi.[6] Huhtikuussa Hamilton nimitettiin Tykistökoulun johtajaksi, ja samalla Enhörningistä, Lauri Malmbergistä ja Oscar Palmesta tehtiin prikaatinkomentajia.[4] Sodan jälkeen Enhörning sai eron sotaministeriön palveluksesta everstiluutnantiksi ylennettynä elokuussa 1919.[7]

Kesäkuussa 1921 Enhörning lähti ruotsalaisen tutkimusretkikunnan mukana Kiinaan,[8] ja muutti myöhemmin 1920-luvulla Yhdysvaltoihin. Vuonna 1929 hän oli Walter Byronin sijaisnäyttelijänä ratsastuskohtauksissa Victor Flemingin ohjaamassa elokuvassa Herääminen, jossa esiintyi myös suomalainen upseeri Carl von Haartman.[9] 1930-luvulla Enhörning oli teknisenä asiantuntijana elokuvissa Kuningatar Kristiina (1933) ja Zendan vanki (1938).[1]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Enhörning ensimmäinen puoliso oli kuvanveistäjä Susanne Sommelius (1890–1953), jonka kanssa hän oli naimisissa 1911–1918. Heidän lapsiaan olivat taidemaalari Tison Enhörning (1911–1960) ja kirjailija Marianne Zetterström (1912–2011).[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ivar Enhörning Svensk Filmdatabas. Svenska Filminstitutet. Viitattu 20.10.2018. (ruotsiksi)
  2. Enhorning, Ivar Santa Barbara County Cemetery Records. Santa Barbara County Genealogical Society. Viitattu 20.10.2018. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  3. Notiser. Björneborgs Tidning, 29.1.1918, s. 8. Kansalliskirjasto. Viitattu 20.10.2018. (ruotsiksi)
  4. a b Sjöblom, Max: Vuorovaikutusta Pohjanlahden yli : ruotsalaisvaikutuksen välittyminen suomalaiseen sotataitoon ennen talvisotaa, s. 69–70. (väitöskirja). Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu, 2018. ISBN 978-951-25301-4-4. Teoksen verkkoversio (PDF).
  5. Sisällissodan taistelupaikkakortisto (PDF) Arkistojen portti. 23.12.2013. Kansallisarkisto. Viitattu 20.10.2018.
  6. Frey, Alexander: Suomen Tasavallan sotajoukkojen Ylipäällikön päiväkäsky N:o 31 (PDF) Doria. 27.3.1918. Kansalliskirjasto. Viitattu 20.10.2018.
  7. Sotalaitos. Uusi Suomi, 29.8.1919, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 20.10.2018.
  8. Svensk forskningsexpedition till Kina. Hufvudstadsbladet, 12.0.1921, s. 11. Kansalliskirjasto. Viitattu 20.10.2018.
  9. Haartman, Carl von: Onnenonkijat elokuvassa. Uusimaa, 16.8.1929, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 20.10.2018.
  10. Sahlberg, Ywonne: Kåsören Viola glömde aldrig sitt Norrköping 6.12.2011. Norrköpings Tidningar. Viitattu 20.10.2018. (ruotsiksi)


Tämä sotilaaseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.