Isto Hiltunen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Isto Reima Tapani Hiltunen (s.1967 Kaavi[1]) on suomalainen iskelmälaulaja, useita instrumentteja soittava muusikko, juontaja ja levytuottaja. Hän oli iskelmäartistina suosituimmillaan 1990-luvun loppupuolella[2].

Pohjois-Savon Kaavilla syntynyt Hiltunen varttui Heinolassa, jossa hän meni 15-vuotiaana mukaan paikalliseen tanssiorkesteriin. Ennen laulajanuraansa Isto Hiltunen soitti eri tyylilajien kokoonpanoissa eri instrumentteja kymmenkunta vuotta ja oli alkanut opiskella tietotekniikkaa Lappeenrannan teknillisessä korkeakoulussa. Manageri Hannele Laurila, Fazer-Finnlevyn ohjelmistopäällikkö Turkka Mali ja kroatialaistuottaja Michael Goodman alkoivat 1990-luvun alkupuolella kerätä materiaalia uuden mieslaulajan levytettäväksi, ja laulajaksi valikoitui Laurilan talliin kuuluneen Laura Voutilaisen Exodus-taustayhtyeestä kitaristi Isto Hiltunen. Kolmen ensimmäisen albumin kappaleet olivat enimmäkseen entisen Jugoslavian alueen muusikoiden säveltämiä, sovittamia ja tietokoneella soittamia sekä Turkka Malin sanoittamia.[3][4][1]

Isto Hiltunen toimi uransa alussa Laura Voutilaisen tavoin palkattuna työntekijänä Hannele Laurilan Uniartist-yrityksessä ja levytti kakkosalbumista lähtien tämän aviomiehen Unirecords-yhtiölle. Vuonna 1997 vei Voutilaisen esimerkin kannustamana sopimus- ja äänitepalkkioasiansa oikeuteen ja sai purettua kymmeneksi vuodeksi laaditun määräaikaissopimuksensa Unirecordsin kanssa[5].

Neljännellä albumilla Onnen oikotie Hiltunen tuli itse esiin myös säveltäjänä ja sanoittajana. Vuonna 2000 ilmestyneellä albumilla Täältä ikuisuuteen tuottajaksi tuli Pertti Haverinen, ja yhteistyö jatkui seuraavana vuonna albumilla Alla kuuman auringon, jolla Hiltunen soitti myös kaikki kitaraosuudet itse.[4][1]

Hiltunen lopetti uransa vuonna 2002, mutta palasi jälleen tanssilavoille 2006, jolloin ilmestyi myös hänen seitsemäs albuminsa Hopeoitu kuu.

Hiltusen tunnetuimpia kappaleita ovat muun muassa "Täältä ikuisuuteen", "Alla kuuman auringon", "Rinta rottingilla", "Tammen oksat", "Koivukuja", "Saavatko he joskus toisensa", "Sytytä lyhty", "Rakkauden laulu" ja "Vie terveiset mun naiselleni". Hiltunen on yli 200 000:lla myydyllä levyllä yksi parhaiten menestyneistä suomalaisista miesartisteistalähde?.

Hiltunen opiskeli vuodesta 1989 tietotekniikkaa Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa, mutta valmistui lopulta musiikkitieteen kandidaatiksi Jyväskylän yliopistosta.[6]

Hiltunen on toiminut muusikkona ja sovittajana muun muassa Marko Ritolan ja Matti Korkialan levyillä, sekä lauluntekijänä niin omalle soolotuotannolleen kuin myös muun muassa Janne Hurmeelle ja Kurrelle. [7]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiltusella on neljä aikuista lasta, yksi poika ja kolme tytärtä aiemmista liitoistaan. Kahden nuorimman tyttären (s. 1998 ja 2002) äiti on Aila Ahonen, jonka kanssa Hiltunen asui avoliitossa.[8] Hiltunen tapasi nykyisen vaimonsa Leena Hiltusen vuonna 2015, he kihlautuivat vuonna 2016 ja avioituivat vuonna 2017.[9] Hiltunen asuu Kontiolahdella.[10]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muilla levyillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mä vielä luokses tuun / Soita mun silmiin kyyneleet (21. maaliskuuta 1994)
  • Rinta rottingilla / Tammen oksat (huhtikuu 1994)
  • Vie terveiset mun naiselleni / Takaisin (duetto Laura Voutilaisen kanssa) (1994)
  • Kotiinpäin / Illasta aamuun (kevät 1995)
  • Koivukuja / Naiseni mennyt on (1995)
  • Tähti / Kotimaa (alkuvuosi 1997)
  • Onnen oikotie (tammikuu 1998)
  • Jäi sydämein sateeseen / Villinlännen Sanomat (1998)
  • Meillä on toisemme (kesä 1998)
  • Katse (tammikuu 2000)
  • Täältä ikuisuuteen (helmikuu 2000)
  • Nadja ja Nikolai (kesä 2000)
  • Sytytä se lyhty (syksy 2000)
  • Alla kuuman auringon (maaliskuu 2001)
  • Alla pinnan (heinäkuu 2001)
  • Mikset mua huomaa (huhtikuu 2002)
  • Vain yhdessä me oomme vahvoja (huhtikuu 2006)
  • Pieni talo Peurungassa (toukokuu 2007)
  • Vieläkö muistat (syyskuu 2007)
  • Naura tyttö naura (joulukuu 2007)
  • Silloin lähden (huhtikuu 2008)
  • Jos toinen sut saa (helmikuu 2014)
  • Johanna (2014)
  • Uudet äänet (2016)
  • Tarkoitettu (2017)
  • Suruko se puserossa pullottaa (2019)
  • Nousen Lentoon (2021)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Isto Hiltunen mtvuutiset.fi. 26.03.2003. Viitattu 13.3.2021.
  2. Rytsä, Paavo: Isto Hiltunen: Tammen oksat, Rinta rottingilla yle.fi. 2.09.2009. Viitattu 13.3.2021.
  3. Kaarsalo, Juha: Täällä Forssan taivaan alla musiikintekijat.fi. 14.10.2013. Viitattu 13.3.2021.
  4. a b Gronow, Kira: Isto Hiltunen sai taustavoimiensa avulla platinaa. Helsingin Sanomat, 27.6.1995, s. 34. Näköislehti (maksullinen) Viitattu 12.3.2021.
  5. Isto Hiltunen sopi kiistansa Unirecordsin kanssa MTV3. 13.10.1997. Viitattu 12.3.2021.
  6. Sanna Kekki: Muusikon ammattia ei voi selittää järjellä". Aamulehti 17. elokuuta 2017, s. B6–B7. Alma Media.
  7. Isto Hiltunen lauluntekijänä Fono.fi. Viitattu 28.6.2016.
  8. Isto Hiltuselle terve tyttövauva Ilta-Sanomat. 19.1.2002. Viitattu 29.6.2020.
  9. Iskelmälaulaja Isto Hiltusesta, 52, tuli isoisä – tuoreelta isovanhemmalta pimitetään yhä yhtä seikkaa Ilta-Sanomat. 29.6.2020. Viitattu 29.6.2020.
  10. Muistatko vielä 1990-luvun iskelmäsuosikin? Isto Hiltunen tekee kuuluvan paluun: julkaisee 10 albumia vuodessa! www.iltalehti.fi. Viitattu 5.1.2019.
  11. Tony Latva, Petri Tuunainen: Iskelmän tähtitaivas s.155 WSOY, 2004. ISBN 951-0-27817-3
  12. Ibid.
  13. Ibid.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä laulajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.