Israelin kadonneet heimot

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Israelin kadonneet heimot ovat Israelin kuningaskunnan tuhossa 720 eaa. hajalleen joutuneet kymmenen israelilaista heimoa. Sittemmin monen kansanryhmän eri puolilla maailmaa on esitetty polveutuvan näistä heimoista, ja aiheesta on 1600-luvulta lähtien julkaistu runsaasti kirjallisuutta.[1]

Käsityksiä kadonneiden heimojen nykyisistä jälkeläisistä pidetään suurelta osin spekulatiivisina, mutta esimerkiksi samarialaisten on ajateltu polveutuvan muinaisista israelilaisista. Geenitutkimuksissa joillakin itseään kadonneiden heimojen jälkeläisinä pitävillä väestöillä on havaittu geneettinen yhteys nykyisiin juutalaisiin ja Lähi-itään, mutta monen ryhmän osalla ne eivät ole kyenneet lisäämään vahvistusta sukulaisuudesta muinaisiin israelilaisiin koskeviin väitteisiin.

Israelin kymmenen heimon vaiheista karkotuksen jälkeiseltä ajalta ei ole suoria mainintoja historiankirjoituksessa.lähde?

Karkotus Israelista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Assyria valloitti Israelin kuningaskunnan vuonna 720 eaa. ja kansoitti maan syyrialaisilla ja babylonialaisilla, sekä karkotti osan israelilaisista muihin maihin, kuten Assyrian Halahiin ja Haboriin, Gozaniin ja Mediaan.[2] Juutalaisten rabbiinisessa kirjallisuudessa Israelin kadonneiden heimojen kerrotaan joutuneen karkotetuksi Sambation-joen toiselle puolen[3]. Israelin kahdestatoista heimosta pääosin vain eteläiset Juudan ja Benjaminin sekä Leevin heimot säilyivät,[2] mutta myös osa pohjoisiin heimoihin kuuluneista säästyi pakkosiirroilta.[4]

Väitettyjä jälkeläisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Israelin kadonneiden heimojen jälkeläisiksi on etenkin 1600-luvulta lähtien ehdotettu niin juutalaisia tapoja noudattavia kansanryhmiä kuin kristittyjä länsimaisia kansojakin. Yhteydeksi muinaisiin israelilaisiin on esitetty paitsi ryhmien juutalaista uskontoa ja yhteydestä kertovaa sanallista historiankertomusta, myös tapoja, ulkonäköä ja kielen sanaston yhtäläisyyksiä heprean kieleen.[5][6]

Juutalaiset etniset ryhmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juutalaista uskoa tai tapoja harjoittavia etnisiä ryhmiä, jotka itse uskovat olevansa Israelin kadonneiden heimojen jälkeläisiä ovat muun muassa Beta Israel,[6][2] lembat,[1] Kochin juutalaiset,[2] pataanit,[7][1] buharanjuutalaiset,[8] Kaifengin juutalaiset,[9] Chiang-Min[6], Bene Israel,[2] Bene Efraim,[10] Bnei Menashe,[11] karaiitit,[2] jemeninjuutalaiset[2] ja Igbo-heimon juutalaiset.[12] Samarialaiset pitävät itseään Israelin heimojen jälkeläisinä, mutta eivät kutsu itseään juutalaisiksi eikä uskontoaan juutalaisuudeksi.[13]

Muinaisten samarialaisten katsotaan muodostuneen erilliseksi kansanryhmäkseen Israelin heimoista, näkemyksestä riippuen joko pakkosiirroilta säästyneistä pohjoisista heimoista tai eteläisistä juutalaisheimoista. Roomalaisaikaiset juutalaiset pitivät samarialaisia pakanoihin sekoittuneena sekakansana.[4] Geenitutkimuksissa nykyisten samarialaisten isälinjojen on havaittu olevan läheisiä eri juutalaisryhmien isälinjojen kanssa ja osoittavan erityistä samankaltaisuutta kohaniittien kanssa. Geenitutkijoiden mukaan tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että nykyiset samarialaiset polveutuvat muinaisista Israelin heimoista.[14][15] Jemeninjuutalaiset ovat osoittaneet huomattavaa läheisyyttä niin muiden juutalaisryhmien[16][17] kuin samarialaistenkin[15] mutta myös beduiinien ja saudiarabialaisten kanssa.[17] Jemeninjuutalaisilla on arveltu olevan juuret muinaisissa juutalaisissa.[16][17]

Saharan eteläpuolisen Afrikan juutalaisryhmistä ainakin lembojen isälinjoista on löytynyt selvä seemiläinen vaikutus.[18][19] Beta Israelin eli Etiopian juutalaisten on havaittu olevan geneettisesti lähellä ei-juutalaisia etiopialaisia.[16][17]

Intian juutalaisryhmistä Bene Israel muistuttaa geneettisesti muita Intian väestöjä, mutta erottuu kuitenkin myös selkeästi omaksi ryhmäkseen. Ryhmän isälinjoissa esiintyy huomattavasti Lähi-idästä tullutta perimää ja samankaltaisuutta muiden juutalaisryhmien kanssa.[20] Niin ikään Kochin juutalaiset ovat geneettisesti suurimmalta osin muiden intialaisten kaltaisia, mutta kantavat myös hieman lähi-itäläistä perimää. Tutkijoiden mukaan tulokset vaikuttavat vahvistavan ryhmien kertomuksia näiden juutalaisesta alkuperästä.[21] Sen sijaan Bnei Menashe suhtautuu kielteisesti DNA-testaukseen peläten sen vievän pohjaa heidän juutalaisen identiteettinsä tunnustamiselta[11].

Anglo-israelismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Britanniassa alettiin julkaista vuodesta 1794 alkaen tai joidenkin tulkintojen mukaan jo paljon aikaisemminkin niin sanottua anglo-israelistista kirjallisuutta, jossa väitetään Britannian asuttajien olleen alun perin Danin heimosta. Teorian mukaan Englannin kuningashuone polveutuisi Daavidin kuningashuoneesta, jolle se luovuttaisi valtaistuimen kun Jeesus palaa maan päälle.[22][5] Anglo-israelistien mukaan Israelin kadonneet heimot eivät ole juutalaisia, vaan kristittyjä.[23]

Vuodesta 1875 alkaen Britanniassa alettiin perustaa anglo-israelismia tukevia järjestöjä, ja teoria levisi 1900-luvun alussa myös Yhdysvaltain kristittyjen pariin, missä se on yhä voimissaan.[22]. Yhdysvalloissa anglo-israelismiin on joskus liittynyt myös antisemitismiä.[24]

Pohjoismainen israelismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anglo-israelismin pohjalta on syntynyt myös muun muassa pohjoismainen israelismi.[25] Siinä suomalaisten väitetään polveutuvan Isaskarin heimosta muun muassa sanojen Isaskar ja isä samankaltaisuuden vuoksi[26][24]. Tätä teoriaa tuki 1700-luvulla erityisesti suomalainen teologi-professori Daniel Juslenius.[27] DNA-tutkimus ei kuitenkaan ole löytänyt suomalaisilta eikä muiltakaan Länsi-Euroopan kansoilta paljonkaan yhteistä nykyjuutalaisten kanssa.[24]

Muut kansat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kadonneiden heimojen jälkeläisiksi on juutalaisten ja eurooppalaisten kansojen lisäksi ehdotettu muun muassa skyyttejä, kimmerialaisia, intiaaneja, kurdeja ja japanilaisia.[2][24] Mormonin kirjan mukaan Amerikan muinaiset asukkaat olivat Israelin kadonneita heimoja ja monet intiaanit heidän jälkeläisiään.[28]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Lost Tribes, osa 2 pbs.org. Viitattu 29.7.2012.
  2. a b c d e f g h Ten lost tribes Jewish Encyclopedia. Viitattu 29.7.2012.
  3. Sambation Jewish Encyclopedia. Viitattu 29.7.2012.
  4. a b Samaritans | Encyclopedia.com www.encyclopedia.com. Viitattu 8.2.2021.
  5. a b Anglo-Israelism Jewish Encyclopedia. Viitattu 29.7.2012.
  6. a b c Lost Tribes, osa 3 pbs.org. Viitattu 29.7.2012.
  7. Rory McCarthy: Pashtun clue to lost tribes of Israel 17.1.2010. The Guardian. Viitattu 29.7.2012.
  8. Bukharan Jews Shavei.org. Viitattu 29.7.2012.
  9. The Kaifeng Jews Shavei.org. Viitattu 29.7.2012.
  10. Bnei Ephraim (India) Shavei.org. Viitattu 29.7.2012.
  11. a b Inigo Gilmore: Indian 'Jews' resist DNA tests to prove they are a lost tribe 10.11.2002. The Telegraph. Viitattu 29.7.2012.
  12. Igbo Jews (Nigeria) Shavei.org. Viitattu 29.7.2012.
  13. Raphael Patai: Encyclopedia of Jewish Folklore and Traditions, s. 464. Routledge, 2015.
  14. Shen et al: Reconstruction of Patrilineages and Matrilineages of Samaritans and Other Israeli Populations From Y-Chromosome and Mitochondrial DNA Sequence Variation. Hum Mutat 24:248–260, 2004.
  15. a b Peter J. Oefner et al.: Genetics and the history of the Samaritans: Ychromosomal microsatellites and genetic affinity between Samaritans and Cohanim. Human Biology, 2013.
  16. a b c M. F. Hammer, A. J. Redd, E. T. Wood, M. R. Bonner, H. Jarjanazi, T. Karafet: Jewish and Middle Eastern non-Jewish populations share a common pool of Y-chromosome biallelic haplotypes. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, 6.6.2000, nro 12, s. 6769–6774. PubMed:10801975. ISSN 0027-8424. Artikkelin verkkoversio.
  17. a b c d Doron Behar et al.: (2010). The genome-wide structure of the Jewish people. Nature.
  18. A. B. Spurdle, T. Jenkins: The origins of the Lemba "Black Jews" of southern Africa: evidence from p12F2 and other Y-chromosome markers. American Journal of Human Genetics, 1996-11, nro 5, s. 1126–1133. PubMed:8900243. ISSN 0002-9297. Artikkelin verkkoversio.
  19. Mark G. Thomas, Tudor Parfitt, Deborah A. Weiss, Karl Skorecki, James F. Wilson, Magdel le Roux: Y Chromosomes Traveling South: The Cohen Modal Haplotype and the Origins of the Lemba—the “Black Jews of Southern Africa”. American Journal of Human Genetics, 2000-2, nro 2, s. 674–686. PubMed:10677325. ISSN 0002-9297. Artikkelin verkkoversio.
  20. Yedael Y. Waldman, Arjun Biddanda, Natalie R. Davidson, Paul Billing-Ross, Maya Dubrovsky, Christopher L. Campbell: The Genetics of Bene Israel from India Reveals Both Substantial Jewish and Indian Ancestry. PLOS ONE, 24.3.2016, nro 3, s. e0152056. doi:10.1371/journal.pone.0152056. ISSN 1932-6203. Artikkelin verkkoversio. en
  21. Gyaneshwer Chaubey, Manvendra Singh, Niraj Rai, Mini Kariappa, Kamayani Singh, Ashish Singh: Genetic affinities of the Jewish populations of India. Scientific Reports, 13.1.2016, nro 6. PubMed:26759184. doi:10.1038/srep19166. ISSN 2045-2322. Artikkelin verkkoversio.
  22. a b Aitomaa, Juhani: Israelin kadonneet heimot (Osa 1) 2011. Kristityn foorumi. Viitattu 29.7.2012.
  23. Aitomaa, Juhani: Israelin kadonneet heimot (Osa 2) 2012. Kristityn foorumi. Viitattu 29.7.2012.
  24. a b c d Aitomaa, Juhani: Israelin kadonneet heimot (Osa 3) 2012. Kristityn foorumi. Viitattu 29.7.2012.
  25. Mikkel Stjernholm Kragh: Witnesses to the Israelite Origin of the Nordic, Germanic, and Anglo-Saxon Peoples Nordisk Israel. Viitattu 29.7.2012.
  26. J. Richard Niemela: FINLAND: AN ISRAELITISH NATION - OF ISSACHAR! ensignmessage.com. Viitattu 29.7.2012.
  27. Wettenhovi-Aspa ja utopia Suomen mahdista (Suomi ihmiskunnan alkukielenä) Yle Elävä Arkisto. Yleisradio. Viitattu 30.3.2017.
  28. Timo Muola: Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko opinto.net. Viitattu 29.7.2012.