Ilona

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee etunimeä. Ilonan muista merkityksistä katso täsmennyssivu.


Ilona
Nimipäivä  
– suomenkielinen 9. lokakuuta
– ruotsinkielinen
– ortodoksinen
Muunnelmia Ilsu, Lona
Ulkomaisia vastineita
Nimen alkuperä Helena

Ilona on alkuperältään unkarilainen naisen etunimi, jota käytetään paljon myös muun muassa Suomessa ja Latviassa. Nimi on alkujaan Helena-nimen unkarilainen muunnelma[1], mutta Suomessa se on usein yhdistetty sanaan ilo, jonka essiivimuodon kaltainen se sattumalta on.[2] Nimi yleistyikin 1900-luvun alussa muiden myönteisen merkityksen omaavien suomalaisnimien mukana.[3]

Ensimmäinen suomalainen Ilona-nimen kantaja on tiettävästi ollut Ilona Jalava, jonka isä oli tunnettu unkarin kielen tutkija Antti Jalava.[4]

Vuoden 2009 loppuun mennessä Suomessa on rekisteröity 23 153 Ilona-nimen saanutta naista ja muutama mies.[5]

Kuuluisia Ilonia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvitteellisia Ilonia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.behindthename.com/php/view.php?name=ilona
  2. Kustaa Vilkuna: Etunimet, artikkeli Ilona
  3. Syrjänen, Pirjo-Riitta (toim.): Kutsu vaikka kukkaseksi: Nimitiedon vuosikirja. Hämeenlinna: Karisto, 1999. ISBN 951-23-3923-4.
  4. Silja Vuorikuru: Aino Kallas, s. 18. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2017. ISBN 978-952-222-424-8.
  5. Nimipalvelu Väestörekisterikeskus. Viitattu 9.10.2012.