Siirry sisältöön

Ilari Aalto

Wikipediasta
Ilari Aalto
Ilari Aalto Aboa Vetus Ars Nova -museon kaivauksilla vuonna 2018.
Ilari Aalto Aboa Vetus Ars Nova -museon kaivauksilla vuonna 2018.
Henkilötiedot
Syntynyt21. maaliskuuta 1990 (ikä 35)
Hämeenlinna
Kansalaisuus  Suomi
Ammatti tietokirjailija, arkeologi
Kirjailija
Tuotannon kielisuomi
Esikoisteos Matkaopas keskiajan Suomeen (2015)
Palkinnot

Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto (2016)
Vuoden arkeologinen teko 2017 (2018)
Vuoden tiedeviestintäpalkinto (2020)
Kritiikin punnus (2023)

Aiheesta muualla
mullanalta.blogspot.com
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Ilari Aalto (s. 21. maaliskuuta 1990 Hämeenlinna)[1] on raisiolainen tietokirjailija ja arkeologi. Aalto tunnetaan erityisesti keskiaikaa ja arkeologiaa käsittelevistä kirjoistaan.[2][1][3] Hän työskentelee arkeologina turkulaisessa Aboa Vetus Ars Nova -museossa.[4]

Aallon vanhemmat ovat valokuvaaja Terho Aalto ja graafikko Jaana Aalto.[5]

Kirjallinen tuotanto ja palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aalto on julkaissut kirjoja yhdessä puolisonsa, kuvataiteilija Elina Helkalan kanssa. He julkaisivat esikoistietokirjansa Matkaopas keskiajan Suomeen vuonna 2015. Kirja sai positiivisen vastaanoton.kenen mukaan?[6] Sille myönnettiin tiedonjulkistamisen valtionpalkinto lokakuussa 2016.[7] Vuonna 2017 pariskunnalta ilmestyi tietokirja Matka muinaiseen Suomeen: 11 000 vuotta ihmisen jälkiä. Kirjalle myönnettiin vuonna 2018 Vuoden arkeologinen teko 2017 -tunnustus[8], ja teos oli samana vuonna myös ehdokkaana Vuoden historiateos -palkinnon saajaksi[9]. Vuonna 2019 pariskunta julkaisi ensimmäisen lasten tietokirjansa Jatulintarhoja ja hiidenkiukaita: Nuoren arkeologin käsikirja[10], ja vuonna 2023 Aalto ja Helkala jatkoivat keskiaikatietokirjojensa sarjaa teoksella Vuosi keskiajan Suomessa.[11][12][13][14][15][16] Suomen arvostelijain liiton Turun osasto myönsi Aallolle 2023 Kritiikin punnuksen tunnustuksena pitkäjänteisestä tarinallisten ja yksityiskohtaisten keskiaikaa ja esihistoriaa käsittelevien tietokirjojen julkaisemisesta.[3]

Tieteellinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aalto aloitti opintonsa Turun yliopistossa vuonna 2009 ja valmistui maisteriksi vuonna 2016.[17] Parhaillaan Aalto tekee Turun yliopistossa väitöstutkimusta keskiaikaisista tiilentekijöistä.[18][19] Aallon akateemisia mielenkiinnonkohteita ovatkin keskiaikaiset tiilentekijöiden merkit, kirkkoarkeologia, esihistorialliset miekanhiontakivet, yleisöarkeologia ja arkeologian esittäminen oppikirjoissa.[20]

Tiedeviestintä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aalto on tunnettu arkeologian yleistajuistaja[18][21][22][1] , joka on kirjallisen tuotantonsa lisäksi popularisoinut tutkimusta lukuisissa radio- ja televisio-tuotannoissa, kuten Ylen Metsien kätkemä -luontomatkailusarjassa[23] ja Tiedeykkösen sarjoissa.[24][25][26][27][28][19][29]

Aalto on pitkäaikainen blogikirjoittaja, ja Suomen tiedetoimittajien liitto myönsi hänelle 2020 vuoden tiedeviestintäpalkinnon arkeologiaa käsittelevästä Mullan alta -blogista.[30] Vuonna 2016 Aalto sai laajaa mediahuomiota blogikirjoituksellaan, jossa hän kritisoi Yleisradion Heroes of the Baltic Sea -tositelevisiosarjan esittämää historiakuvaa ja sarjassa esiintynyttä fiktiivistä muinaisjäännösten ja arkeologisten kaivausten tärvelyä.[31][32][33] Sarjan tositelevisio-osuuden ohjaaja Tuukka Temonen vastasi kritiikkiin ja puolusti taiteellisten vapauksien ottamista sarjan viihdeluonteella.[34]

Aalto on myös nostanut esiin suomalaista pyhiinvaellusperinnettä.[35][36][37] Aalto on ollut mukana laatimassa Aurajoen pyhiinvaellusreittejä ja kirjoittanut työryhmän kanssa suomalaisia pyhiinvaelluksia käsittelen kirjan Valo askeleillani: Pyhiinvaelluksella Suomessa (Kirjapaja 2022).[38][39]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tietokirjat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toimitetut teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Janne Haarala, Mikko Helminen, Juhana Ahlamo, Janne Rantanen, Siiri Tuomenoja & Ilari Aalto (toim.): Lapionpistoja: Kertomuksia Arkeologian yhdistys Vareesta vuosilta 1962–2012. Turku: Arkeologian ainejärjestö Vare ry, 2012. ISBN 9789529314270
  • James Wyllie, Johnny Acton & David Goldblatt; Ilari Aalto (Suomea koskevat osiot): Aikamatkaajan opas historiaan. Jyväskylä: Atena, 2016. ISBN 9789523002708

Tieteellisiä julkaisuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ulla Moilanen, Ilari Aalto & Veli Pekka Toropainen 2018. In terra prophana. Kuolemaantuomittujen ja syntisten hautaaminen ja rangaistuspaikkojen arkeologinen potentiaali. SKAS 2/2018: 2–19. Artikkelin verkkoversio
  • Ilari Aalto 2018. A key, an axe and a gridiron – Medieval Finnish brickmakers’ marks as symbols of identity. Buildings of Medieval Europe: Studies in social and landscape contexts. Toim. Duncan Berryman ja Sarah Kerr. Oxbow Books, Oxford: 11–28. Artikkelin verkkoversio
  • Ilari Aalto 2020. Possibilities of public excavations in the urban context. Fennoscandia Archaeologica XXXVII: 147–164. Artikkelin verkkoversio
  • Ilari Aalto & Lauri Kemppinen 2020. Arkeologinen näkökulma alakoulun oppikirjojen kuvauksiin Suomen esihistoriasta. Kasvatus & aika 2020 (2): 99–128. Artikkelin verkkoversio
  • Ilari Aalto 2020. Miekka kivessä – Suomen alueen miekanhiontakivien uudelleenarviointi. Arx Tavastica 14: 7–24. Artikkelin verkkoversio
  • Panu Savolainen, Liisa Seppänen, Laura Laine & Ilari Aalto 2023. Viestejä nimettömiltä rakentajilta. Keskiaikaisten kivikirkkojen rakenteiden merkinnät ja niiden tulkinta. Kirkko, papisto ja yhteiskunta 1600–1800. Toim. Ella Viitaniemi. SKS, Helsinki: 127–162.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Tuomo Yrttiaho: Suomessa on kansainvälisestikin vaikuttavia muinaisjäännös­kohteita, jotka maailmalla olisivat turistirysiä, arkeologi Ilari Aalto sanoo, Helsingin Sanomat 21.3.2020.
  2. ↑ Mihin aikaan ja paikkaan arkeologi matkaisi aikakoneella – kaksi menestyskirjaa kirjoittanut Ilari Aalto vastaa. Ilkka-Pohjalainen 3.10.2018.
  3. ↑ a b Tuomo Karhu: Kritiikin punnukset arkeologi Ilari Aallolle ja kuvataiteilija Elina Helkalalle, Turun Sanomat 16.11.2023.
  4. ↑ Aboa Vetus & Ars Nova: Henkilökunta (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. ↑ Toni Rasinkangas: Hämeenlinnalainen Noora Aalto on taiteilija kolmannessa polvessa – Taitoihin tarvitaan muutakin kuin verenperintöä. Hämeen Sanomat 27.11.2021.
  6. ↑ Atena Kustannus: Matkaopas keskiajan Suomeen, viitattu 9.5.2017.
  7. ↑ Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot tunnustus monipuoliselle suomalaiselle tietokirjallisuudelle ja -kulttuurille 10.10.2016. Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta. Arkistoitu 10.10.2016. Viitattu 10.10.2016.
  8. ↑ Suomen muinaistutkimuksen tuki ry: Vuoden arkeologinen teko. Viitattu 28.3.2018.
  9. ↑ Vuoden historiateos -palkinnon saajaksi ehdolla 12 teosta Turun Sanomat. 9.12.2017. Viitattu 9.12.2017.
  10. ↑ Atena Kustannus: Jatulintarhoja ja hiidenkiukaita, viitattu 19.9.2019.
  11. ↑ STT: Arkeologin ja kuvataiteilijan valloittava tietokirja keskiajan suomalaisten arjesta ja juhlasta, 4.5.2023.
  12. ↑ Maija Holappa: Aivan tavallinen vuosi 1480. SKAS 2/2023, 42–44.
  13. ↑ Kirjavinkit: Vuosi keskiajan Suomessa. Viitattu 13.11.2025.
  14. ↑ Kaisa Halonen: Keskiajan ihmisille pyhimykset olivat läheisiä auttajia, ja työtkin rytmitettiin pyhimyskalenterin mukaan. Kirkko ja kaupunki 29.12.2023.
  15. ↑ Joonas Kananen: Tietokirja avaa Suomen keskiaikaa talonpojan näkökulmasta − tuolta ajalta löytyy ainakin yksi viime aikoina tutuksi tullut asia. Maaseudun tulevaisuus 9.6.2023.
  16. ↑ Paula Liesmäki: Keskiajalla lannoitetta riitti peltoon vain yhdessä maakunnassa. Maaseudun tulevaisuus 25.6.2024.
  17. ↑ Mullan alta -blogi: Kirjoittajasta, viitattu 29.12.2016.
  18. ↑ a b Sini Silván: Ilari Aalto hahmottaa nykyisyydessä menneisyyden, Tiedetoimittaja 1/2020.
  19. ↑ a b Regina Rask: Kuka tai ketkä tägäsivät tähden, kirveen ja ankkurin kirkon seinään?, Yle uutiset 12.2.2022, viitattu 13.2.2022.
  20. ↑ Turun yliopisto: Ilari Aalto, viitattu 20.3.2023.
  21. ↑ Juha Riihimäki: Ilari Aalto innostui jo poikasena muinaishaudoista – arkeologi paljastaa, mitä haluaisi ensimmäisenä Suomessa löytää, Turun Sanomat 15.4.2020.
  22. ↑ Johannes Blom: Hämeenlinnalaislähtöinen Ilari Aalto tekee arkeologiaa koko kansalle tutuksi, kun koulussa sitä ei tehdä – Työ poiki jälleen palkinnon Hämeenlinnan kaupunkiuutiset 3.3.2020.
  23. ↑ IMDb: Ilari Aalto, viitattu 23.11.2023.
  24. ↑ Tiedeykkönen: Viestejä muinaisuudesta, viitattu 23.11.2023.
  25. ↑ Tiedeykkönen: Matka keskiajan Suomeen, viitattu 23.11.2023.
  26. ↑ Seppo Heikkinen: Selviytymisopas keskiajan Suomeen – kuuntele matkaohjeet. Yle 7.9.2015.
  27. ↑ Tiina Salumäki: Oletko harkinnut muinaismuistomatkailua? – Katso täältä kuusi kiinnostavaa kohdetta Yle 8.6.2017.
  28. ↑ Jouni Koutonen: Alastomat arkeologit sulostuttavat muinaismuistoja kalenterin lehdillä. Yle 28.12.2016.
  29. ↑ Linda Pukka: Uutta viihdykettä kävelylenkeille? Satoja vuosia vanhoja kalliohakkauksia voi bongata vaikka keskeltä kaupunkia. Yle 18.9.2023.
  30. ↑ Tiede elää faktoista, mutta ei tylsyydestä – Palkittuja yhdistää intohimo tieteeseen 3.2.2020. Suomen tiedetoimittajain liitto. Viitattu 23.2.2020.
  31. ↑ Elviira Pulli 2017. Rakas Yleisradio. Historiallinen aikakauskirja 1/2017, 98–100. Artikkelin verkkoversio
  32. ↑ Petri Turunen: Tutkija arvostelee rajusti Ylen uutta suursatsausta: ”Sarjassa rikotaan räikeästi muinaismuistolakia”, Ilta-Sanomat 27.12.2016.
  33. ↑ Julia Aalto-Setälä: Tutkija ei ole tyytyväinen Ylen uutuussarjaan - julkaisi blogin epäkohdista, Iltalehti 27.12.2016.
  34. ↑ Mira Sharma: Tutkija ruoti kovin sanoin Tuukka Temosen tv-sarjan todenperäisyyttä – Temonen tyrmää kritiikin: ”Joku vetää aina herneet nenään”, Ilta-Sanomat 28.12.2016.
  35. ↑ Salla Vuolteenaho: Anarkiaa nyky-yhteiskuntaa kohtaan vai hengellisen elämän harjoittamista? – Moni hakee pyhiinvaelluksesta läsnäoloa ja rauhaa, Yle 17.7.2022.
  36. ↑ Janne Villa: Pyhiinvaeltajat aikamatkalla, Sana 1/2023.
  37. ↑ Suomen evankelis-luterilainen kirkko: Pyhä hipaisee aikamatkaajaa, 25.4.2024.
  38. ↑ Turun seurakunnat: Aurajoen pyhiinvaelluspolut on avattu, 10.7.2020.
  39. ↑ STT: Uutuuskirjassa pohditaan, mitä pyhiinvaellus on kokemuksena, matkana mielenmaisemissa ja Suomessa, 10.5.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ilari_Aalto&oldid=23675652”