Ilari Aalto
Ilari Aalto | |
---|---|
Ilari Aalto Aboa Vetus Ars Nova -museon kaivauksilla vuonna 2018. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 21. maaliskuuta 1990 Hämeenlinna |
Kansalaisuus | Suomi |
Ammatti | tietokirjailija, arkeologi |
Kirjailija | |
Tuotannon kieli | suomi |
Esikoisteos | Matkaopas keskiajan Suomeen (2015) |
Palkinnot | |
Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto (2016) |
|
Aiheesta muualla | |
mullanalta.blogspot.com | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Ilari Aalto (s. 21. maaliskuuta 1990 Hämeenlinna)[1] on raisiolainen tietokirjailija ja arkeologi. Aalto tunnetaan erityisesti keskiaikaa ja arkeologiaa käsittelevistä kirjoistaan.[2][1][3] Hän työskentelee arkeologina turkulaisessa Aboa Vetus Ars Nova -museossa.[4]
Aallon vanhemmat ovat valokuvaaja Terho Aalto ja graafikko Jaana Aalto.[5]
Kirjallinen tuotanto ja palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aalto on julkaissut kirjoja yhdessä puolisonsa, kuvataiteilija Elina Helkalan kanssa. He julkaisivat esikoistietokirjansa Matkaopas keskiajan Suomeen vuonna 2015. Kirja sai positiivisen vastaanoton.[6] Sille myönnettiin tiedonjulkistamisen valtionpalkinto lokakuussa 2016.[7] Vuonna 2017 pariskunnalta ilmestyi tietokirja Matka muinaiseen Suomeen: 11 000 vuotta ihmisen jälkiä. Kirjalle myönnettiin vuonna 2018 Vuoden arkeologinen teko 2017 -tunnustus[8], ja teos oli samana vuonna myös ehdokkaana Vuoden historiateos -palkinnon saajaksi[9]. Vuonna 2019 pariskunta julkaisi ensimmäisen lasten tietokirjansa Jatulintarhoja ja hiidenkiukaita: Nuoren arkeologin käsikirja[10], ja vuonna 2023 Aalto ja Helkala jatkoivat keskiaikatietokirjojensa sarjaa teoksella Vuosi keskiajan Suomessa.[11] Suomen arvostelijain liiton Turun osasto myönsi Aallolle 2023 Kritiikin punnuksen tunnustuksena pitkäjänteisestä tarinallisten ja yksityiskohtaisten keskiaikaa ja esihistoriaa käsittelevien tietokirjojen julkaisemisesta.[3]
Tieteellinen ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aalto aloitti opintonsa Turun yliopistossa vuonna 2009 ja valmistui maisteriksi vuonna 2016.[12] Parhaillaan Aalto tekee Turun yliopistossa väitöstutkimusta keskiaikaisista tiilentekijöistä.[13][14] Aallon akateemisia mielenkiinnonkohteita ovatkin keskiaikaiset tiilentekijöiden merkit, kirkkoarkeologia, esihistorialliset miekanhiontakivet, yleisöarkeologia ja arkeologian esittäminen oppikirjoissa.[15]
Tiedeviestintä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aalto on tunnettu arkeologian yleistajuistaja[13][16][17][1] , joka on kirjallisen tuotantonsa lisäksi popularisoinut tutkimusta lukuisissa radio- ja televisio-tuotannoissa, kuten Ylen Metsien kätkemä -luontomatkailusarjassa[18] ja Tiedeykkösen sarjoissa.[19][20]
Aalto on pitkäaikainen blogikirjoittaja, ja Suomen tiedetoimittajien liitto myönsi hänelle 2020 vuoden tiedeviestintäpalkinnon arkeologiaa käsittelevästä Mullan alta -blogista.[21] Vuonna 2016 Aalto sai laajaa mediahuomiota blogikirjoituksellaan, jossa hän kritisoi Yleisradion Heroes of the Baltic Sea -realitysarjan esittämää historiakuvaa ja sarjassa esiintynyttä fiktiivistä muinaisjäännösten ja arkeologisten kaivausten tärvelyä.[22][23][24] Sarjan reality-osuuden ohjaaja Tuukka Temonen vastasi kritiikkiin ja puolusti taiteellisten vapauksien ottamista sarjan viihdeluonteella.[25]
Aalto on myös nostanut esiin suomalaista pyhiinvaellusperinnettä.[26] Aalto on ollut mukana laatimassa Aurajoen pyhiinvaellusreittejä ja kirjoittanut työryhmän kanssa suomalaisia pyhiinvaelluksia käsittelen kirjan Valo askeleillani: Pyhiinvaelluksella Suomessa (Kirjapaja 2022).[27][28]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tietokirjat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Matkaopas keskiajan Suomeen. Jyväskylä: Atena, 2015. ISBN 9789523001077.
- Matka muinaiseen Suomeen: 11 000 vuotta ihmisen jälkiä. Jyväskylä: Atena, 2017. ISBN 9789523003286.
- Jatulintarhoja ja hiidenkiukaita: Nuoren arkeologin käsikirja. Jyväskylä: Atena, 2019. ISBN 9789523005266.
- Annastiina Papinaho, Ilari Aalto, Larissa Riihihuhta & Usva Torkki: Valo askeleillani: Pyhiinvaelluksella Suomessa. Helsinki: Kirjapaja, 2022. ISBN 9789523545380.
- Vuosi keskiajan Suomessa. Jyväskylä: Atena, 2023. ISBN 9789511424925.
Toimitetut teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Janne Haarala, Mikko Helminen, Juhana Ahlamo, Janne Rantanen, Siiri Tuomenoja & Ilari Aalto (toim.): Lapionpistoja: Kertomuksia Arkeologian yhdistys Vareesta vuosilta 1962–2012. Turku: Arkeologian ainejärjestö Vare ry, 2012. ISBN 9789529314270.
- James Wyllie, Johnny Acton & David Goldblatt; Ilari Aalto (Suomea koskevat osiot): Aikamatkaajan opas historiaan. Jyväskylä: Atena, 2016. ISBN 9789523002708.
Tieteellisiä julkaisuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ulla Moilanen, Ilari Aalto & Veli Pekka Toropainen 2018. In terra prophana. Kuolemaantuomittujen ja syntisten hautaaminen ja rangaistuspaikkojen arkeologinen potentiaali. SKAS 2/2018: 2–19. Artikkelin verkkoversio
- Ilari Aalto 2018. A key, an axe and a gridiron – Medieval Finnish brickmakers’ marks as symbols of identity. Buildings of Medieval Europe: Studies in social and landscape contexts. Toim. Duncan Berryman ja Sarah Kerr. Oxbow Books, Oxford: 11–28. Artikkelin verkkoversio
- Ilari Aalto 2020. Possibilities of public excavations in the urban context. Fennoscandia Archaeologica XXXVII: 147–164. Artikkelin verkkoversio
- Ilari Aalto & Lauri Kemppinen 2020. Arkeologinen näkökulma alakoulun oppikirjojen kuvauksiin Suomen esihistoriasta. Kasvatus & aika 2020 (2): 99–128. Artikkelin verkkoversio
- Ilari Aalto 2020. Miekka kivessä – Suomen alueen miekanhiontakivien uudelleenarviointi. Arx Tavastica 14: 7–24. Artikkelin verkkoversio
- Panu Savolainen, Liisa Seppänen, Laura Laine & Ilari Aalto 2023. Viestejä nimettömiltä rakentajilta. Keskiaikaisten kivikirkkojen rakenteiden merkinnät ja niiden tulkinta. Kirkko, papisto ja yhteiskunta 1600–1800. Toim. Ella Viitaniemi. SKS, Helsinki: 127–162.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Tuomo Yrttiaho: Suomessa on kansainvälisestikin vaikuttavia muinaisjäännöskohteita, jotka maailmalla olisivat turistirysiä, arkeologi Ilari Aalto sanoo, Helsingin Sanomat 21.3.2020.
- ↑ Mihin aikaan ja paikkaan arkeologi matkaisi aikakoneella – kaksi menestyskirjaa kirjoittanut Ilari Aalto vastaa. Ilkka-Pohjalainen 3.10.2018.
- ↑ a b Tuomo Karhu: Kritiikin punnukset arkeologi Ilari Aallolle ja kuvataiteilija Elina Helkalalle, Turun Sanomat 16.11.2023.
- ↑ Aboa Vetus & Ars Nova: Henkilökunta (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Toni Rasinkangas: Hämeenlinnalainen Noora Aalto on taiteilija kolmannessa polvessa – Taitoihin tarvitaan muutakin kuin verenperintöä. Hämeen Sanomat 27.11.2021.
- ↑ Atena Kustannus: Matkaopas keskiajan Suomeen, viitattu 9.5.2017.
- ↑ Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot tunnustus monipuoliselle suomalaiselle tietokirjallisuudelle ja -kulttuurille 10.10.2016. Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta. Arkistoitu 10.10.2016. Viitattu 10.10.2016.
- ↑ Suomen muinaistutkimuksen tuki ry: Vuoden arkeologinen teko. Viitattu 28.3.2018.
- ↑ Vuoden historiateos -palkinnon saajaksi ehdolla 12 teosta Turun Sanomat. 9.12.2017. Viitattu 9.12.2017.
- ↑ Atena Kustannus: Jatulintarhoja ja hiidenkiukaita, viitattu 19.9.2019.
- ↑ STT: Arkeologin ja kuvataiteilijan valloittava tietokirja keskiajan suomalaisten arjesta ja juhlasta, 4.5.2023.
- ↑ Mullan alta -blogi: Kirjoittajasta, viitattu 29.12.2016.
- ↑ a b Sini Silván: Ilari Aalto hahmottaa nykyisyydessä menneisyyden, Tiedetoimittaja 1/2020.
- ↑ Regina Rask: Kuka tai ketkä tägäsivät tähden, kirveen ja ankkurin kirkon seinään?, Yle uutiset 12.2.2022, viitattu 13.2.2022.
- ↑ Turun yliopisto: Ilari Aalto, viitattu 20.3.2023.
- ↑ Juha Riihimäki: Ilari Aalto innostui jo poikasena muinaishaudoista – arkeologi paljastaa, mitä haluaisi ensimmäisenä Suomessa löytää, Turun Sanomat 15.4.2020.
- ↑ Johannes Blom: Hämeenlinnalaislähtöinen Ilari Aalto tekee arkeologiaa koko kansalle tutuksi, kun koulussa sitä ei tehdä – Työ poiki jälleen palkinnon Hämeenlinnan kaupunkiuutiset 3.3.2020.
- ↑ IMDb: Ilari Aalto, viitattu 23.11.2023.
- ↑ Tiedeykkönen: Viestejä muinaisuudesta, viitattu 23.11.2023.
- ↑ Tiedeykkönen: Matka keskiajan Suomeen], viitattu 23.11.2023.
- ↑ Tiede elää faktoista, mutta ei tylsyydestä – Palkittuja yhdistää intohimo tieteeseen 3.2.2020. Suomen tiedetoimittajain liitto. Viitattu 23.2.2020.
- ↑ Elviira Pulli 2017. Rakas Yleisradio. Historiallinen aikakauskirja 1/2017, 98–100. Artikkelin verkkoversio
- ↑ Petri Turunen: Tutkija arvostelee rajusti Ylen uutta suursatsausta: ”Sarjassa rikotaan räikeästi muinaismuistolakia”, Ilta-Sanomat 27.12.2016.
- ↑ Julia Aalto-Setälä: Tutkija ei ole tyytyväinen Ylen uutuussarjaan - julkaisi blogin epäkohdista, Iltalehti 27.12.2016.
- ↑ Mira Sharma: Tutkija ruoti kovin sanoin Tuukka Temosen tv-sarjan todenperäisyyttä – Temonen tyrmää kritiikin: ”Joku vetää aina herneet nenään”, Ilta-Sanomat 28.12.2016.
- ↑ Salla Vuolteenaho: Anarkiaa nyky-yhteiskuntaa kohtaan vai hengellisen elämän harjoittamista? – Moni hakee pyhiinvaelluksesta läsnäoloa ja rauhaa, Yle 17.7.2022.
- ↑ Turun seurakunnat: Aurajoen pyhiinvaelluspolut on avattu, 10.7.2020.
- ↑ STT: Uutuuskirjassa pohditaan, mitä pyhiinvaellus on kokemuksena, matkana mielenmaisemissa ja Suomessa, 10.5.2022.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Blom, Johannes: Hämeenlinnalaislähtöinen Ilari Aalto tekee arkeologiaa koko kansalle tutuksi, kun koulussa sitä ei tehdä – Työ poiki jälleen palkinnon (Arkistoitu – Internet Archive). Hämeenlinnan Kaupunkiuutiset 3.3.2020.
|