IVL A.22 Hansa

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta I.V.L. A.22 Hansa)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
I.V.L. A.22 Hansa
A.22 Hansa Suomen ilmailumuseossa
A.22 Hansa Suomen ilmailumuseossa
Tyyppi Meritoimintakone
Alkuperämaa Suomi
Valmistaja Ilmailuvoimien lentokonetehdas
Ensilento 4. marraskuuta 1922
Esitelty 1922
Poistettu käytöstä 1936
Pääkäyttäjät Suomen ilmavoimat
Valmistusmäärä 120
Valmistusvuodet 1922–1925
Kehitetty mallista Hansa-Brandenburg W.33

I.V.L. A.22 Hansa oli suomalaisen Ilmailuvoimien lentokonetehtaan 1920-luvulla valmistama yksimoottorinen ja -tasoinen, kaksipaikkainen meritoimintakone. Koneita valmistettiin saksalaisen Hansa und Brandenburgische Flugzeugwerken myymällä lisenssillä 120 kappaletta.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanin laivaston W29

Hansa und Brandenburgische Flugzeugwerke oli ensimmäisen maailmansodan tunnetuimpia vesikonevalmistajia. Brandenburg W 12 - kaksipaikkainen ja -tasoinen hävittäjä- ja tiedustelukone - oli vuonna 1916 lajinsa huippua. Ernst Heinkel suunnitteli sen pohjalta (muuttamalla koneen kaksitasosta yksitasoksi ja muuttamalla kellukkeiden tuentaa) W 29 -koneen. Vastuksen vähentäminen oli välttämätöntä, koska laivaston koneisiin ei riittänyt tehokkaita moottoreita. Prototyyppi lensi ensilentonsa 27. maaliskuuta 1918, hyväksyttiin 4. huhtikuuta 1918 ja otettiin sarjavalmistukseen 13. huhtikuuta 1918. W 29 -koneita rakennettiin Saksan laivastolle yhteensä noin 230.

Suurikokoisempi W 33, joka oli suunniteltu tehokkaammalle moottorille, tilattiin 24. huhtikuuta 1918. Kolme prototyyppiä valmistui lokakuussa 1918 ja vain seitsemän konetta kaikkiaan 26:sta valmistuneesta ehdittiin luovuttaa ennen sodan päättymistä. Saksalaisissa W 33 -koneissa oli 245 hv:n Maybach-moottori.

Norja osti brittien suostumuksella W 33:n valmistuslisenssin tammikuussa 1921. He ehtivät - ennen suomalaisia - kerätä monta rautatievaunullista W 33:n puolivalmisteita. Norja valmisti vuosina 1921–1929 kaikkiaan 12 W 33 -lisenssikonetta (Måke II ja Måke III), jotka oli varustettu 260 hv:n Mercedes-moottoreilla.

Hankinta Suomeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Latvialle myyty Hansa 4.G.100.

Suomalaiset pääsivät tutustumaan W 29-koneeseen Libaussa syksyllä 1918. Suomi osti toukokuussa 1921 rajoittamattoman valmistuslisenssin suuremmasta W 33-koneesta. Ennen valmistuksen aloitusta suunnitelmat jouduttiin päivittämään ja kääntämään suomeksi. Vuotta myöhemmin toukokuussa 1922 hankittiin myös lujuuslaskelmat. Koska lisenssi koski vain koneen rakennetta, jouduttiin mm. aseiden ja pommien sijoittelu suunnittelemaan itse. Myös moottorin vaihtuminen alkuperäisestä Maybach-moottorista 300 hv:n FIAT-moottori pakotti moneen muutokseen. Valtion Lentokonetehtaan edeltäjän - Ilmailuvoimien Lentokonetehtaan - tekemät muutostyöt olivat niin mittavat, että oman tyyppimerkinnän (I.V.L. A.22 "Hansa") antaminen koneelle oli perusteltua.

Ensimmäinen Hansa valmistui 15. lokakuuta 1922 ja toinen 15. marraskuuta 1922. Vuonna 1923 rakennettiin 24 Hansaa ja vuonna 1924 40 Hansaa. Yksilönumerosta 60 alkaen Hansaa rakennettiin varastoon, sillä ilmavoimien tarve oli tyydytetty ja merilentoeskaaderien hallit täynnä. Valmistus piti lopettaa 78:n Hansan jälkeen vuonna 1925 mutta työllisyyssyistä rakentamista jatkettiin. Viimeinen Hansa valmistui ja luovutettiin heinäkuussa 1926.

Kaikkiaan rakennettiin 120 Hansaa, joista 118 Suomen ilmavoimille ja kaksi myytiin vuonna 1926 Latvialle. Valmistusmäärä oli Suomen ilmailun historian suurin kunnes PIK-20-purjekoneiden valmistusmäärä 1970-luvulla ylitti sen.

Käyttö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ilmavoimat käytti Hansaa meritoimintakoneena ja talvisin suksikoneena 1923–1935. Vuoden 1932 loppuun mennessä oli poistettu käytöstä jo 105 Hansaa; tyypin viimeinen lento lienee tapahtunut 3. elokuuta 1935 lentonäytöksessä Suur-Merijoella. Viimeiset poistot kirjattiin vuonna 1936.

Hansoilla lennettiin yli 35 000 tuntia. Onnettomuuksia tapahtui 20 ja niissä menetti henkensä 42 ihmistä. Hansan meritoimintakoneena korvasi Blackburn Ripon.

Museokoneita Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

IL-2 Suomen Ilmailumuseossa Vantaalla kesäkuussa 2008.

Suomen ilmailumuseossa on yksi Hansa, IL-2 (entinen 4.D.2), valmistusnumero 2.

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 2–3
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&011.010000011,10 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&015.085000015,85 m
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&01500.&&&&001 500 kg
  • Lentopaino: &&&&&&&&&&&02124.&&&&002 124 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&01.&&&&001 × Fiat A.12bis -kuusisylinterinen rivimoottori; &&&&&&&&&&&&0224.&&&&00224 kW (&&&&&&&&&&&&0300.&&&&00300 hv)

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0180.&&&&00180 km/h
  • Matkalentonopeus: 0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”�”.0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”�”130–150 km/h
  • Nousuaika: 7 min 1 000 metriin, 25–26 min 3 000 metriin

Aseistus

  • 4 × 10 kg pommia rungon alla (suunniteltua konekivääriaseistusta ei koskaan asennettu)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Keskinen, Kalevi; Niska, Klaus; Stenman, Kari; Geust, Carl-Fredrik: Suomen museolentokoneet. Forssan Kirjapaino Oy, Forssa, 1981. ISBN 951-9035-60-5.
  • Jukka Raunio: Valtion Lentokonetehtaan historia. Osa 1: Pioneerivuodet 1921-1932. Forssan Kirjapaino Oy, Forssa, 2005. ISBN 951-96866-6-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]