Hyvä veli (televisiosarja)
| Hyvä veli | |
|---|---|
| Kestoaika | 212 min |
| Perustuu | Christopher Wegeliuksen päiväkirjoihin |
| Alkuperämaa | Suomi |
| Verkko | Yle TV1 |
| Esitetty | 30. tammikuuta 1995 – 30. joulukuuta 1996 |
| Jaksoja | 6 |
| Tuotanto | |
| Vastaava(t) tuottaja(t) | Kari Kyrönseppä |
| Ohjaaja(t) | Timo Bergholm |
| Käsikirjoittaja(t) | Mauno Saari |
| Säveltäjä(t) | Eero Ojanen |
| Lavastaja(t) | Leena Tiihonen |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Hyvä veli on Mauno Saaren käsikirjoittama ja Timo Bergholmin ohjaama kuusiosainen television minisarja vuodelta 1995. Dokumentaarinen draamasarja kertoo varsin tuoreeltaan ja todenmukaisesti Suomen pankkikriisistä 1990-luvun alussa, siihen johtaneista syistä ja sen keskelle joutuvista politiikan ja talouselämän päättäjistä. Useimmilla päähahmoilla on tarkat esikuvansa todellisuudessa, mutta heidän roolinimensä on muutettu.[1][2]
Sarjan käsikirjoitus pohjautuu Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankin eli Skopin vimeisen pääjohtajan Christopher Wegeliuksen päiväkirjoihin, joista Mauno Saari toimitti myös kirjan nimeltä Minä, Christopher Wegelius – Päiväkirja pimeiden voimien vuosilta (1992).[3][4]
Mauno Saaren, Timo Bergholmin ja tuottaja Kari Kyrönsepän yhteistyö jatkui Hyvää veljeä fiktiivisemmässä vuoden 1998 minisarjassa Presidentin mies[5].
Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Tom Wentzel | … | Mats Degerö (Christopher Wegelius) |
| Antti Litja | … | Poutilainen (Pertti Voutilainen) |
| Tapani Perttu | … | Repolan johtaja (Tauno Matomäki) |
| Jukka Voutilainen | … | Asko Ellilä (Esko Ollila) |
| Juhani Laitala | … | pääministeri (Paavo Lipponen) |
| Seppo Pääkkönen | … | Seppo Räikkönen (Juhani Riikonen) |
| Pertti Sveholm | … | Lauri Matintupa (Kauko Juhantalo) |
| Sakari Jurkka | … | Jaakko Massila (Jaakko Lassila) |
| Voitto Nurmi | … | Mauri Silonummi |
| Risto Aaltonen | … | Armas J. Lyly |
| Sulevi Peltola | … | Erkki Veskola |
| Esko Nikkari | … | Matti Yli-Niemi |
| Ahti Jokinen | … | Matti Reppula |
| Pekka Milonoff | … | kertoja |
Jaksot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Olemme järkyttyneitä, otamme osaa. Ensiesitys 30. tammikuuta 1995. Vuonna 1987 Skop ostaa konkurssikypsän Tampellan, jota pääjohtaja Matti Yli-Niemi ei suostu pilkkomaan. Kahta vuotta myöhemmin Skop itse on paljolti tämän takia vararikon partaalla ja sen pääjohtaja päätyy itsemurhaan. Hänen tilalleen nousee Mats Degerö.
- Iske nyt! Ensiesitys 6. helmikuuta 1995. Matti Yli-Niemi ja Mats Degerö yrittävät vallata Helsingin Osakepankin, mutta Yhdyspankki tulee väliin.
- Auttajat. Ensiesitys 30. lokakuuta 1995. 1990-luvun taitteessa Skopilla ja Degeröllä ei ole monia ystäviä, mutta sentään yksi: Suomen Pankin Asko Ellilä. Suomeen iskee paha lama ja koko pankkisektori on vaakalaudalla.
- Koplaajat. Ensiesitys 6. marraskuuta 1995. Skop päätyy Suomen Pankin kontrolliin ja moni haluaisi oman palansa Tampellasta. Uusi ministeri Lauri Matintupa tekee epätavallisen ehdotuksen ja joutuu siitä poliisikuulusteluihin.
- Maan perijät. Ensiesitys 29. huhtikuuta 1996. Kansallispankin uusi johtaja Heikki Poutilainen, rehellinen mies eikä edes pankkimies, joutuu valehtelemaan työkseen pitääkseen tulevan suurfuusion salassa.[6]
- Tilinteko. Ensiesitys 30. joulukuuta 1996. Kuvitteellinen jälkipuinti Suomen pankkikriisistä, jossa päättäjät kokoontuvat televisiostudioon keskustelemaan aiheesta.Tapahtuma-aikana on ”ihan äsken tai aivan kohta”.[7]
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sarjaa esitettiin Ylen ykköskanavan Kotikatsomo-ohjelmapaikalla harvakseltaan kahden vuoden aikana, pikemminkin erillisinä 1- tai 2-osaisina televisionäytelminä kuin tiiviinä minisarjana: kaksi ensimmäistä jaksoa alkuvuodesta 1995, kaksi seuraavaa loppusyksystä, viides jakso huhtikuun lopussa 1996 ja viimeinen jakso saman vuoden joulukuun lopussa.
Helsingin Sanomien Jukka Kajava piti sarjaa ensimmäisen jakson perusteella erittäin kiinnostavana huolimatta ajoittain hieman teatraalisesta tekstistä ja näyttelemisestä[1]. Kolmannen ja neljännen jakson ensiesitysten alla hän totesi Hyvän veljen olevan erittäin hallittua ja tiivistä sekä loistavasti näyteltyä televisioteatteria. ”Tavallinen katsojakansalainen ei voi olla ajattelematta: Onko tässäkään vielä koko totuus? Kun on valehdeltu niin paljon, niin eikö saman tien vieläkin enemmän?”[8] Viimeisen jakson nähtyään Kajava kirjoitti: ”Mielenkiintoista oli tuta maanantai-iltana, että finaaliinsa ehtinyt Hyvä veli oli tässä erillisjaksossaankin, synkeänä Suomi-utopiana, jäntevä ja vaikuttava luomus, yksi koko kauden parhaista tv-draamoista.”[9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kajava, Jukka: Hyvä veli -näytelmässä melkein kaikki on totta. Helsingin Sanomat, 30.1.1995, s. 39. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Rehnström, Henri Waltter: 1990-luvun suomalaissarja Hyvä veli näytti finanssikriisin pankkimiesten ja salkkuherrojen näkökulmasta. Helsingin Sanomat, 29.4.2019. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.3.2024.
- ↑ Jaakkola, Juha: Pelkistettyä todellisuutta. Helsingin Sanomat, 9.11.1995, s. 51. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Wegelius, Christopher uppslagsverket.fi. Viitattu 18.3.2024.
- ↑ Wilska, Marjo: Vieraana ohjaaja Timo Bergholm Yle Vintti. 23.11.1998. Viitattu 18.3.2024.
- ↑ Kotikatsomo: Hyvä veli areena.yle.fi. 11.6.2001. Viitattu 18.3.2024.
- ↑ Kajava, Jukka: Kotikatsomo: Hyvä veli. Helsingin Sanomat, 30.12.1996. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 18.3.2024.
- ↑ Kajava, Jukka: Kaikki on vieläkin pahempaa. Skopin kohtalonhetket jännittävät Hyvä veli -draamassa. Helsingin Sanomat, 30.10.1995. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 18.3.2024.
- ↑ Kajava, Jukka: Jäikö jotain käteen? Helsingin Sanomat, 31.12.1996, s. 39. Näköislehti (maksullinen).