Hyökkäys (maalaus)
| Hyökkäys | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Nimi | Hyökkäys |
| Tekijä | Edvard Isto |
| Valmistumisvuosi | |
| Teostyyppi | Maalaus |
| Materiaali | Öljyväri ja kangas (maalauspohja) |
| Korkeus | 200 cm |
| Leveys | 140 cm |
| Kokoelma | Kansallismuseo |
| Sijainti | Kansallismuseo |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Hyökkäys on suomalaisen taidemaalarin Edvard Iston maalaus ja yksi tunnetuimmista suomalaisista maalauksista.[1] Teoksessa kuvataan Venäjän kaksipäinen kotka ahdistamassa Suomi-neitoa yrittäen riistää tältä lakikirjan. Maalaus valmistui 1899 eli samana vuonna, jolloin keisari Nikolai II antoi helmikuun manifestina tunnetun julistuksensa.[2] Taulun nimeä ehdotti Iston ystävän Benjamin Ajon vaimo Emmi Ajo.[3] Hyökkäys levisi painokuvina kaikkialle Suomeen. Isto teetti kuvia sekä Suomessa että Saksassa tuhansia kappaleita.[4]
Maalauksen mallina toimi Emma Kyöstäjä, joka oli Iston tavoin kotoisin Alatorniolta. Syksyllä 1899 taulu oli salaa näytteillä Helsingin Kaivopuiston rantahuvilassa. Tilgmannin kirjapaino teki siitä ainakin muutaman sata jäljennöstä. Santarmien saatua vihiä taulusta Isto pakeni maalauksen ja painojäljennösten kanssa Ruotsin kautta Saksaan, jossa taulusta painatettiin berliiniläisessä Meissenbach & Rippart -kirjapainossa 48 × 37,5 cm (kuvakoko n. 30 × 21,5 cm) kokoisia heliogravyyrivedoksia eli syväpainettuja valokuvajäljennöksiä arviolta yli 10 000 kappaletta. Lisäksi kuvasta tehtiin ainakin kuusi painosta postikortteja, yksi jopa venäjänkielisin tekstein. Alex Federley teki maalauksesta postikorttimuunnelman, jossa kaksipäinen kotka on antanut periksi ja Suomi-neito on saanut jäädä lakikirjoineen rauhaan.[5]
Taulu kulkeutui Edvard Iston mukana vuonna 1900 Alatornion pappilaan, kunnes se piti taas viedä turvaan Ruotsin puolelle. Pari vuotta myöhemmin Isto yritti päästä taulusta eroon myymällä arpoja, mutta taulun voittanut helsinkiläisrouva ei uskaltanut ottaa sitä vastaan. Niinpä Isto osti häneltä taulun takaisin ja myi sen luulajalaiselle liikemiehelle, jolta se siirtyi kunnallisneuvos Niilo Helanderille Heinolaan. Hänen leskensä lahjoitti taulun Museovirastolle.[5]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rönkkö, Pekka: Isto: Eetu Isto (1865–1905) ja Hyökkäys (1899). Ars Nordica 2. Oulu: Pohjoinen, 1990. ISBN 951-749-142-5.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Karjalainen, Tuula: Kantakuvat: Yhteinen muistimme. Helsinki: Maahenki, 2009. ISBN 978-952-5652-69-7.
- ↑ Rönkkö 1990: 41.
- ↑ Rönkkö 1990: 44–46.
- ↑ Rönkkö 1990: 112–115.
- ↑ a b Honkanen, Helmiriitta: Placatista julisteeksi. Suomalaisen julistetaiteen historiaa kirjapainotaidon alusta vuoteen 1960, s. 26–27. Otava, 1983. ISBN 951-1-07281-1.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hyökkäys (maalaus) Wikimedia Commonsissa
