Hugo Österman
Hugo Viktor Österman (5. syyskuuta 1892, Helsinki – 17. helmikuuta 1975) oli suomalainen jääkärikenraaliluutnantti, joka vuosina 1933–1939 toimi nimellisesti viimeisenä sotaväen päällikkönä (puolustusvoimain komentaja).[1][2]
Parhetausta
Hänen vanhempansa olivat poliisivirkailija Viktor Valfrid Österman ja Elin Heikintytär. Hänet vihittiin avioliittoon 1919 Marga Emilia Mathilda von Troilin kanssa.[1][2]
Opinnot
Österman kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin ruotsalaisesta normaalilyseosta vuonna 1911 ja liittyi Uusmaalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteellisellä osastolla vuosina 1911 – 1915. Hän kävi Ruotsin sotakorkeakoulun vuosina 1927 – 1928 ja teki opintomatkat Italiaan, Puolaan, Unkariin ja Latviaan vuonna 1933 sekä teki tutustumismatkan Ruotsin puolustuslaitokseen vuonna 1935 sekä Saksan ja Viron puolustuslaitoksiin vuonna 1938.[1][2]
Jääkärikausi
Österman liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 23. maaliskuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 2. komppaniaan. Myöhemmin hänet sijoitettiin Kuninkaallisen, Preussin Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 21. joulukuuta 1915 alkaen pataljoonan 4. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Pataljoonan rintamalta paluun jälkeen Österman suoritti Libaussa vuonna 1917 järjestetyn sotakoulun A-kurssin.[1][2]
Suomen sisällissota
Österman astui Suomen Valkoisen Armeijan palvelukseen Saksassa 11. helmikuuta 1918 vannottuaan ensin lippuvalan ja allekirjoitettuaan palvelusitoumuksen Suomen valtiolle. Tässä tilaisuudessa hänet ylennettiin majuriksi. Suomeen (Vaasaan) hän palasi jääkäreiden pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Vaasasta hänet komennettiin Suomen sisällissotaan Kuopioon, missä hänen tehtävänään oli perustaa ja järjestää 5. jääkäripataljoona ja toimia itse sen komentajana. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin edellä mainitun pataljoonan komentajana Tampereella. Österman määrättiin 11. huhtikuuta 1918 juuri perustetun 5. Jääkärirykmentin komentajaksi. Hän otti osaa taisteluihin eversti Eduard Ausfeldin operaatioryhmässä muodostetun Rainer Stahelin ryhmän jalkaväkikomentajana Karjalan kannaksella, johon myös hänen komentamansa 5. jääkärirykmentti kuului.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
Österman ylennettiin majuriksi 1918 ja hän toimi Porin rykmentin komentajana vuosina 1919–1925. Tänä aikana hän sai ylennykset everstiluutnantiksi (1920) ja everstiksi (1925). Hän opiskeli Ruotsin sotakorkeakoulussa 1927–1928, jonka jälkeen hän oli jalkaväen tarkastaja 1928–1932. Tänä aikana hän toimi myös apulaispuolustusministerinä Svinhufvudin II hallituksessa 1930–1931 ja Uudenmaan läänin vt. maaherrana 1932. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi 1930.[1][2]
Hugo Österman nimitettiin sotaväen päälliköksi 16. tammikuuta 1933 alkaen (ylennys kenraaliluutnantiksi 1935) ja hän toimi tässä virassa lokakuuhun 1939 saakka, jolloin nimike muuttui puolustusvoimain komentajaksi nousseen sotamarsalkka Gustaf Mannerheimin myötä. Talvisodassa Österman toimi Kannaksen armeijan komentajana 2. lokakuuta 1939 alkaen, kunnes päätti erota tehtävästään 19. helmikuuta 1940 edellisenä päivän tapahtuneen rintaman murtumisen ja näkemyserojen takia. Österman toimi talvisodan loppuajan koulutustarkastajana.[1][2]
Jatkosodan alkaessa kenraali Österman oli edelleen tarkastaja, eikä saanut toiveistaan huolimatta marsalkka Mannerheimilta sijoitusta rintamakomentajaksi. Hänellä oli läheiset suhteet Saksaan ja hänellä oli aktiivinen rooli suomalaisen SS-pataljoonan (SS-vapaaehtoispataljoona Nordost) perustamisessa. Helmikuussa 1944 Mannerheim lähetti hänet yhteysupseeriksi Saksan pääesikuntaan. Saksasta palattuaan 20. heinäkuuta 1944 hänet nimitettiin jälleen jalkaväen tarkastajaksi, jossa toimessa hän palveli aina eroamiseensa joulukuuhun 1945 asti.[2]
Hugo Österman siirtyi Sähkötyönantajain Liiton toimitusjohtajaksi, jota tehtävää hän hoiti 15 vuotta, kunnes jäi eläkkeelle syksyllä 1960.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
                                |
|
Kirjallisuutta
- Hugo Österman: Neljännesvuosisata elämästäni. WSOY, 1966.
Lähteet
- Jernström E: Jääkärit maailmansodassa. Sotateos oy: Helsinki 1933.
- Hartikainen, Pertti: Hugo Österman: Sotaväen päällikkö - rakentaja ja puolustaja, SKS 855, 2001, ISBN 951-746-336-7
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet
Aiheesta muualla
|
Edeltäjä: Aarne Sihvo |
Puolustusvoimain komentaja 1933–1939 |
Seuraaja: Gustaf Mannerheim |