Homoseksuaalien vainot natsi-Saksassa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Homojen muistomerkki Mauthausen-Gusen keskitysleirillä.

Homoseksuaalit olivat yksi natsi-Saksan vainoamista vähemmistöistä.

Homojen asema sotaa edeltävässä Saksassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1871-1994 Saksassa oli voimassa lakipykälä Paragraph 175, joka määritteli miesten väliset homoseksuaaliset teot rikollisiksi. Vuonna 1935 lakipykälää päivitettiin niin, ettei siinä varsinaisesti määritelty rikollista toimintaa tai sen edellytyksiä. Tämä teki pykälästä varsin tulkinnanvaraisen ja subjektiivisen, joka mahdollisti homojen laillisen vainoamisen. Kaikki kahden miehen välinen toiminta flirttailusta rakkauskirjeisiin tulkittiin rikolliseksi.[1]

Ennen toista maailmansotaa Weimarin tasavallan aikana "homojen pääkaupunkina" tunnetussa Berliinissä homokulttuuri kuitenkin kukoisti. Berliinissä oli kymmeniä homobaareja, klubeja ja kohtaamispaikkoja, ja siellä teetettiin arviolta 25% kaikista sen hetkisistä LGBTQ+ journalismista ja lehditä. Natsien noustua valtaan homojen vainoaminen alkoi, Berliinin homokulttuuri tukahdutettiin ja seksuaalivähemmistön edustajia vietiin ensimmäisille keskitysleireille.[2][3][4] Homot nähtiin uhkana natsien arjalaiselle ihanteelle, jossa miehet olivat vahvoja, maskuliinisia sotilaita.[5]

Keskitysleirit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskitysleireillä homot lukeutuivat hierarkian alimpaan kastiin. He kohtasivat rankkaa kidutusta, kuten pakkosterilointia, raiskauksia ja kivesten keittämistä vedessä.[6][7] Homoilla teetettiin lukuisia lääketieteellisiä kokeita natsien yrittäessä löytää parannuskeinoa homoseksuaalisuuteen. Kokeissa kuoli lukuisia ihmisiä.[8][9]

Paragraph 175 mukaan vain miesten väliset homoseksuaaliset teot olivat laittomia, mutta myös lesboja vangittiin keskitysleireille. Keskitysleireille viedyt lesbot vangittiin yleensä "epäsosiaalisuudesta." Epäsosiaalisella tarkoitettiin ihmistä, joka poikkesi natsi-ihanteen naisihanteesta, eli henkilöstä joka siivoaa, valmistaa ruokaa sekä hoitaa lapsia ja taloa. Tällaisia olivat esimerkiksi seksityöntekijät ja lesbot.[4][10]

Natsi-Saksan keskitysleireillä homomiehet merkittiin vaaleanpunaisella kolmiolla. Mustaa kolmiota natsit käyttivät puolestaan "epäsosiaalisten" ihmisten, kuten lesbojen merkitsemiseen. Juutalaisten homojen merkitsemiseen käytettiin puolestaan vaaleanpunaista kolmiota, jonka taustalla on keltainen kolmio.[10][11] Seksuaalivähemmistön edustajat ovat sittemmin omineet symbolit itselleen, ja käyttävät niitä nykyään voimaannuttavina muistutuksina aktiivisesta taistelusta. Vaaleanpunainen kolmio oli myöhemmin myös osa AIDSin vastaisen taistelun symboliikkaa.[12]

Erilaisten arvioiden mukaan yhteensä 5 000 - 15 000 homoa vangittiin Natsi-Saksan keskitysleireille. Arviolta 60% homo vangeista kuoli, kun taas poliittisista vangeista 42% ja Jehovan todistajista 35%.[13] Natsi-Saksan aikana tapettujen ja kuolleiden homojen tarkkaa määrää ei olla pystytty arvioimaan.[4][14]

Sodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kumpikaan toisen maailmansodan jälkeisistä Saksan valtioista ei tunnustanut homoja holokaustin uhreiksi. Saksa alkoi käymään keskustelua vainotuiksi tulleista ryhmistä vasta 1980-luvulla, ja tunnustamaan homoseksuaalitkin osaksi holokaustin vainoa.[15] Paragraph 175 poistettiin laista kokonaan vasta vuonna 1994 Saksan yhtenäistyttyä.[16]

Natsien homouhreille on olemassa muistomerkkejä ympäri maailmaa, kuten natsismin alla vainottujen homoseksuaalien muistomerkki Berliinissä,[17] Homomonument Amsterdamissa[18] ja Vaaleanpuneinen kolmio puisto San Franciscossa.[19]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Paragraph 175 encyclopedia.ushmm.org. Viitattu 4.7.2021. (englanniksi)
  2. Gay Berlin, Before Hitler Came to Power Center Theatre Group. 13.7.2015. Viitattu 4.7.2021. (englanniksi)
  3. Between World Wars, Gay Culture Flourished In Berlin NPR.org. Viitattu 4.7.2021. (englanniksi)
  4. a b c Gay Men under the Nazi Regime encyclopedia.ushmm.org. Viitattu 4.7.2021. (englanniksi)
  5. Online Exhibition — United States Holocaust Memorial Museum www.ushmm.org. Viitattu 4.7.2021.
  6. Robert Franklin: Warm Brothers in the Boomtowns of Hell: The Persecution of Homosexuals in Nazi Germany hilo.hawaii.edu.
  7. History com Editors: Experiments begin on homosexuals at Buchenwald HISTORY. Viitattu 4.7.2021. (englanniksi)
  8. The Nazi doctor who experimented on gay people – and Britain helped to escape justice | Peter Tatchell the Guardian. 5.5.2015. Viitattu 4.7.2021. (englanniksi)
  9. History com Editors: Experiments begin on homosexuals at Buchenwald HISTORY. Viitattu 4.7.2021. (englanniksi)
  10. a b Matt Mullen: The Pink Triangle: From Nazi Label to Symbol of Gay Pride HISTORY. Viitattu 2.7.2021. (englanniksi)
  11. Sarah White: The Dark History Behind the Pink Triangle OUT FRONT. 23.2.2021. Viitattu 2.7.2021. (englanniksi)
  12. How the Nazi Regime's Pink Triangle Symbol Was Repurposed for LGBTQ Pride Time. Viitattu 2.7.2021. (englanniksi)
  13. Gay Prisoners in the Concentration Camps www.jewishvirtuallibrary.org. Viitattu 4.7.2021.
  14. Holocaust Memorial Day Trust | Gay people hmd.org.uk. Viitattu 4.7.2021. (englanniksi)
  15. Simo Holopainen: https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/80535/gradu03511.pdf?sequence=1&isAllowed=y trepo.tuni.fi.
  16. How LGBTQ Victims Were Erased From Holocaust History Time. Viitattu 4.7.2021. (englanniksi)
  17. Memorial to the Persecuted Homosexuals under National Socialism Stiftung Denkmal für die ermordeten Juden Europas. Viitattu 4.7.2021. (englanniksi)
  18. Homomonument Atlas Obscura. Viitattu 4.7.2021. (englanniksi)
  19. Pink Triangle Memorial | the project of the Eureka Valley Foundation pinktrianglememorial.org. Viitattu 4.7.2021. (englanniksi)