Maskuliinisuus
Maskuliinisuus tarkoittaa miehiin yhdistettyjen ajatusten, tunteiden ja käyttäytymisten joukkoa.[1] Maskuliinisuus tai maskuliinisuudet on nähty sosiaalisena konstruktiona, joka heijastaa yhteiskunnan käsityksiä miehelle kuuluvasta käyttäytymisestä. Myös hormonaalisilla tekijöillä on yhteys maskuliiniseen käyttäytymiseen.
Käsitteen vaihtelevuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykyaikana monet tutkijat pitävät yhtä ja ainoaa maskuliinisuutta harhana ja puhuvat sen sijaan useista maskuliinisuuksista. Tämän pohjalta maskuliinisuus voidaan määritellä joustavasti kulttuurin ja aikakauden mukaan. Jokaisessa kulttuurissa voi esiintyä useita maskuliinisuuden käsitteitä, jotka riippuvat miehen asemasta kulttuurinsa sisällä.[2] Eurooppalainen käsitys maskuliinisuudesta on kuitenkin levinnyt nykyaikana niin yleisesti hyväksytyksi, että se on syrjäyttänyt monet ei-eurooppalaisten yhteiskuntien omat maskuliinisuuden mallit.[2]
Kulttuurin ja aikakauden ohella maskuliinisuuden käsitteeseen vaikuttaa myös yksilön sukupuoli-identiteetti, etnisyys, seksuaalinen suuntautuminen ja ikäluokka.[1]
Biologinen tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mieshormoni testosteronilla on vaikutusta yksilön maskuliinisuuden tasoon. Sikiöiässä testosteroni aiheuttaa aivojen maskulinisoitumisen, minkä seurauksena jo pikkulapsissa näkyy selkeät sukupuolierot käyttäytymisessä.[3] Testosteroni muun muassa voimistaa miehen sukuviettiä,[4] lisää itseluottamusta,[5] lisää rohkeutta ja alentaa kynnystä riskien ottamiseen,[6] sekä lisää taipumusta dominoivaan käyttäytymiseen.[7][8]
Sosiaalisena konstruktiona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maskuliinisuus on sosiokulttuurisiin sukupuolinäkemyksiin perustuva sosiaalinen konstruktio, joka heijastaa yhteiskunnan käsityksiä miehelle kuuluvasta käyttäytymisestä. Se on erillinen miehen biologisesta sukupuolesta, se ei ole perimän ja hormonien ohjelmoimaa, eikä se ole miehelle väistämätöntä. Miesten lisäksi myös naiset voivat ilmentää maskuliinisuutta, ja mies voi kokea olevansa mies ilman että hän mukauttaa ajatuksensa, tunteensa ja käyttäytymisensä maskuliinisiin normeihin.[1]
Asteikot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perinteisesti maskuliinisuutta on mitattu esimerkiksi Brannon Masculinity Scale (BMS) -asteikolla. Siihen kuuluu neljä normia: miehen ei pidä olla naismainen, miehen kuuluu tavoitella arvostusta menestyksestään, mies ei saa osoittaa heikkoutta, ja miehen kuuluu olla seikkailunhaluinen ja ottaa riskejä, tarvittaessa hyväksyen väkivallan.[1]
Bostonin yliopistossa 1980-luvulla kehitetyssä MRNI-SF-asteikossa maskuliinisuuden normeja on seitsemän: naismaisuuden välttäminen, seksuaalivähemmistöjen torjuminen, omiin teknisiin kykyihin perustuva itseluottamus, kovuus, hallitsevuus, seksin tärkeys ja rajoittunut tunteellisuus.[1]
Vuonna 2003 kehitetyllä CMNI-asteikolla maskuliiniseen minäkuvaan kuuluvat voittaminen, tunteiden hallinta, riskinottaminen, väkivalta, hallitsevuus, playboymainen seksuaalisuus, itseluottamus, työn ensisijaisuus, valta naisiin nähden, homoseksuaalisuuden halveksunta ja aseman tavoittelu.[1]
Maskuliiniset arkkityypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jungilaiset psykologit Robert Moore ja Douglas Gillette jakavat maskuliinisuuden kypsiin ja epäkypsiin maskuliinisuuden malleihin. Heidän mukaansa kypsä maskuliinisuus ei ole vahingoittavaa eikä dominoivaa, vaan se on aikaansaavaa ja luovaa sekä voimaannuttavaa niin itseä kuin toisiakin kohtaan. He määrittelevät kypsän maskuliinisuuden neljä jungilaista arkkityyppiä: kuningas, soturi, taikuri ja rakastaja. Kuningas on epäitsekäs, viisas, luja ja rohkea oikeudenmukaisen ja luovan järjestyksen voima. Soturi on aggressiivisen mutta väkivallattoman toiminnan voima. Taikuri on alullepanemisen ja muutoksen voima. Rakastaja on elinvoimainen itsen ja muun maailman yhdistämisen voima. Näiden neljän kypsän maskuliinisuuden mallin lisäksi Moore ja Gillette tunnistavat joukon epäkypsän maskuliinisuuden malleja, joihin kuuluu muun muassa erilaisia väkivaltaisia, tunnekylmiä ja kujeilevia miestyyppejä.[9]
Toksinen maskuliinisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Toksinen maskuliinisuus
Jotkut ovat 1980-luvulta lähtien alkaneet kutsua kaikkea miesten käyttäytymistä ja maskuliinista käyttäytymistä "toksiseksi maskuliinisuudeksi", koska pitävät sitä haitallisena. Toiset jakavat maskuliiniset piirteet myönteisiin ja kielteisiin, ja kutsuvat toksisiksi vain niitä puolia, joita he pitävät vaarallisina tai haitallisina. Näitä ovat monet hallitsevuuteen, kovuuteen, aggressioon, tunteettomuuteen ja syrjintään liittyvät piirteet.[10][11]
Kulttuurien maskuliinisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kulttuurintutkija Geert Hofsteden mukaan maskuliininen kulttuuri on sellainen kulttuuri, jossa miesten odotetaan olevan itsevarmoja, lujia ja menestyshakuisia, kun taas naisilta odotetaan vaatimattomuutta, hellyyttä ja elämänlaadun tavoittelua. Kärkikymmenikköön tällaisessa 53 maan maskuliinisuusvertailussa vuonna 1997 sijoittuivat Japani, Itävalta, Venezuela, Italia, Sveitsi, Meksiko, Irlanti, Jamaika, Iso-Britannia ja Saksa. Matalin maskuliinisuusindeksi tutkimuksessa oli Ruotsilla, Norjalla, Alankomailla ja Tanskalla.[12]
Mediassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mediassa maskuliinisuutta on kuvattu usein ihannoiden, mukaan lukien kuvaukset, joissa miehet ovat epäonnistuneet maskuliinisuuden tavoittelussaan. Maskuliinisuutta on kuvattu paljon esimerkiksi westerneissä ja eräkirjallisuudessa. Hollywood-elokuvissa maskuliinisuuden arkkityyppiä ovat esittäneet muun muassa John Wayne, Clint Eastwood ja Arnold Schwarzenegger.[2]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Ronald F. Levant: What Is Masculinity and How Do Psychologists Measure It? Psychology Today. 27.4.2020. Viitattu 31.3.2023.
- ↑ a b c Norman, Lance (päätoim. Malti-Douglas, Fedwa): ”Masculinity”, Encyclopedia of Sex and Gender, osa 3, s. 965–971. Thomson Gale, 2007. ISBN 0-02-865960-0.
- ↑ Herbert, Joe: Testosterone: Sex, Power, and the Will to Win, s. 43–44, 52–53. Oxford University Press, 2015. ISBN 978-0-19-872497-1.
- ↑ Huhtaniemi, Ilpo: Hyvä ja paha testosteroni, s. 54–56. Helsinki: Gaudeamus, 2021. ISBN 978-952-345-130-8.
- ↑ 16 Effects of Testosterone on the Body Healthline. 21.4.2014. Viitattu 29.6.2022. (englanniksi)
- ↑ Jukka Ruukki: Testosteroni takoo miesenergiaa Tiede. 1.1.2004. Viitattu 16.3.2019.
- ↑ Elämän eliksiiri Helsingin Sanomat. 1.11.2021.
- ↑ Christopher Mims: Strange but True: Testosterone Alone Does Not Cause Violence Scientific American. Viitattu 16.3.2019.
- ↑ King and Warrior – Archetypal Images Zen Moments. Viitattu 2.4.2023.
- ↑ Taneasha White: Defining — and Addressing — Toxic Masculinity Healthline. Viitattu 1.4.2023.
- ↑ Sabrina Barr, Saman Javed: What is toxic masculinity and how can it be addressed? Independent. 25.11.2021. Viitattu 1.4.2023.
- ↑ Hofstede, Geert (päätoim. Kazdin, Alan E.): ”Masculine and Feminine Cultures”, Encyclopedia of Psychology. American Psychological Association, 2000. ISBN 978-1-55798-187-5.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Maskuliinisuus Wikimedia Commonsissa
