Hokkaidonkoira

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hokkaidonkoira
Hokkaidou inu.jpg
Avaintiedot
Alkuperämaa  Japani
Määrä Suomessa rekisteröity 23[1]
Rodun syntyaika n. 3000 vuotta sitten
Alkuperäinen käyttö yleiskäyttöinen työkoira, karhun ja peuran metsästys
Nykyinen käyttö seurakoira, Japanissa myös metsästyskoira, vahtikoira
Elinikä 11–15 vuotta
FCI-luokitus ryhmä 5 jaos 5 #261
Ulkonäkö
Paino 15–20 kg
Säkäkorkeus 45–52 cm
Väritys valkoinen, punainen, musta, musta merkein (black and tan), raidallinen (brindle) ja seesami

Hokkaidonkoira (Hokkaido, jap. 北海道犬 "Hokkaidō-ken" tai "Hokkaidō-inu", myös "Ainu") on melko harvinainen japanilainen koirarotu, yksi maan kuudesta alkuperäisestä pystykorvarodusta. Nimensä se on saanut kotiseudultaan Hokkaidon saarelta. Hokkaido on japanilaisista roduista puhtain, vaikkakin siihenkin on sekoittunut muita rotuja.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rotu on keskikokoinen ja voimakas, ja sillä on pienet, kolmionmuotoiset ja pystyt korvat. Urokset ovat 48,5-51,5 cm korkeita ja nartut 45,5-48,5 cm korkeita. Painoa on n. 15-20 kg. Pienet silmät ovat hiukan vinot, tummanruskeat ja kolmionmuotoiset. Kielessä voi olla mustansinertäviä läikkiä - koiramaailmassa harvinainen ominaisuus, jonka arvellaan periytyneen kahden muun saman piirteen omaavan rodun, chow chow'n ja shar pei'n kantarodulta tang-koiralta.

Hokkaidolla on keskipitkä, kaksinkertainen turkki, karkea päällyskarva ja pehmeä alusvilla, mistä johtuen rotu on hyvin säänkestävä. Värejä ovat punainen, valkoinen, musta, raidallinen (brindle), seesami, sekä musta vaalein merkein (black and tan). Koira kantaa häntäänsä selän päällä sirpin muodossa tai kippuralla.

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rotu on tunnettu uskollisuudestaan ja rohkeudestaan. Se on luonteeltaan hyvin valpas ja epäluuloinen, mikä tekee rodusta hyvän vahtikoiran. Hokkaidoa on käytetty erityisesti peuran ja karhun metsästyksessä. Rodulla on hyvä suuntavaisto ja voimakas riistavietti. Seurakoirana hokkaido on älykäs ja ystävällinen sekä hyvin energinen, vilkas ja nopea. Se kuitenkin saattaa olla vieraita kohtaan epäluuloinen tai välinpitämätön. Hokkaido kiintyy voimakkaasti isäntäänsä: koira saattaa tervehtiä isäntäänsä susimaisella ulvonnalla, joka kertoo koiran olevan iloinen. Muuten hokkaido ei pidä turhaa meteliä.

Hokkaidon omistajalla on hyvä olla aiempaa kokemusta koirista rodun suuren itsepäisyyden takia. Hokkaidot oppivat nopeasti, mutta ne kyllästyvät helposti jatkuviin toistoihin ja tekevät töitä niin kauan kuin itse tuntevat hyötyvänsä siitä. Ne eivät ole erityisen miellyttämisenhaluisia.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen nimensä, "ainu", rotu on saanut ainuilta, Japanin pohjoisosissa elävältä alkuperäiskansalta. Ainut asuttivat ensimmäisenä Japania, kunnes yamatot (japanilaiset) siirsivät heidät syrjään Japanin pohjoisosiin. Ainuilla oli koiria, jotka osasivat pyydystää kudulle nousseita lohia ja joita ainut käyttivät karhunmetsästyksessä. Koiria kunnioitettiin kuin ihmisiä, ja ne haudattiinkin kuin ihmiset. Rotua kunnioitettiin nimenomaan sen tarkan arviointikyvyn sekä valtavan sisukkuuden takia. Hokkaido-rodun arvellaan polveutuvan nimenomaan ainujen koirista, joskin tarkka alkuperä on tuntematon. Rotu ei ole juurikaan muuttunut, vaikka sen historian juuret ulottuvat tuhansien vuosien taakse, ja se onkin seitsemästä japanilaisesta alkuperäisrodusta vanhin ja alkukantaisin. Japanilaiset ovat kuitenkin aina kutsuneet koiraa hokkaidoksi, ja nimi virallistettiin Japanissa vuonna 1937.

Hokkaido Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomeen tuotiin ensimmäinen hokkaido, punainen narttu Ursa Hakugetsu, vuoden 2009 lopussa Puolasta Hakugetsu-kennelistä.[2] Sen lisäksi koiria on tuotu kaksi Japanista[3], yksi Tanskasta ja yksi lisää Puolasta[4]. Ensimmäinen pentue syntyi vuonna 2011 kennel Vuorenvarman nimiin[5].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]