Shiba

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Shiba

Shiba Inu.jpg

Avaintiedot
Alkuperämaa Japani[1]
Määrä Suomessa rekisteröity 977[2]
Rodun syntyaika esihistoriallinen aika[1]
Alkuperäinen käyttö metsästys[1]
Nykyinen käyttö seurakoira[3], metsästyskoira[1]
Elinikä 12–15 vuotta
Muita nimityksiä shiba inu, shiba ken
FCI-luokitus ryhmä 5 jaos 5 #257[4]
Ulkonäkö
Paino 8–10 kg
Säkäkorkeus 38,5–41,5 cm uros, 35,5–38,5 cm naaras[1]
Väritys punainen, black&tan, seesami[1]

Shiba inu (jap. 柴犬) tai vain shiba on pienin kuudesta alkuperäisestä japanilaisesta koirarodusta. Se kuuluu pystykorvaisten ja alkukantaisten koirien FCI-roturyhmään 5[4].

Shiba on pieni ja ketterä koira, joka selviytyy hyvin vuoristoisilla seuduilla. Se jalostettiin alun perin metsästyskäyttöön[1]. Sanan shiba katsotaan yleensä viittaavan rodun pieneen kokoon ja punaiseen väriin. Inu puolestaan merkitsee yksinkertaisesti koiraa.[5]

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shiba on pienikokoinen, voimakasrakenteinen ja tasapainoinen pystykorva. Koiran rotumääritelmän mukaan sallittu säkäkorkeus on uroksilla 40 cm ja nartuilla 37 cm; sallittu poikkeama on 1,5 senttimetriä. Häntä on korkealle kiinnittynyt, paksu ja asennoltaan sirpinmuotoisesti kaartuva tai terhakasti rullalle kiertyvä, silmät suhteellisen pienet ja ulkokulmistaan yläviistoon kääntyvät.[1]

Shiballa on kaksinkertainen turkki, jonka alusvilla on pehmeää ja tiheää, peitinkarva karkeampaa ja suorempaa. Hännässä karvapeite on pystyä ja pitkähköä.[1] Karvanlähtöaika on yleensä pari kertaa vuodessa, jolloin koiraa kannattaa harjata usein. Muuten turkki on helppohoitoinen. [6]

Sallitut värit ovat punainen, seesami, musta seesami, punainen seesami ja musta ruskein merkein. Kaikissa väreissä tulee lisäksi olla urajiro, joka tarkoittaa vaaleahkoa karvoitusta kuonon sivuilla, poskissa, raajoissa ja hännän alapuolella, leuan ja kaulan alapuolella sekä rinnassa ja vatsassa.[1]

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shiban erikoisuuksia ovat sen kissamainen siisteys ja omalaatuinen ääntely.

Yleisesti ottaen shibat ovat älykkäitä, itsenäisiä ja innokkaita. Vieraisiin ne suhtautuvat usein välinpitämättömästi ja arvokkaasti. Koulutus voi olla vaikeaa, koska koira saattaa osoittautua melko itsepäiseksi, mutta nopeutensa ja ketteryytensä ansiosta se sopii hyvin esimerkiksi agilityn harrastamiseen. Joillakin shiboilla on vaikeuksia tulla toimeen muiden koirien kanssa. Voimakkaan metsästysvietin vuoksi on suositeltavaa pitää ulkoilutettaessa Shiba aina hihnassa.

Shiboilla on paljon kissamaisia piirteitä. Ne ovat usein nirsoja ja tarkkoja puhtaudestaan: shibat pitävät itsensä hyvin siisteinä nuolemalla käpäliään ja raajojaan. Myös ulkoillessaan ne pyrkivät välttämään turkkinsa likaantumista. Pennun sisäsiistiksi opettaminen on hämmästyttävän helppoa. Rodun liikkuminen on kissamaisen notkeaa ja viehkeää.

Shiban ääntelyvarasto on monipuolinen, ja se ilmaisee itseään erilaisin murinoin, vinkaisuin ja jodlausta muistuttavin äännähdyksin, joskus myös haukkuen. Sen erikoisuus on ällistyttävän kimeä kiljunta, jolla koira protestoi epämiellyttäviä asioita vastaan. Shiba saattaa myös päästää riemunkiljunnan esim. kun omistaja palaa pitkän poissaolon jälkeen tai kun miellyttävä ihmisvieras saapuu.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shiba jalostettiin lintujen ja muun pienriistan metsästykseen. Se on erittäin vanha koirarotu, jonka esi-isät saapuivat Japaniin todennäköisesti jo ensimmäisten ihmisten mukana.[3] Japanin pysyessä ulkomaalaisille suljettuna sen koirarodut säilyivät hyvin muuttumattomina erityisesti maaseudulla[5]. Kun rajat avautuivat, Japaniin saapui paljon koiria ulkomailta ja niitä risteytettiin kotimaisten rotujen kanssa. Tämä johti aitojapanilaisten koirien vähenemiseen. Kiinnostus niihin heräsi kuitenkin uudelleen 1900-luvun alussa, jolloin alettiin määrätietoisesti ponnistella japanilaisten koirarotujen säilyttämiseksi.[3] Toinen maailmansota sai shiban melkein sukupuuton partaalle, mutta se elvytettiin[5]. Nykyään rotua pidetään lähinnä seura- ja harrastekoirana, ja se on Japanin kansallisrotu. Suomeen ensimmäiset Shibat tuotiin vuonna 1987.[3]

Terveystilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shiba on yksi maailman vanhimmista koiraroduista.

Rotu on yleisesti ottaen hyvin terve. Perinnöllisiä sairauksia kuten silmäsairauksia, lonkkavikoja, polvilumpion löysyyttä ja epilepsiaa esiintyy toisinaan. Shiboilla on todettu jonkin verran myös allergioita ja atooppisen ihon ongelmia. [7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j Rotumääritelmä (pdf) kennelliitto.fi. Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.3.2016.
  2. KoiraNet jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto, luettu 11.8.2016)
  3. a b c d Jalostuksen tavoiteohjelma (pdf) Suomen Kennelliitto – Finska Kennelklubben ry. Viitattu 21.9.2016.
  4. a b FCI 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat kennelliitto.fi. Suomen Kennelliitto ry. Viitattu 20.3.2016.
  5. a b c Shiban historiaa suomenshiba.fi. Suomen Shiba ry. Viitattu 20.3.2016.
  6. Usein kysytyt kysymykset – Suomen Shiba ry Suomen Shiba ry. Viitattu 26.9.2016.
  7. Terveys Suomen Shiba ry. Viitattu 21.9.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta shiba.