Japanese chin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Japanese chin
Japanese Chin adult.jpg
Avaintiedot
Alkuperämaa  Japani
Määrä Suomessa rekisteröity 4 420[1]
Rodun syntyaika 700-luku
Alkuperäinen käyttö seurakoira
Nykyinen käyttö seurakoira
Elinikä 10-12 vuotta[2]
Muita nimityksiä chin, japaninspanieli, Japanese Chin, Japan-Chin, épagneul japonais, spaniel japonés
FCI-luokitus ryhmä 9 Seura- ja kääpiökoirat
alaryhmä 8 Japanilaiset ja kiinalaiset rodut
#206
Ulkonäkö
Paino n. 2-4 kglähde?
Väritys mustavalkoinen tai punavalkoinen

Japanese chin (jap. , chin) on japanilainen kääpiökoirarotu. Suomessa rodun suosio on ollut vakaa 1970-luvulta lähtien, mutta viime vuosinamilloin? se on alkanut hieman laskea. Pentuja syntyy vuosittain noin 80 ja koko kanta on noin 4 000 yksilöä.lähde?

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pää on pyöreä ja leveä, kuono lyhyt, silmät suuret ja pyöreät. Runko on neliömäinen, joskin nartut ovat rungoltaan hieman uroksia pitempiä. Karvapeite on pitkä, suora ja silkkinen; koko runko naamaa lukuun ottamatta on runsaan karvan peittämä. Väritys on joko mustavalkoinen tai punavalkoinen; leveä päälaelta kuonoon ulottuva valkoinen läsi on toivottava ominaisuus. Säkäkorkeus on noin 25 cm, narttu on urosta hieman pienempi.[3]

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonteeltaan japanese chin on lempeä, eloisa, leikkisä, kiltti ja tottelevainen. Chineillä ei varsinaisesti ole miellyttämisenhalua, mutta oikealla motivoinnilla, esimerkiksi makupaloilla saat chinin toimimaan hyvin. Ne oppivat erittäin nopeasti uusia ja erilaisia asioita. Temppuja on helppo opettaa. Myös pienille koirille sopiviin lajeihin kuten TOKOon, DOBOon,aglityyn ja rallytokoon chinit sopeutuvat hyvin. Ne eivät hauku juurikaan eivätkä välitä muista koirista. Chinit rakastavat vapaana juoksemista esimerkiksi omalla pihalla tai metsässä. Ne eivät vaadi erityisen pitkiä hihnalenkkejä, mutta nauttivat niistäkin.lähde?

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rodun juuret juontavat vuoteen 732, jolloin Korean hallitsijat antoivat sen esi-isiä lahjaksi Japanin hoviin. Seuraavan vuosisadan aikana Japaniin tuotiin vielä paljon lisää rodunedustajia. Lisäksi Tung-dynastian (618-910) aikana Kiinassa ja Po H'ain-dynastian (698-926) aikana Koreassa palvelleet japanilaiset lähettiläät toivat kotimaahansa palatessaan mukanaan paikallisia yksilöitä. Vuosien 1680-1709 aikana chinejä kasvatettiin Edon linnassa "koristekoiriksi".[3]

Englantiin ensimmäinen rodunedustaja saapui vuonna 1613 brittikapteeni Searlesin mukana ja Yhdysvaltoihin useampia yksilöitä vuonna 1853 USA:n laivaston kommodori Perryn mukana - näistä jälkimmäisistä kaksi annettiin lahjaksi kuningatar Viktorialle. Vuodesta 1868 alkaen rotu onkin ollut erityisesti aatelisnaisten suosiossa.[3]

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanese chinin turkki on pitkä ja silkkinen, mutta sen turkinhoito ei ole kovin hankalaa. Pysyäkseen kunnossa turkki vaatii kuitenkin säännöllistä ja perusteellista hoitoa. Pesu kuukauden parin välein on tarpeen ja harjaus pari kertaa viikossa. Etenkin korvakarvat täytyy kammata huolellesesti, sillä pitkien karvojen takia korvat takkuuntuvat helposti. Ulkokorvia kannattaa myös putsata säännöllisesti, sillä korvien roikkuessa alaspäin ne myös likaantuvat herkemmin.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 4.9.2016)
  2. Japanese Chin. American Kennel Club. Haettu 16.8.2021.
  3. a b c Rotumääritelmä: Japanese chin. Suomen Kennelliitto, 25.1.2017. Haettu 14.8.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Japanese chin.