Helvi Juvonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Helvi Juvonen
Helvi Juvonen.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt5. marraskuuta 1919
Iisalmi
Kuollut1. lokakuuta 1959 (39 vuotta)
Helsinki
Ammatti runoilija, kääntäjä
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Helvi Inkeri Juvonen (5. marraskuuta 1919 Iisalmi1. lokakuuta 1959 Helsinki) oli suomalainen runoilija, joka sodanjälkeisen modernin lyriikan ensimmäisiä tekijöitä Suomessa. Juvosen runoissa oli uskonnollisia vaikutteita, joita on tulkittu kristillisyyden lisäksi myös panteistisiksi.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juvosen vanhemmat olivat vaatekauppias Juho Petterinpoika Juvonen ja Impi Maria Liimatainen. Juvonen kirjoitti ensimmäiset runonsa jo kouluvuosinaan, ja hänen mielirunoilijansa oli Emily Dickinson. Juvonen kirjoitti ylioppilaaksi Iisalmen yhteislyseosta 1939 ja aloitti suomen kielen ja kirjallisuuden opinnot Helsingin yliopistossa. Sotavuosina Juvosella oli vaikeuksia löytää vuokra-asuntoa Helsingistä, ja hän joutui palaamaan vuonna 1942 joksikin aikaa Iisalmeen. Seuraavana vuonna pahasta aliravitsemuksesta kärsinyt ja vain 43 kiloa painanut Juvonen oli jonkin aikaa Lapinlahden mielisairaalassa. Vuodesta 1949 lähtien hän asui Aila Meriluodon sisaren Sirkka Meriluodon kanssa kuolemaansa saakka.

Vuonna 1951 Juvonen matkusti Mirjam Polkusen kanssa Italiaan, jossa hän kävi Roomassa ja Firenzessä. Juvosen sairaudet haittasivat hänen työkykyään, mutta 1950-luvun puolivälissä hänen taloudellinen tilanneensa alkoi parantua, kun hän sai valtion kirjallisuuspalkinnon runokokelmastaan Kalliopohja. Lisäksi hän sai apurahoja Suomen Akatemialta. Juvonen hankki lisätuloja myös käännöstöillä ja kirjoittamalla Parnassoon ja Suomen Sosialidemokraattiin. Häntä vaivasivat kuitenkin päänsärky, masennus sekä aliravitsemuksesta ja huonoista asuinoloista aiheutuneet sairaudet, jotka heijastuivat myös tuotantoon.

Juvonen kuoli 1959 pitkään jatkuneesta särkylääkkeiden käytöstä aiheutuneeseen munuaisten vajaatoimintaan noin kuukautta ennen 40-vuotissyntymäpäiväänsä. Viimeiset runonsa hän saneli Sirkka Meriluodolle sairaalassa.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kääpiöpuu, WSOY 1949
  • Kuningas Kultatakki, WSOY 1950
  • Pohjajäätä, WSOY 1952
  • Päivästä päivään, WSOY 1954
  • Kalliopohja, WSOY 1955
  • Valikoima runoja, WSOY 1958
  • Sanantuoja, WSOY 1959 (esipuhe Tuomas Anhava)
  • Kootut runot, WSOY 1960
  • Helvi Juvosen runoja, valikoinut Maunu Niinistö, WSOY 1964
  • Pikku Karhun talviunet, toimitus ja jälkisanat Mirkka Rekola, Helsinki: WSOY 1974 ISBN 951-0-06414-9
  • Eläin ja kääpiöpuu. Sikermä Helvi Juvosen runoja koonnut Mirjam Polkunen. Yleisradio 1989
  • Aukea ei koskaan metsään ovi: kootut, toim. Liisa Enwald & Mirkka Rekola, WSOY 2009 ISBN 978-951-0-35622-7 – Ntamo 2020 ISBN 978-952-215-801-7 (Sisältää myös Helvi Juvosen runosuomennoksia, esseitä sekä artikkeleita Helvi Juvosesta)

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde Biografiasampo

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]