Emily Dickinson
| Emily Dickinson | |
|---|---|
.png) Dagerrotypia Emily Dickinsonista arviolta vuonna 1848. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Emily Elizabeth Dickinson |
| Syntynyt | 10. joulukuuta 1830[1] Amherst, Massachusetts, Yhdysvallat[1] |
| Kuollut | 15. toukokuuta 1886 (55 vuotta)[1] Amherst, Massachusetts, Yhdysvallat[1] |
| Kansalaisuus | yhdysvaltalainen |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | englanti |
| Tuotannon kieli | englanti |
| Aiheet | runous |
| Aiheesta muualla | |
| www.emilydickinson.org | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Emily Elizabeth Dickinson (10. joulukuuta 1830 Amherst, Massachusetts, Yhdysvallat – 15. toukokuuta 1886 Amherst, Massachusetts, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen runoilija.[1] Dickinsonin elinaikana julkaistiin vain seitsemän hänen runoaan. 1890-luvulla julkaistiin kuitenkin postuumisti kolme hänen runokokoelmaansa, jotka tekivät hänestä tunnetun. Häntä on pidetty kuoleman, kärsimyksen ja menetyksen runoilijana.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dickinson syntyi Amherstissa Massachusettsissä varakkaaseen perheeseen. Dickinsonin isä Edward Dickinson oli aikanaan tunnettu poliitikko. Hänen perheejäsenensä olivat kiinnostuneita yhteiskunnallisista kysymyksistä ja poliittisesta vaikuttamisesta; isä toimi kongressiedustajana ja juristiveli työskenteli Bostonin slummien asukkaiden hyväksi. Dickinson tutustui kotonaan moniin aikansa tunnettuihin poliittisiin vaikuttajiin ja seurasi heidän keskustelujaan. Tietoisuus yhteiskunnasta ja ulkomaailmasta – varsinkin sisällissodan kauhuista – ei vaikuttanut häneen samoin kuin muihin perheenjäseniin. Hänen halunsa eristäytyä maailmasta vain vahvistui. Dickinsonia ei kiinnostanut maailman tuska, vaan se, miten tuskallista oli elää omana itsenään maailmassa.
Vuodesta 1840 lähtien Dickinson opiskeli englannin kieltä ja kirjallisuutta Amherstin akatemiassa. Dickinsonista on sanottu, että hän oli ensimmäinen merkittävä naiskirjailija, jolla oli edes mahdollisuus korkeampaan koulutukseen. Hän heitti mahdollisuutensa hukkaan opiskeltuaan vain vuoden Mount Holyokessa, Amerikan kuuluisimmassa ja vanhimmassa naisten yliopistossa. Dickinsonin yleissivistys jäi kapeaksi; hän oppi vain huonosti ranskaa eikä ollut koskaan halukas lukemaan tai käyttämään muuta kuin äidinkieltään. Dickinsonin englanninkielisen kirjallisuuden tuntemus oli hyvin ohut; hän ei tiettävästi lukenut kenenkään merkittävän aikalaisensa runoteoksia. Sen sijaan hän kyllä luki jokaisen oman aikansa – nyt jo unohtuneen – angloamerikkalaisen naiskirjailijan teoksen. Ja suurella intohimolla hän luki kaiken mitä George Eliot, Brontë-sisarukset ja Elizabeth Barret Browning kirjoittivat.
Dickinson-tutkijat pitävät vuotta 1861 merkittävänä käännekohtana Emilyn elämässä. Silloin alkoi hänen suurimman luovuutensa jakso. Hän kirjoitti yhden vuoden aikana satoja runoja, myös parhaana pidetyn osan tuotannostaan, joka käsittää kaikkiaan 1 775 runoa. Samana vuonna alkoi myös Amerikan sisällissota ja Elizabeth Barret Browning kuoli.
Ensimmäinen kokoelma Dickinsonin runoja julkaistiin neljä vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Julkaiseminen tapahtui vasten hänen tahtoaan, sillä testamentissaan Dickinson oli toivonut, että hänen runonsa hävitetään. Julkaisematta jättämisessä runoilijaa oli tukenut hänen kirjallinen neuvonantajansa, mies, johon hän luotti, kriitikko Thomas Wentworth Higginson. Alkuperäisessä muodossaan ja kronologisessa järjestyksessä, vain numeroin otsikoituina, Dickinsonin runot ilmestyivät vasta vuonna 1955.
Dickinsonin elämäkerran kirjoittaja Richard Sewall valittaa teoksessaan,lähde tarkemmin? että mikään mikä koskee runoilijaa ei ole yksinkertaista eikä selvää. Dickinsonista itsestään ei ole paljon apua, sillä hän vältti vastaamasta mihinkään tärkeään persoonaansa tai runojaan koskevaan kysymykseen ja halusi pitää yksityisyytensä. Sewallin mukaan Dickinson kertoi itsestään paljon lähes 1 800 runossaan ja yli tuhannessa kirjeessään. Jopa hyvinkin läheisille ihmisille kirjoitetuissa kirjeissä Dickinsonin tyyli oli kuitenkin kirjallinen sekä peittelevä, vihjaileva ja kätkevä. Dickinson tuntuu noudattaneen oman lauseensa ohjetta: kerro koko totuus mutta kerro se muuntaen.
Koska Dickinsonin elämästä on niin vähän varmaa tietoa, siitä on tehty sitäkin hurjempia tulkintoja. Joittenkin mukaan hänen halunsa eristäytyä johtui viktoriaanisesta kasvatuksesta ja sen aiheuttamasta estyneisyydestä, toiset taas uskovat hänen kokeneen onnettoman rakkausseikkailun naimisissa olevan miehen kanssa, ja eräät pitävät häntä lesbona, joka oli rakastunut kälyynsä Susaniin. Dickinson joutui jo hyvin nuorena kokemaan useiden läheistensä kuoleman.
Viimeisten 25 elinvuotensa aikana runoilija poistui kotoaan vain käydessään lääkärissä Bostonissa. Dickinson kuoli munuaistulehdukseen vuonna 1886.
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Dickinson, Emily: Valitsee sielu seuransa: Emily Dickinsonin runojen suomennoksia. Toimittaneet Sirkka Heiskanen-Mäkelä, Keijo Virtanen. Käännökset: Helvi Juvonen ym. Jyväskylän yliopisto. Kirjallisuuden laitos. Julkaisuja 2. Uusi laitos.. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 1992. ISBN 951-680-691-0.
- Dickinson, Emily: Golgatan kuningatar. Valikoiman suomentanut ja toimittanut Merja Virolainen. Tammi, 2004. ISBN 951-31-2888-1.
- Dickinson, Emily: Maailma, tässä kirjeeni: Emily Dickinsonin runoja nuorille ja ikinuorille lukijoille. Suomennokset: Kaarina Halonen, Sirkka Heiskanen-Mäkelä. Kuvitus: Leena Mäkelä. Jyväskylä: Kopijyvä, 2003. ISBN 952-5478-08-4.
- Dickinson, Emily: Puuseppä, itseoppinut: Emily Dickinsonin runoja kypsille lukijoille. Suomennokset: Sirkka Heiskanen-Mäkelä. Iisalmi: Sirkka Heiskanen-Mäkelä, 2009. ISBN 978-952-92-5436-1.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Socarides, Alexandra: Dickinson Unbound: Paper, Process, Poetics. Oxford: Oxford University Press, 2012. ISBN 978-0-19-985808-8.
- Tapola, Päivi: Emily Dickinsonin runous. Teoksessa Äitini puutarhassa: Polkuja naiskirjallisuuteen. Helsinki: Kääntöpiiri, 2002. ISBN 951-8989-61-3.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ratia, Taina: Valkopukuisen raivottaren hämäävät runot Turun Sanomat. 16.1.2005. Viitattu 6.4.2019.
- Oja, Outi: Kesäklassikko: Vapauden ja vapaudettomuuden lauluja Kiiltomato. 24.8.2005. Viitattu 6.4.2019.
- Emily Dickinson, 1830–1886 Poetry Foundation. Viitattu 6.4.2019 (englanniksi).
- News & Events Emily Dickinson Museum. Viitattu 6.4.2019 (englanniksi).
- poet Emily Dickinson Poets.org – Academy of American Poets. Viitattu 6.4.2019 (englanniksi).
| ||||||||||||||||||||||||||
