Koiviston Auto Helsinki
| Koiviston Auto Helsinki Oy | |
|---|---|
| Yritysmuoto | osakeyhtiö |
| Perustettu | 1. tammikuuta 2005 |
| Toimitusjohtaja | Mika Seppänen[1] |
| Kotipaikka | Helsinki |
| Toimiala | HSL-alueen sopimusliikenne |
| Liikevaihto | 81,9 milj. € (2021)[2] |
| Henkilöstö | 956 (2021)[2] |
| Emoyhtiö | Koiviston Auto Oy |
Koiviston Auto Helsinki Oy (elokuuhun 2023 Helsingin Bussiliikenne Oy[3]) on Koiviston Auto Oy:n omistama linja-autoliikennöitsijä. Se on HSL-alueen kolmanneksi suurin liikennöitsijä Nobinan ja Pohjolan Liikenteen jälkeen liikennöidessään noin 14 % HSL-alueen bussilinjoista.
Yhtiö muodostui, kun HKL-Bussiliikenne ja Suomen Turistiauto Oy yhdistettiin Helsingin Bussiliikenteeksi. Muutos tuli voimaan 1. tammikuuta 2005. Yhtiöstä tuli samalla yksi Suomen suurimmista linja-autoliikennöitsijöistä. Yhtiö harjoittaa paikallisliikennettä pääkaupunkiseudulla Helsingin Bussiliikenne Oy -nimellä. Sillä oli aiemmin myös Suomen Turistiauto-lähtöinen tytäryhtiö Helsingin Palveluauto Oy, joka ajoi invataksiliikennettä. Yhtiö oli perustamisestaan saakka Helsingin kaupungin omistuksessa, mutta myytiin vuonna 2015 Koiviston Autolle.
Väritys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koiviston Auto Helsinki liikennöi kolmen eri päävärityksen mukaisia linja-autoja. Vuosina 2006–2010 yhtiö maalasi uudet autonsa oman värityskaavionsa mukaan. Tässä värityksessä pohjavärinä on HKL:n tummansininen ja Suomen Turistiauton väreistä muistuttavat ikkunalinjan alapuolella olevat vaaleansininen ja valkoinen vaakaraita. Näiden bussien osuus on noin 27 %. Vuodesta 2011 alkaen autot on maalattu HSL:n tilaajaväreihin HSL:n vaatimusten mukaisesti. Noin 21 % Koiviston Auto Helsingin autoista on oransseja HSL:n runkolinjavärityksen mukaisia ja 52 % tavallisia sinisiä HSL:n värityksen mukaisia.
Kalusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helsingin bussiliikenteellä oli käytössä joulukuussa 2021 seuraavia linja-autoja: [4]
| Linja-auto | Osuus koko
kalustosta |
Akselisto 6x2
(osuus kaikista HelB:in saman mallin linja-autoista) | |||
|---|---|---|---|---|---|
| Scania Lahti Scala | 35 % | 57 % | |||
| Scania OmniExpress 320LE | 15 % | 67 % | |||
| Volvo 8700LE | 15 % | 20 % | |||
| Scania Citywide LE Suburban | 14 % | 64 % | |||
| VDL Citea | 11 % | 0 % | |||
| Volvo 8900LE | 8 % | 93 % | |||
| Linkker 13LE | 1 % | 0 % | |||
| Volvo 7700 | 1 % | 0 % | |||
| Akselisto
6x2 |
CNG | Sähkö | Hybrid | ||
| Osuus koko kalustosta | 49 % | 1 % | 1 % | 1 % | |
Varikot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koiviston Auto Helsinki käyttää kahta varikkoa sekä yhtä pienempää toimipistettä.
- Ruskeasuon varikko (Ruha) on Koiviston Auto Helsingin päävarikko. Vuoteen 2005 se oli Suomen Turistiauto Oy:n päävarikko ja HKL-Bussiliikenteen toinen varikko. Siellä on Gasumin maakaasun tankkausasema sekä St1:n etanolin tankkausasema. Varikon omistavat HKL ja Koiviston Auto Helsinki. Koiviston Auto Helsinki käyttää väliaikaisvarikkoa vuoteen 2024 asti Ilmalassa sillä Ruskeasuolle rakennetaan uusi raitiovaunu- ja linja-autovarikko. Ruskeasuon korjaamo kuitenkin pysyy remontin ajan Ruskeasuolla.[5]
- Vartiokylän eli Roihupellon varikko (Varha) Roihupellossa varikolla on tilaa noin 30:lle linja-autolle. Vuoteen 2005 asti se oli HKL-Bussiliikenteen päävarikko. Vartiokylän varikon omistaa HKL, jolla on vieressä myös Helsingin metron varikko. Alkuperäisen varikon tilalle valmistuu jokeriratikan varikko, joten varikko siirtyi metrovarikon toiselle puolelle Metrovarikonkujalle.[6]
- Ojanko (OJA) on uusin varikko, joka sijaitsee kehä III varressa. Helsingin bussiliikenne sai sen käyttöönsä elokuussa 2021 voitettuaan [7]Itä-Vantaan sekä Itäkeskuksen liityntäliikenteen. Varikon omistaa Kehäsuora Oy ja sen vuokraus kuului liikennöintisopimukseen. Ojangossa on tilaa noin 200:lle bussille.[8]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
HKL-Bussiliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
HKL-Bussiliikenne oli Helsingin kaupungin liikennelaitoksen linja-autoliikennettä hoitava yksikkö 1. tammikuuta 1995 – 31. joulukuuta 2004.
Muun muassa Veolia Transport, HKL:n kilpailija, on valittanut mielipidekirjoituksissa HKL:n liikennöivän linjoja alihinnalla eli käyttäen jo silkkoihin liikennöintikuluihin enemmän rahaa kuin mitä sille tulee. Vaikka HKL julkistaakin toiminnastaan enemmän tietoja (tilinpäätöstiedot, kalustotiedot, jne.) kuin sen kilpailijat, katsovat monet sen olevan silti avoimuudeltaan riittämätön. Tähän katsottiin ratkaisuksi HKL-Bussiliikenteen yhdistäminen Suomen Turistiauto Osakeyhtiöön, jolloin siitä muodostui Helsingin kaupungin omistama osakeyhtiö.
Suomen Turistiauto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen Turistiauto Oy (STA) oli Helsingin kaupungin ja Aatos Kuokkasen perikunnan omistama linja-autoliikennöitsijä. STA:n perustajan Aatos Kuokkasen (1916–1967) ideana oli yksinomaan matkailuliikenteeseen keskittyvä linja-autoyhtiö. Suomen Turistiauton perustava yhtiökokous pidettiin joulukuussa 1949 ja yhtiö merkittiin rekisteriin tammikuussa 1950. Käytännössä tyhjästä syntynyt yritys kasvoi vauhdikkaasti, mutta kasvu rahoitettiin melkein kokonaan vieraalla pääomalla ja STA:n omavaraisuus pysyi heikkona. Toiminnan epävarmuutta lisäsi matkailun silloinen kausiluonteisuus.[9] Pelkästään turistiliikenteessä yhtiö toimi nimensä mukaisesti vuoteen 1955 asti, jolloin yhtiö aloitti paikallisliikenteen Helsingissä reitillä Hankkijan aukio–Pohjois-Haaga. Syynä paikallisliikenteen aloittamiseen oli Pohjois-Haagan asukkaiden tyytymättömyys HKL:n päätökseen lakkauttaa suora bussilinja kaupunginosasta keskustaan ja korvata se raitiovaunuihin perustuvalla ns. runkolinja-järjestelmällä. Suomen Turistiauton ansiosta pohjoishaagalaisten ei tarvinnut käyttää runkolinjaa, ja sen sijaan he saivat edelleen matkustaa suoraan Helsingin keskustaan kulkevalla bussilinjalla. Vuonna 1959 Suomen Turistiauto ja loviisalainen Oy Hj. Holmström Ab olivat automäärällä mitattuna jaetulla 10. sijalla Suomen suurimpien linja-autoyhtiöiden tilastossa 45 linja-autollaan.[10]
1960-luvun puolivälissä Suomen Turistiauton taloudellinen tilanne alkoi muodostua kestämättömäksi ja konkurssi näytti väistämättömältä. Ulkomaanlinjojen tuotto ehtyi, kalusto oli sekalaista ja melko iäkästä. Yhtiön pelastamiseksi pidettiin vuonna 1965 yhtiökokous, jossa yhtiön osakepääoma korotettiin yli 14-kertaiseksi, sen omistuspohja muuttui radikaalisti ja yhtiön perustajasta Aatos Kuokkasesta tuli enää sen pienomistaja.[11] Vuonna 1966 Kuokkanen erosi STA:sta ja perusti uuden liikenneyhtiön STA:n aiemmin käyttämällä aputoiminimellä Finnbus Oy, mutta se ajautui konkurssiin jo seuraavana vuonna. Uudet omistajatkaan eivät onnistuneet muuttamaan Suomen Turistiauton kaupunkiliikennöintiä kultakaivokseksi, vaan yhtiön kannattavuus pysyi heikkona. Vuonna 1970 STA siirtyi Helsinki-Maaseutu Liikenne Oy:n (HML) omistukseen. Normaalin käytännön mukaan ostetun yrityksen nimi olisi tällaisessa tilanteessa kadonnut käytöstä, mutta HML säilytti Suomen Turistiauton nimen ja omaksui sen lopulta koko yrityksen nimeksi.[9] Vuonna 1971 STA sai osan konkurssiin ajautuneen Leppävaaran Liikenne Oy:n linjoista.[12] Samana vuonna STA oli Suomen kuudenneksi suurin linja-autoyhtiö 105 autolla.[13]
HML:n ajauduttua taloudellisiin vaikeuksiin Helsingin kaupunki osti yhtiön osakekannan vuonna 1973. Kun Helsingin kaupunki sijoitti yhtiön osakepääomaan 15 miljoonaa markkaa, yhtiön kalustoa päästiin ajanmukaistamaan. Vuosina 1974–1976 ostettiin kaikkiaan 98 uutta linja-autoa. HML:n ja STA:n työnjaon mukaisesti edellisen kalusto koostui yksinomaan kaupunkiautoista, jälkimmäisellä oli sekä kaupunkiautoja että tilausajoon sopivia busseja. Edellisen autot oli maalattu punavalkoisiksi, jälkimmäisen sinivalkoisiksi.[14] Joulukuussa 1980 HML lakkasi olemasta yhtiönä ja sen linjat siirrettiin joko HKL:lle tai STA:lle, joka jäi eloon Helsingin kaupungin omistamana osakeyhtiönä.[14] Maaliskuussa 1997 STA osti Helsingin Invakuljetus Oy:n, jonka olivat vuonna 1976 perustaneet Leena ja Einari Mikkonen. Ostetulla yhtiöllä oli kaupantekohetkellä 22 invataksia. Vuonna 1999 yhtiön nimi muutettiin Helsingin Palveluauto Oy:ksi.[15] Helsingin kaupungin omistuksessa STA:on kuului myös Helsingin Palveluauto Oy ja Pääkaupunkiseudun Linjaliikenne Oy.
Helsingin Bussiliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 2004 syksyllä Helsingin kaupunginvaltuusto päätti, että liikelaitos HKL-Bussiliikenne yhdistetään Suomen Turistiauton kanssa Helsingin Bussiliikenne Oy:ksi. Vuoden 2005 alussa aloittanut yhtiö oli nimeltään Helsingin Bussiliikenne Oy, jonka tilausliikenne kulki nimellä Suomen Turistiauto STA. Uudesta yhtiöstä tuli yksi Suomen suurimmista linja-autoliikennöitsijöistä.
Helsingin Bussiliikenteen taloudellisista vaikeuksista johtuen Suomen Turistiauto myytiin Lehtimäen Liikenteelle vuonna 2013.[16]
Lokakuussa 2015 Koiviston Auto ilmoitti ostavansa Helsingin Bussiliikenteen.[17][18] Kauppa toteutui joulukuussa 2015.[19]
Koiviston Auto Helsinki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuussa 2023 yhtiön nimi vaihdettiin Koiviston Auto Helsinki Oy:ksi; syynä tähän oli konsernin toimipaikkojen nimien yhtenäistäminen. Helsingin Bussiliikenne on kuitenkin edelleen käytössä aputoiminimenä.[20][21]
Polttoaineena jopa etanoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen ensimmäiset etanolibussit tulivat liikenteeseen Suomessa vuonna 2013, kun Helsingin Bussiliikenne hankki kaksi Scania Citywide -etanolibussia linjoille 41 ja 42 (Kampista Kannelmäkeen) RED95-etanolidieselhankkeen myötä. Hankkeessa käytettiin Scanian teknologiaa ja polttoaineena St1:n jätepohjaista biopolttoainetta. [22] [23] Molemmat etanolibussit poistuivat Helsingin Bussiliikenteeltä vuonna 2021.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Yhteystiedot koivistonauto.fi. Viitattu 29.4.2017.
- ↑ a b Helsingin Bussiliikenne Oy Kauppalehti. Viitattu 15.9.2022.
- ↑ YTJ Tietopalvelu tietopalvelu.ytj.fi. Viitattu 17.12.2023.
- ↑ Pääkaupunkiseudun bussikuvasto - Helsingin Bussiliikenne www.kuukankorpi.com. Arkistoitu 19.5.2011.
- ↑ Ruskeasuon raitiovaunu- ja bussivarikko Kaupunkiliikenne Oy. Viitattu 21.9.2022.
- ↑ Varikko Raide-Jokeri. Viitattu 21.9.2022.
- ↑ Dynasty tietopalvelu : HSL hsl01.oncloudos.com. Arkistoitu 21.9.2022. Viitattu 21.9.2022.
- ↑ SRV toteuttaa Ojangon bussivarikon Vantaalle - SRV.fi www.srv.fi. Viitattu 21.9.2022.
- ↑ a b Timo Lehtonen, Kimmo Pyrhönen ja Juhani Poussa: Suomen Turistiauto Oy:n kalustohistoria, s. 6–9. Lahti: Suomen Linja-autohistoriallinen Seura, 2003. ISBN 951-96869-7-5.
- ↑ Matti Viitaniemi ja Aarne Mäkelä: Suomen linja-autoliikenteen historia, s. 524. Helsinki: Linja-autoliitto, 1978. ISBN 951-99162-8-8.
- ↑ Lehtonen, Pyrhönen & Poussa 2003, s. 63.
- ↑ Lehtonen, Pyrhönen & Poussa 2003, s. 100.
- ↑ Viitaniemi & Mäkelä 1978, s. 525.
- ↑ a b Lehtonen, Pyrhönen & Poussa 2003, s. 99.
- ↑ Lehtonen, Pyrhönen & Poussa 2003, s. 196.
- ↑ Turistit Hämeeseen. Talouselämä, 22 / 2013, s. 24. Talentum Oyj.
- ↑ Koiviston auto ostamassa Helsingin Bussiliikenteen Yle Uutiset. 1.10.2015. Viitattu 22.10.2015.
- ↑ Koiviston Auto ostamassa Helsingin kaupungin omistaman Helsingin Bussiliikenteen Iltalehti. 1.10.2015. Viitattu 22.10.2015.
- ↑ Helsingin Bussiliikenne Oy:n liiketoimintakauppa päätökseen Koiviston Auto. Arkistoitu 10.5.2016. Viitattu 28.12.2015.
- ↑ Virre-tietopalvelu (Y-tunnus 0979345-7) Patentti- ja rekisterihallitus. Viitattu 10.9.2023.
- ↑ Yritys Koiviston Auto. 10.5.2016. Viitattu 10.9.2023.
- ↑ Ensimmäiset etanolibussit liikenteeseen Helsingissä. Uusimaa, 30.10.2013.
- ↑ Viinan voimalla Kampista Kannelmäkeen 29.10.2013. Taloussanomat. Viitattu 4.7.2014.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Arttu Kuukankorven sivut HSL-alueen bussiliikenteestä
- Yki Hytönen: Pariisista Pohjois-Haagaan. Suomen Turistiauto Oy 1950–2000. Suomen Turistiauto 2000. ISBN 9789529117567.