Heikki Tuominen (ministeri)
| Heikki Tuominen | |
|---|---|
 1964 |
|
| Suomen valtiovarainministeri | |
|
Liinamaan hallitus
13.6.1975–30.11.1975 |
|
| Edeltäjä | Johannes Virolainen |
| Seuraaja | Paul Paavela |
| Suomen sisäasiainministeri | |
| Edeltäjä |
Eino Uusitalo Martti Viitanen |
| Seuraaja |
Martti Viitanen Heikki Koski |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. joulukuuta 1920 Perniö |
| Kuollut | 21. heinäkuuta 2010 (89 vuotta) Helsinki |
Heikki Aukusti Tuominen (5. joulukuuta 1920 Perniö – 21. heinäkuuta 2010 Helsinki) oli suomalainen varatuomari, pankinjohtaja ja ministeri. Tuominen oli valtiovarainministeriön palveluksessa 1954–1968 ja Postipankin pääjohtajana 1968–1988. Hän oli toisena valtiovarainministerinä 1963–1964, sisäasiainministerinä 1971–1972 ja 1972–1975 sekä valtiovarainministerinä 1975. Tuominen toimi lukuisten rahalaitosten ja teollisuusyritysten johtoelimissä.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tuominen syntyi Perniössä 1920. Hänen lakiopintonsa keskeytyivät talvisodan ja asepalveluksen johdosta. Reserviupseerikoulun jälkeen hän siirtyi konekiväärijoukkueen johtajaksi Rukajärven suuntaan. Asemasodan aikana hän suoritti ilmavoimien tähystäjäkurssin ja palveli sodan loppuajan Lentolaivue 6:ssa sukellusvenetorjunnassa ja tiedustelulentäjänä. Moskovan välirauhan aikana Tuominen toimi ilmavoimien esikunnassa ja hoiti yhteyksiä valvontakomissioon.[1]
Tuominen aloitti virkamiesuransa Maatalousministeriön asutusasiainosastolla, jossa hän palveli vuoteen 1955 saakka. Sieltä hän siirtyi valtiovarainministeriöön hallitussihteeriksi. Vuosina 1962–1965 Tuominen toimi eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa ja perustuslakivaliokunnan sihteerinä. Tuominen ehti toimia samalla myös 2. valtiovarainministerinä Reino R. Lehdon virkamieshallituksessa vuonna 1963. Vuonna 1965 hän palasi valtiovarainministeriöön budjettipäälliköksi.[1]
Tuominen toimi sisäasiainministerinä ensin Teuvo Auran virkamieshallituksessa vuonna 1971–1972 ja myöhemmin Kalevi Sorsan hallituksessa vuosina 1972–1975. Lisäksi hän oli vielä valtiovarainministerinä Keijo Liinamaan virkamieshallituksessa vuonna 1975.[1]
Tuominen nimitettiin Postipankin pääjohtajaksi vuonna 1968. Pääjohtajakaudellaan hän johti Postipankkia liikepankiksi sekä kehitti sen ulkomaantoimintoja. Tuominen osallistui myös monien valtionyhtiöden liiketoimintaan, joita olivat Finnair, Neste, Pohjolan Liikenne, Sponsor, Teollisuusrahasto, Vientiluotto ja Mortage Bank of Finland. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1988.[1]
Arvonimet ja palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tuomiselle myönnettiin ministerin arvonimi vuonna 1988. Kaksi vuotta myöhemmin Japanin keisari myönsi hänelle pyhän aarteen ritarikunnan ensimmäisen luokan kunniamerkin. Jälkimmäinen liittyi hänen uraansa Postipankin pääjohtajakaudella. Samaten Tuomiselle on myönnetty muun muassa 4:nnen luokan Vapaudenristi, Suomen lentomerkki (honoris causa) ja Suomen Leijonan suurristi.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomi-Fakta. WSOY, 2002.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tuominen, Heikki hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| Edeltäjä: Johannes Virolainen |
Suomen valtiovarainministeri 1975 |
Seuraaja: Paul Paavela |
| Edeltäjä: Eino Uusitalo Martti Viitanen |
Suomen sisäasiainministeri 1971−1972 1972−1975 |
Seuraaja: Martti Viitanen Heikki Koski |
| ||||||||||||||
