Harmaahorsma

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Harmaahorsma
Epilobium tetragonum-ssp-lamyi carriere-fossoy 02 23062008 06.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Myrtales
Heimo: Horsmakasvit Onagraceae
Suku: Horsmat Epilobium
Laji: lamyi
Kaksiosainen nimi

Epilobium lamyi
F.W.Schultz

Harmaahorsma (Epilobium lamyi, syn. Epilobium tetragonum subsp. lamyi) on Euroopassa kasvava, monivuotinen horsmakasvi. Suomessa laji on hyvin harvinainen ja uhanalainen.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harmaahorsman punertava varsi on pysty, nelisärmäinen ja 30–60 cm korkea. Kasvi on haaraton tai yläosastaan haarova. Varren alaosa on kalju, ylempää myötäisesti kaarikarvainen. Varren tyvellä on sekä uusia että edellisen kesän kuivia ruusukelehtiä. Harmaanvihreät lehdet ovat ruodittomia tai hyvin lyhytruotisia, kapean pitkulaisia ja pieni- ja tylpähköhampaisia. Ylimpien lehtien laidat ja alapinnan keskisuonet ovat karvaisia. Tiheän kukinnon ranka on harmaakarvainen. Kukan teriö on vajaan sentin levyinen, purppuranpunainen ja kokonaan aukeava. Luotti on nuijamainen. Harmaahorsma kukkii heinä-elokuussa.[1] Kasvi tuottaa runsaasti siemeniä ja ne säilyvät pitkään maassa. Harmaahorsma voikin pulpahtaa esille maata muokattaessa.[2]

Harmaahorsma muistuttaa suuresti tummahorsmaa (E. obscurum) ja särmähorsmaa (E. tetragonum), jonka alalajiksi se onkin välillä luokiteltu. Harmaahorsma saattaa risteytyä muiden horsmalajien kanssa. Risteymiä tunnetaan ainakin amerikanhorsman (E. adenocaulon) ja lehtohorsman (E. montanum) kanssa.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harmaahorsman päälevinneisyysalue ulottuu Isosta-Britanniasta ja Ranskasta läpi Keski-Euroopan Balkanille asti. Satunnaisemmin lajia tavataan lähes koko Euroopassa Etelä-Ruotsia ja -Suomea myöten. Harmaahorsmaa kasvaa myös Turkissa.[3] Suomessa harmaahorsmaa on tavattu usealta paikkakunnalta Ahvenanmaalta, Turun saaristosta Korppoosta ja Nauvosta sekä aikaisemmin myös mannermaalta Lohjalta ja Karjalohjalta.[2][4]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harmaahorsma viihtyy savisissa ojissa ja ojanpientareilla, joutomailla, kesantopelloilla ja kosteilla rantaniityillä. Se on vähentynyt elinpaikkojen umpeenkasvamisen ja ojien vähenemisen takia. Se ei myös pärjää kilpailussa tulokaslaji amerikanhorsman kanssa.[2][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Laine, Unto: Harmaahorsma. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 143.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Retkeilykasvio 1998, s. 297.
  2. a b c d Laine 1997, s. 143.
  3. Den virtuella floran: Grådunört (ruots.) Viitattu 9.12.2009.
  4. Lampinen, R. & Lahti, T. 2009: Kasviatlas 2008. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki.Kasviatlas 2008: Harmaahorsman levinneisyys Suomessa Viitattu 9.12.2009.
  5. Suomen lajien uhanalaisuus 2000

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]