Tummahorsma
| Tummahorsma | |
|---|---|
 Vasemmalla (№ 1) rusohorsma (Epilobium roseum) ja oikealla (№ 2) tummahorsma. |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Erittäin uhanalainen |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Kladi: | Rosidit |
| Lahko: | Myrtales |
| Heimo: | Horsmakasvit Onagraceae |
| Alaheimo: | Onagroideae |
| Tribus: | Epilobieae[1] |
| Suku: | Horsmat Epilobium |
| Laji: | obscurum |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Tummahorsma (Epilobium obscurum) on suuressa osassa Eurooppaa kasvava horsmakasvi. Suomessa se on uhanalainen ja rauhoitettu laji.[3]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tummahorsma kasvattaa 20–90 cm korkean varren. Yläosastaan kauttaaltaan kaarikarvainen varsi on koheneva ja ilman edelliskesän kuivia lehtiä. Varren tyveltä lähtee pitkiä, valkoisia maarönsyjä. Tummanvihreät lehdet ovat nivelvälejä lyhyempiä ja usein lähes pystyjä ja ruodittomia. Muodoltaan ne ovat tylppätyvisiä, pitkulaisia ja tylppiä. Lehtien laita ja keskisuoni ovat karvaisia. Lehtien tyvestä lähtee pieniä haaroja. Kukinto on harsu, kapea ja karvainen. Kukat ovat pieniä ja purppuranpunaisia, terälehtiä on neljä. Kukan luotti on nuijamainen. Tummahorsma kukkii heinä-elokuussa.[4]
Tummahorsma muistuttaa lähisukulaisistaan eniten harmaahorsmaa (E. lamyi) ja rusoamerikanhorsmaa (E. adenocaulon). Laji myös risteytyy helposti useiden muiden horsmalajien kanssa.[5]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tummahorsmaa tavataan Länsi- ja Keski-Euroopassa Espanjasta Kreikkaan ja Baltian maihin. Mantereen pohjoisosissa levinneisyysalue rajoittuu Etelä-Ruotsiin, -Norjaan ja -Suomeen sekä Karjalankannakseen. Lisäksi lajia on tavattu muun muassa Algeriasta, Turkista ja monilta Keski-Atlantin saarilta.[6] Suomessa tummahorsmaa on tavattu vakinaisena vain muutamalta paikkakunnalta Etelä- ja Lounais-Suomesta, muun muassa Lohjalta, Nauvosta ja Korppoosta.[5]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tummahorsma kasvaa lähteiden ja lähdepurojen varsilla sekä märissä ojissa. Laji on heikko kilpailija ja vaatii kasvupaikan pysymistä avoimena. Se saattaakin ilmaantua vanhoille kasvupaikoilleen siemenpankin avulla kasvupaikan olosuhteiden muututtua suopeiksi esimerkiksi maan kaivamisen jälkeen. Tummahorsman suurimpia uhkia Suomessa ovat avo-ojien väheneminen salaojitusten myötä sekä rakentaminen.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pykälä, Juha: Tummahorsma. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 144.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Stevens, P. F.: Onagraceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 4.4.2021. (englanniksi)
- ↑ Epilobium obscurum Schreb. Plants of the World Online. Viitattu 4.4.2021. (englanniksi)
- ↑ Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 31.8.2009.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 298.
- ↑ a b c Pykälä 1997, s. 144.
- ↑ Den virtuella floran: Mörk dunört (ruotsiksi) Viitattu 31.8.2009.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kasviatlas 2020: Tummahorsman levinneisyys Suomessa.
- ITIS: Epilobium obscurum (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Epilobium obscurum (englanniksi)