Hannele Rantala

Hannele Rantala (s. 28. elokuuta 1952 Helsinki) on suomalainen valokuvataiteilija.

Rantala kävi ensimmäisten joukossa 1960-luvulla perustetun Savonlinnan taidelukion, opiskeli Helsingin Vapaassa taidekoulussa 1973–1974 ja sitten valokuvausta Taideteollisessa korkeakoulussa 1974–1979. Hän kävi myös Sanoman toimittajakoulun 1976 ja pääsi ensimmäisenä naisena Helsingin Sanomien lehtikuvaajaksi.

Rantala on asunut pitkään Ranskassa ja Belgiassa ja työskenteli 1980-luvun alkupuolella Moskovassa, jossa hän teki lehtikuvaustyön lisäksi muun muassa käsikirjoitetun värivalokuvateoksen kymmenvuotiaan Natasha-koulutytön päivästä. 1970-luvun loppupuolen niukat mustavalkokuvat muodostavat kokonaisuuden Suomalainen sarja. 1980-luvun alussa Rantala tutki Henri Cartier-Bressonin ajattelua Ranskalaisessa sarjassaan. 1980-luvun alusta. Pariisissa vuosina 1992–1994 syntyi trilogia Entre monde et paradis (Maailman ja paratiisin rajalla) kaduilta ja roskakoreista löydetyistä kasveista. Rantalan muita valokuvakokonaisuuksia ovat 38 lukkoa (1997), 47 lähtöä (1999), Ruusu ja naula (2001), Passikuvia (2002) sekä Toisella rannalla (2004–2014). Valokuvakokoelmien lisäksi Hannele Rantala on viime vuosina tehnyt käsitetaidetta ja performansseja kuten Less than nothing (Tukholma ja Viipuri 2008), Har du sett denna kvinna? (Tukholma 2011), Sininen huivi (2012), Cry (Norja 2013) ja The Bridge (New York 2014). Elina Salorannan kanssa Rantala on tehnyt interventioteoksia suomalaisissa taidemuseoissa. Hän on tehnyt taiteellista yhteistyötä myös valokuvaaja Elina Brotheruksen ja Milja Laurilan kanssa.

Rantala on pitänyt lukuisia näyttelyjä Suomen lisäksi muun muassa Brysselissä, Québecissä, Ateenassa ja New Yorkissaja hänen teoksiaan on muun muassa Suomen valokuvataiteen museon kokoelmissa. Rantalan retrospektiivinen näyttely Ihanien aikojen loppu oli esillä Suomen valokuvataiteen museossa elokuuhun 2015.

Rantalalle myönnettiin Pro Finlandia -mitali sekä Valokuvataiteen valtionpalkinto vuonna 2022.