Hankiralli

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hankiralli on Helsingissä järjestettävä talviralli. Se oli yksi kolmesta 1960–1970-luvun suurrallista.

Jyväskylän Suurajojen vakiinnutettua asemansa katsottiin tarvittavan myös talvioloissa ajettavaa suomalaista rallia. Hankirallin varsinaisina ideoijina olivat 1950-luvulla tunnetut moottoriurheilijat Fred Geitel ja Lauri Hurme, joista jälkimmäinen toimi rallin ratamestarina kahdeksan kertaa ennen menehtymistään lento-onnettomuudessa vuonna 1962.[1] Hankirallin järjestäjänä oli pitkään Helsingin Urheiluautoilijat ry ja se kuului osakilpailuna rallin SM-sarjaan sen perustamisesta, vuodesta 1959 lähtien.[2]

Hankiralli ajettiin ensimmäisen kerran maaliskuussa 1955, jolloin voittajaksi ajoi pari Heikki PuustinenMika Tiivola Volkswagenilla. Kilpailun lähtö- ja maalipaikkana oli Helsinki, ja 1 800 kilometrin pituisen reitin välietappeina olivat Lahti, Kouvola, Mikkeli, Jyväskylä, Saarijärvi, Virrat, Parkano, Tampere, Loimaa ja Turku. Rallin osanottajia oli 52, joista yli puolet, 27, joutui keskeyttämään. Ensimmäisessä kilpailussa oli kotimaisten ajajien ohella mukana yksi ruotsalainen, ja vuonna 1957 ruotsalaisia osallistujia oli jo kolme.[1] Ensimmäinen ulkomainen voittaja oli Ruotsin Carl-Magnus Skogh vuonna 1962.[3] Vuodesta 1963 lähtien Hankirallin ratamestarina toimi Esko Väinölä useita vuosia aina 1980-luvun alkuun saakka.[4]

Hankirallin syntyyn liittyy kiinteästi myös suomalaisten ralliautoilijoiden oman järjestön perustaminen, ja Fred Geitel ja Lauri Hurme olivat myös järjestäytymisajatuksen isät. Urheiluautoilijat-niminen yhdistys perustettiin epävirallisesti jo vuonna 1953, mutta yhdistysrekisteriin se merkittiin huhtikuussa 1955, hieman ensimmäisen Hankirallin jälkeen. Autourheiluharrastuksen kasvu ja alan paikallisyhdistysten perustaminen johti valtakunnallisen järjestön, Suomen Urheiluautoilijoiden Liiton (SUAL) perustamiseen vuonna 1963. Uuden järjestön aloittaessa toimintansa siihen kuului 13 paikallisyhdistystä ja niiden kautta noin 1 200 henkilöjäsentä.[1]

Alkuperäisessä muodossaan Hankirallia ajettiin 1970-luvulle saakka, jolloin se oli pakko siirtää pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Tällöin Helsingin lähistöltä ei enää löytynyt rallikäyttöön soveltuvaa tiestöä.[2] Vuodeksi 1974 aiottua Hankirallia ei ajettu valtiovallan kiellettyä autokilpailut energiakriisin vuoksi.[4]

Hankirallin hiipumiseen seuraavalla vuosikymmenellä vaikutti myös järjestävän seuran, Helsingin Urheiluautoilijat ry:n politisoituminen. Pitkäaikaisen kilpailunjohtajan Jorma Saarikiven mukaan Helsingin Urheiluautoilijoiden johtohenkilöillä ei ollut 1980-luvulla enää juuri "rakkaussuhdetta lajia kohtaan".[2] Hankirallin järjestäjä Helsingin Urheiluautoilijat ajautui konkurssiin 1990-luvun alun lamavuosina, ja viimeinen ralli, järjestyksessään 39:s, ajettiin vuonna 1994. Sen voitti Sebastian Lindholm.[4]

Nykyään Hankirallin eli Hankiksen perinteitä vaalii vuonna 1996 perustettu Hankiralli-yhdistys ry. Vuoteen 2007 mennessä Hankiralli on järjestetty 47 kertaa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Helge Nygren ja Juhani Melart: Rallin maailma, s. 53–55. Helsinki: Otava, 1967.
  2. a b c Juha Nylund: Suomen ralliautoilun historia, s. 265. Helsinki: Alfamer Oy, 1999. ISBN 951-5089-30-4.
  3. Nygren & Melart, s.139.
  4. a b c Kimmo Levä (toim.): Flying Finns: Mobilia-vuosikirja 2001, s. 74–77. Kangasala: Mobilia-säätiö, 2001.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä urheiluun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.