Han Gaozu

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gaozu
高祖
Hangaozu.jpg
Kiinan keisari
202–195 eaa.
Edeltäjä Qin Ziying
Seuraaja Han Hui
Tiedot
Syntynyt 256[1] tai 247 eaa.[2]
Kuollut 1. kesäkuuta 195 eaa.
Changin palatsi
Oikea nimi Liu Pang (Wade-Giles),
Liú Bāng (Pinyin), 劉邦
Puoliso keisarinna Lü Zhi

Keisari Gao (256 tai 247 – 1. heinäkuuta 195 eaa.), joka yleisemmin tunnetaan temppelinimellään Gaozu (kiin. 高祖), oli Kiinan Han-dynastian perustaja ja dynastian ensimmäinen keisari. Hänen alkuperäinen nimensä oli Liu Pang (kiin. 劉邦,Pinyin-kirjoitustapa Liú Bāng) ja kutsumanimensä Ji. Hän hallitsi Kiinaa vuosina 202–195 eaa. Gaozu oli Kiinan historian harvoista talonpoikaistaustaisista dynastian perustajista.

Liu Bang toimi aluksi, Qin-dynastian vielä hallitessa, vartio-osaston upseerina kotikaupungissaan nykyisessä Xuzhoussa, Pein (nyk. Jiangsun) maakunnassa. Joskus vuosien 210 eaa. aikoihin hän ryhtyi kapinaan Qin-hallitusta vastaan vapauttamalla joukon vankeja, jotka hänen johdollaan rakensivat Li-vuorelle Qin Shi Huangdin mausoleumia, minkä jälkeen hän seuraajineen julistettiin lainsuojattomiksi, ja he pakenivat Mount Mandangille. Vuonna 208 eaa., kun kaikkialla Kiinassa puhkesi kapinoita Qin-dynastian kukistamiseksi, Li Bang muodosti oman armeijan ja osallistui sisällissotaan. Hän nimitti itseään ”Pein kreiviksi” ja nousi yhdeksi huomattavimmista kapinajohtajista otettuaan valvontaansa Pein ja muutamat sitä lähellä olevat maakunnat. Kun Qin kukistui vuonna 206 eaa., Xiang Yu, kapinoitsijoiden tosiasiallinen johtaja, jakoi valtakunnan kahdeksaantoista kuningaskuntaan. Hän julistautui läntisen Chun kuninkaaksi ja nimitti 17 muuta kapinajohtajaa, myös Liu Bangin, muiden kuningaskuntien kuninkaiksi. Liu Bangista tuli ”Hanin kuningas”, ja hänen hallittavakseen annettiin syrjäinen alue Bashun seudulla, osa nykyistä Sichuania. Myöhemmin samana vuonna Liu Bang johti joukkonsa pois Bashusta ja valloitti kolme Qiniä, kolme hänen aluettaan lähimpänä sijainnutta kahdeksastatoista kuningaskunnasta.

Vuosina 206–202 eaa. Liu Bang kävi Xiang Yua vastaan ylivallasta Kiinassa valtataistelua, joka tunnetaan nimellä Chun ja Hanin sota. Sota päättyi Liu Bangin voittoon, ja hän sai suurimman osan Kiinaa hallintaansa. Liu Bang perusti Han-dynastian ja julistautui keisariksi vuonna 202 eaa. Valtakaudellaan Liu Bang alensi veroja, vähensi pakollista työpalvelusta, suosi kungfutselaisuutta ja kukisti kapinat joidenkin vasallivaltioiden hallitsijoiden tuella. Hän pani myös alulle heqin-politiikan säilyttääkseen rauhan Han-keisarikunnan ja Xiongnun välillä sen jälkeen, kun hän vuonna 200 eaa. oli hävinnyt Baidengin taistelun Xiongnua vastaan. Liu Bang kuoli vuonna 195 eaa., ja häntä seurasi hänen poikansa Liu Ying, keisari Han Hui.

Syntymä ja varhaisvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liu Bang syntyi talonpoikaisperheeseen Zhongyangin kylässä silloisessa Pein maakunnassa, joka nykyisin kuuluu Fengin piirikuntaan Jiangsussa. Hänen vanhempiensa nimiä ei tiedetä, mutta heihin viitataan yleensä nimillä "Liu Taigong" (劉太公; sananmukaisesti "Vanha herra Liu") ja "Liu Ao" (劉媼; "Vanha rouva Liu").[3] Legendan mukaan ennen Liu Bangin syntymää rankkasade oli yllättänyt hänen äitinsä, ja hän oli suojautunut sillan alle. Juuri silloin leimahtivat salamat, ukkonen jyrisi ja taivas pimeni. Liu Bangin isä haki vaimonsa kotiin ja näki tämän yllä lohikäärmeen leijailevan. Vaimo tuli raskaaksi ja synnytti myöhemmin Liu Bangin.[4]

Liu Bangin väitettiin olevan myyttisen keisari Yaon ja hänen kauttaan Keltaisen keisarin jälkeläinen.[5] Myös monet kiinalaiset aatelissuvut väittivät polveutuvansa Keltaisesta keisarista.[6]

Liu Bangilla oli korkea nenä, poskiparta ja parta, niin että hän muistutti ulkonäöltään lohikäärmettä. Hänellä oli 72 tummaa pilkkua vasemmassa sääressään.[4] Nuorena Liu Bang oli suorasukainen, karismattinen, hyvin pitkämielinen ja suvaitsevainen. Hän kuitenkin kuljeskeli mielellään, ei pitänyt lukemisesta eikä ollut lainkaan kiinnostunut maanviljelyksestä, minkä vuoksi hänen isänsä nimitti häntä "pikku lurjukseksi". Liu Bang piti kiinni toimettomasta elämäntavastaan ja tuli ruoan ja asunnon osalta riippuvaiseksi veljensä perheestä. Vanhempana hänet nimitettiin alempaa vartioupseerin virkaan, jossa hän tutustui paikallisiin piirikuntatason virkamiehiin ja saavutti tiettyä kuuluisuutta kotikaupungissaan. Kun hän kävi ystäviensä kanssa paikallisissa tavernoissa, nämä huomasivat hänessä lohikäärmeen piirteen aina, jos hän oli juopunut.[4] Tavernan omistajat pitivät Liu Bangia erikoisena henkilönä ja tarjosivat hänelle juomia maksutta.

Eräänä päivänä kaupungin johtomiehet kävivät vierailulla kaupunkiin äskettäin muuttaneen tunnetun miehen, Lü Wenin (呂文; myös nimellä Lü Gong 呂公) luona. Xiao He, joka oli saanut tehtäväkseen auttaa Lü Weniä ottamaan vastaan vierailijoiden antamat lahjat, sanoi: "Ne, jotka eivät anna enemmän kuin 1000 kolikon arvoisia lahjoja, saavat istuutua hallin ulkopuolelle." Liu Bang meni sinne kuljettamatta lainkaan rahaa ja sanoi: "annan 10 000 kolikkoa." Lü Wen näki Liu Bangin, joka teki häneen ensi silmäykseltä niin suuren vaikutuksen, että hän nousi heti pystyyn ja pyysi Liuta istumaan halliin viereensä. Xiao He sanoi Lü Wenille, että Liu Bangia ei voinut ottaa vakavasti, mutta Liu ei tästä välittänyt vaan keskusteli Lün kanssa. Lü Wen sanoi: "Olen ennustanut monien henkilöiden kohtaloita, mutta en ole koskaan nähnyt yhtä poikkeuksellista henkilöä kuin sinä olet." Tämän jälkeen hän luovutti tyttärensä Lü Zhin Liulle puolisoksi, ja he menivät pian naimisiin. Lü Zhi synnytti Liu Bangille pojan, Liu Yingin (myöhemmän keisari Han Huin) ja tyttären, Lun prinsessa Yuanin.

Kansannousu Qin-dynastiaa vastaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kerran Liu Bang sai tehtäväkseen johdattaa ryhmän vankeja Li-vuorelle rakentamaan Qin Shi Huangdin mausoleumia. Kun jotkut vangit karkasivat matkalla, Liu Bang pelkäsi henkensä puolesta, koska Qin-dynastian aikaisen lain mukaan vangin karkaaminen oli kuolemalla rangaistava rikos. Hän kuitenkin päätti vapauttaa loputkin vangit ja pakeni. Jotkut hänen vapauttamansa vangit liittyivät hänen seuraansa. Tarinan mukaan he kohtasivat jättiläismäisen valkoisen käärmeen, joka tappoi joitakuita ihmisiä myrkyllisellä puremallaan. Liu Bang iski käärmeen samana yönä kuoliaaksi, ja seuraavana aamuna hän kohtasi tiellä vanhan naisen, joka itki. Kun Liu Bangin miehet kysyivät, miksi hän itki, hän vastasi: "Punainen keisari on lyönyt kuoliaaksi lapseni, Valkoisen keisarin pojan." Tämän jälkeen nainen katosi selittämättömällä tavalla. Kuultuaan naisen merkilliset sanat Liu Bangin seuraajat uskoivat, että Liusta oli määrä tulla hallitsija, ja tämä teki heihin entistä suuremman vaikutuksen. Tätä tapausta kutsutaan "valkoisen käärmeen kuoliaaksi lyömisen kansannousuksi." (kiin. 斬白蛇起義).

Liu Bang seuraajineen pakeni Mangdangin vuorelle nykyisessä Yongchengissä, Henanissa, ja eli siellä lainsuojattomana eräässä linnoituksessa. Hän piti yhä salaa yhteyttä vanhoihin Pein maakunnassa asuneisiin ystäviinsä kuten Xiao Heen ja Cao Sheniin. Vuonna 209 eaa. Chen Sneng ja Wu Guang aloittivat Dazexiangin kansannousun Qin-dynastian kukistamiseksi. Pein maakunnan silloinen rauhantuomarikin liittyi kapinaan, ja Xiao Hen ja Cao Shenin antamien ohjeiden mukaisesti hän lähetti Fan Kuain, Liu Bangin sukulaisen kutsumaan Liun seuraajineen takaisin Peihin tuekseen. Myöhemmin hän kuitenkin muutti mieltään eikä päästänyt Liu Bangia maakuntaan. Häntä huolestutti se, että Xiao He ja Cao Shen saattaisivat avata portit Liu Bangille, ja niinpä hän aikoi tappaa heidät, mutta Xiao ja Cao pakenivat ja liittyivät Liun seuraan. Xiao Hen ehdotuksesta Liu Bang käski seuraajiensa kirjoittaa kirjeitä, kääriä ne nuolten ympärille ja ampua nuolet eri puolille maakuntaa. Kirjeissään hän pyysi kaupungin asukkailta apua. Tähän he vastasivat surmaamalla rauhantuomarin ja toivottamalla hänet tervetulleeksi takaisin Pein maakuntaan. Liu Bang alkoi nimittää itseään "Pein herttuaksi" (沛公) ja tuli muille tunnetuksi tällä arvonimellään.

Vuonna 208 eaa., Qin Er Shin hallitessa Yanin, Zhaon, Qin ja Wun entisten kuningassukujen jälkeläiset kapinoivat Qin-valtakuntaa vastaan palauttaakseen omat valtakuntansa, jotka Qin Shi Huangdi oli valloittanut Kiinan yhdistämissodissa parikymmentä vuotta aikaisemmin. Wussa, nykyisessä Jiangsussa, myös Xiang Liang aloitti oman kapinansa ja asetti Xiong Xinin entisen Chun kuninkaaksi nimellä Huai III. Liu Bang liittoutui Xiang Liangin kanssa ja palveli Chua jonkin aikaan. Kun Xiang Liang sai surmansa Dingtaon taistelussa, kuningas Huai II lähetti Xiang Liangin veljenpojan Xiang Yunn ja Song Yin johtamaan Xhaon armeijaa Zhaon valtion vahvistamiseksi, joka oli joutunut Qinin joukkojen hyökkäyksen kohteeksi. Kuningas myönsi Liu Bangille "Wu’anin markiisin” arvon ja antoi hänelle tehtäväksi kohtaa armeijaa hyökkäykseen Qiniä vastaan. Kuningas lupasi, että se, joka ensimmäisenä saapuu Guanzhongiin, Qinin ydinmaalle, saisi "Guanzhongin kuninkaan" arvonimen. Vuonna 206 eaa. saapui Liu Bang ehti Guanzhongiin ennen kilpailijaansa Xiang Yua, ja hän saapui Xianyangiin, Qinin pääkaupunkiin. Ziying, viimeinen Qin-keisari, antautui Liu Bangille, mihin Qin-dynastian valtakausi päättyi. Liu Bang antoi miehilleen tarkkoja määräyksiä, kielsi heitä surmaamasta viattomia siviilihenkilöitä ja ryöstämästä valloittamiaan kaupunkeja. Rauha ja vakaat olot palasivat joksikin ajaksi Xianyangiin, kun Liu Bangin joukot pysyivät siellä.

Chun ja Hanin riita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juhla Hongin portilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Xiang Yu oli harmissaan siitä, että Liu Bang oli voittanut hänet kilpajuoksussa Guanzhongiin, ja niinpä hän viritti ansan surmatakseen Liun, mihin häntä yllyttivät hänen neuvonantajansa Fan Zeng ja Cao Wushang (曹無傷), joista jälkimmäinen oli aiemmin ollut Liun puolella. Vuonna 206 eaa. hän kutsui Liu Bangin juhlaillalliselle, mutta suunnitteli samalla salaa surmaavansa hänet juhlan aikana. Xiang Yun setä Xiang Bo, joka oli Liu Bangin strategi Zhang Liangin läheinen ystävä, yritti taivutella veljenpoikansa säästämään Liun hengen. Fan Zeng antoi Xiang Yun serkkulle Xiang Zhuangille käskyn, että hänen oli luvattava esittää miekkatanssi ja käytettävä tällöin tilaisuutta hyväkseen surmatakseen Liu Bangin, mutta Ziang Bo oli liittyvinään mukaan tanssiin ja asettui Xiang Zhuangin tielle joka kerta, kun hän yritti kääntää miekkansa kohti Liuta. Liu Bang sanoi menevänsä käymälään, mutta tällöin hän pakeni. Hän ja hänen kannattajansa evakuoitiin Xianyangista, ja he vetäytyivät länteen. Xian Yi johti joukkonza Xianyangiin, jossa he tekivät ryöstöjä ja polttivat Epangin palatsin maan tasalle.

Kolmen Qinin valloitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miehitettyään Xianyangin Xiang Yi julistautui "Länsi-Chun hegemoniseksi kuninkaaksi” ja jakoi entisen Qin-keisarikunnan kahdeksaantoista kuningaskuntaan. Guanzhongin alueen, joka kuningas Huai II:n lupauksen mukaisesti oli Liu Bangin hallinnassa, hän antoi sen sijaan kolmelle entiselle kenraalille. Liu Bang siirrettiin Hanzhongiin kaukaiselle Bashun alueelle nykyisessä Sichuanissa, ja hän sai arvonimen "Hanin kuningas”. (漢王). Kun Qin kuningaskunnassa vuoden 206 eaa. lopulla puhkesi kapina, Xiang Yu jätti Länsi-Chun osallistuakseen kapinan kukistamiseen. Liu Bang käytti tilaisuutta hyväkseen, pakeni, valloitti Guanzhongin ja hyökkäsi sitten eräille Chin alueille, muun muassa sen pääkaupunkiin Pengchengiin (彭城; nykyiien Xuzhou, Jiangsussa).

Gaixian taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 206–202 eaa. Liu Bang kävi Xiang Yua vastaan valtataistelun ylivallasta Kiinassa, samaan aikaan kun hän hyökkäsi muihinkin kuningaskuntiin ja alisti ne valtaansa. Vuonna 203 eaa. Xiang Yi ja Liu Bang tekivät aseleposopimuksen, joka tunnetaan Hongin kanavan sopimuksena ja joka jakoi Kiinan Hongin kanavan kohdalta itä- ja länsiosaan, joista edellinen kuului Chulle, jälkimmäinen Hanille. Muutamaa kuukautta myöhemmin Liu Bang rikkoi sopimuksen ja hyökkäsi jälleen Xian Yua vastaan. Vuonna 202 eaa. Xiang Yu hävisi Liu Bangille Gaixian taistelussa ja teki itsemurhan, minkä jälkeen Chu antautui Hanille. Liu Bang oli näin yhdistänyt suuren osan Kiinaa valtansa alle.

Han-dynastian perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 202 eaa. Liu Bang kruunattiin alamaistensa kannattamana keisariksi, vaikka hän ilmaisi olevansa haluton ottamaan valtaistuinta vastaan. Hän nimitti dynastiaansa Han-dynastiaksi, ja historiassa hänet tunnetaan nimellä "Emperor Gao" tai "Emperor Gaozu". Pääkaupungikseen hän teki ensin Luoyangin, josta se myöhemmin siirrettiin Chan’aniin. Puolisonsa Lü Znin hän nimitti keisarinnaksi ja poikansa Liu Yingin kruununprinssiksi. Seuraavana vuonna keisari Gao halusi palkita alamaisensa, jotka olivat myötävaikuttaneet Han-keisarikunnan perustamiseen, mutta asia viivästyi vuoden, koska nämä eivät päässeet sopuun palkintojen jakamisesta. Keisarin mielestä Xiao Hen ansiot olivat suurimmat, minkä vuoksi hän myönsi hänelle arvonimen "Zanin markiisi" ja antoi hänelle suurimmat ruokavarastot. Muutamat muut esittivät vastalauseensa, koska heidän mukaansa Xiao He ei ollut itse osallistunut taisteluihin eikä hänen ansioitaan näin ollen voitu pitää suurimpina. Keisari Gao vastasi, että Xiao Helle kuului suurin ansio, koska hän oli suunnitellut yleisen stategian sodassa Xiang Yua vastaan. Hän nimitti Cao Shenin henkilöksi, jolla oli ollut suurin osuus taisteluissa, ja palkitsi hänet ja muut sen mukaisesti.

Hallitsija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verojen ja työpalveluksen alentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keisari Gao hajotti sotajoukkonsa ja kotiutti sotilaansa. Hän antoi määräyksen, että henkilöt, jotka edellen asuivat Guanzhongissa, vapautettiin veroista ja työpalveluksesta 12 vuodeksi, kun taas kotiseuduilleen palaavat vapautettiin niistä kuudeksi vuodeksi ja että keskushallituksen oli huolehdittava heistä vuoden ajan. Hän myönsi myös vapauden niille, jotka sotien aikana olivat myyneet itsensä orjiksi välttyäkseen nälkäkuoelalta. Vuonna 195 eaa. keisari antoi kaksi julistusta: ensimmäinen virallisti verojen ja työpalveluksen alennukset, toinen koski niiden verojen suuruutta, jotka vasallivaltioiden oli suoritettava keisarin hoville jokaisen vuoden 10. kuukautena. Maatalous­tuotannosta maksettava maavero alennettiin 1/15 -osaan sadosta. Hän myös yksityisti rahanlyönnin.

Kungfutselaisuuden korostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruudessaan keisari Gao ei pitänyt lukemisesta, ja hän halveksi kungfutselaisuutta. Tultuaan keisariksi hän suhtautui kungfutselaisuuteen aluksi samoin kuin ennenkin, kunnes hän tapasi Lu Jia –nimisen oppineen, joka tunnetaan myös nimellä Lu Gu. Lu Gu kirjoitti 12-osaisen Xinyu (新語) –nimisen teoksen, jossa hän korosti, miten tärkeää oli, että hallinto perustui moraaliseen hyveeseen, sen sijaan että se oli Qin-dynastian aikana perustunut ennen kaikkea ankariin lakisääteisiin rangaistuksiin. Saatuaan teoksensa valmiiksi Lu Gu luki sen kaikki osat keisarille. Tämä teki keisariin syvän vaikutuksen. Keisari Gaon aikana kungfutselaisuus kukoisti, ja vähitellen se syrjäytti Qinin aikaisen legalismin valtion ideologiana. Kungfutselaiset oppineet, myös Lu Gu, otettiin hallituksen palvelukseen. Keisari uudisti myös lainsäädäntöä lieventämällä joitakin Qinin aikaisia lakeja ja rangaistuksia. Vuonna 196 eaa., kukistettuaan Ying Bun kapinan, hän kulki Shandongin, Kungfutsen syntymäpaikan kautta, ja valmisti henkilökohtaisesti seremonian osoittaakseen tälle kunnioitustaan..

Kiista vallanperimyksestä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elämänsä lopulla Gao suosi jalkavaimoaan Qiä ja laiminlöi keisarinna Lü Zhin. Hänestä tuntui siltä, että kruununprinssi Liu Ying, keisarinnan poika, oli liian heikko hallitsijaksi. Niinpä hän aikoi nimittää tämän sijaan seuraajakseen toisensa poikansa, Liu Ruyin, jonka jalkavaimo Qi oli synnyttänyt. Lü Zhi huolestui niin, että hän pyysi Zhang Liang auttamaan poikaansa säilyttämään asemansa kruununprinssinä. Znag Liang pyysi neljää yksinäistä viisasta miestä, ”Shan-vuoren neljää Haoa” (kiin. 商山四皓) auttamaan Liu Yingiä.

Kun keisari Gaon terveydentila vuonna 195 eaa.; alkoi huonontua, hän halusi vielä enemmän kuin ennen tehdä Liu Ruyistä Liu Yingin sijaan kruununprinssin. Zhao Liang yritti saada keisarin muuttamaan mielensä, mutta tämä ei välittänyt hänen mielipiteitään, ja lopulta keisari vetäytyi syrjään vedoten sairauteensa. Kruununprinssin kotiopettaja Shusun Tong ja Zhou Chang vastustivat myös ankarasti keisarin päätöstä valita Liu Ruyi seuraajakseen. Zou Chang sanoi: "En ole hyvä väittelemään, mutta tiedän, ettei se ole oikein. Jos Teidän Majesteettinne hylkää kruununprinssin, en enää tottele käskyjänne." [7] Zhou Chang tuli ylipuhutuksi, mutta hän kärsi änkytyksestä, joka teki hänen puheensa hyvin koomiseksi. Keisari nauroi. Sen jälkeen Mount Shangin neljä Haoa saapuivat hoviin. Keisari gao yllättyi nähdessän heidät, sillä he olivat aikaisemmin kieltäytyneet astumasta virkoihin, joihin heidät oli nimitetty. Nämä neljä miestä lupasivat vastedes auttaa Liu Yangia, jos hän pysyisi kruununprinssinä. Keisari mielistyi havaitessaan, että Liu Yingilla oli heidän tukensa, ja niinpä hän luopui aikeestaan nimittää Liu Ruyi seuraajakseen.

Sotilaalliset toimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustettuaan Han-dynastin keisari Gao käski prinssejä ja vasallikuninkaita auttamaan häntä hallitsemaan Han-valtakuntaa ja antoi heistä kullekin maa-alueen. Hallitsijasukuun kuulumattomia vasallikuningasta oli seitsemän: Yanin kuningas Zang Tu, Hánin kuningas Hán Xin, Chun kuningas Han Xin, Liangin kuningas Pen Yue, Huainanin kuningas Ying Bu, Zhaon kuningas Zhang Er ja Changshan kuningas Wu Rai. Myöhemmin keisari kuitenkin huolestui siitä, että vasallikuninkaat saattaisivat kapinoida häntä vastaan, sillä mitkään sukulaisuus­siteet eivät heitä häneen yhdistäneet. Han Xiniä ja Pen Yueta syytettiin väärin perustein maanpetoksesta, ja heidät vangittiin ja teloitettiin perheineen. Ying Buy ja Zang Tu todella kapinoivat häntä vastaan, mutta heidät kukistettiin ja surmattiin. Jäljelle jäivät vain Wu Ruo ja Zhang Er.

Xiongnu pohoisessa oli Qin-dynastian ajoista saakka ollut Kiinalle sotilaallinen uhka. Qin Shi Huangdi oli lähettänyt kenraali Meng Tianin valvomaan Qin-valtakunnan puolustusvarustuksia ja Kiinan muurin rakentamisesta maahantunkeutujien pysäyttämiseksi. Meng Tian onnistuikin estämään Xiongnun joukkoja ylittämästä rajaa. Qin-dynastian kukistuttua Xiongnu kuitenkin näki tilaisuuden tulleen ja yritti jälleen rajan ylitystä. Vuonna 201 eaa. Hán Xin, Hánin kuningas, voitti Xiongnun johtajan, Modu Chanyun. Seuraavana vuonna keisari Gao johti armeijan hyökäämään Xiongnuun, mutta vihollinen voitti sen Baidengin taistelussa. Chen Pingin neuvosta hän lahjoi Modun vaimon pyytämään aviomiestään vetämään sotajoukkonsa pois Kiinasta. Modu teki niin. Palattuaan pääkaupunkiin keisari Gao omaksui heqin-politiikan: hän alkoi lähettää aatelisneitoja Xiongnun johtajille aviopuolisoiksi ja maksoi vuosittain määräsumman Xiongnulle, jotta rauha Han-keisarikunnan ja Xiongnun välillä säilyisi.

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Changling (長陵), keisari Gaon hauta Xianyangissa Shaanxissa.

Keisari Gao haavoittui, kun nuoli sodassa Ying Bua vastaan osui vahingossa häneen. Hän sairastui vakavasti, pysyi sisätiloissa pitkät ajat ja käski vartijoiden sulkea pääsy jokaiselta, joka aikoi tavata hänet. Muutaman päivän kuluttua Fan Kuai seurueineen tunkeutui sisään tapaamaan keisaria. He tapasivat keisari Gaon lepäämässä vuoteessaan, jossa muuan eunukki piti hänestä huolta. Fan Kuai sanoi: "Kuinka kunniakasta olikaan, kun Teidän Majesteettinne ensin johti meidät valloittamaan keisarikunnan, ja kuinka väsyneitä nyt olemmekaan. Alamaisenne ovat olleet huolissaan kuultuaan, että Teidän Majesteettinne on sairaana, mutta Teidän Majesteettinne kieltäytyy tapaamasta meitä ja mieluummin sallii vain eunukin olla hänen seuranaan. Onko Teidän Majesteettinne unohtanut Zhao Gaon tapauksen?" Keisari nauroi ja nousi vuoteestaan tavatakseen tulijat.

Keisari Gaon terveys heikkeni myöhemmin edelleen, jolloin keisarinna Lü Zhi kutsui erään kuuluisan lääkärin parantamaan hänet. Kun keisari Gao kertoi tilastaan, lääkäri sanoi, että hänen sairautensa voitiin parantaa, mutta keisari ei ollut mielissään vaan nuhteli lääkäriä: "Eikä ollut Taivaan tahto, että minä tein osuuteni keisarikunnan valloittamisessa tavalliset vaatteet ylläni ilman muuta asetta kuin miekka? Taivas on määrännyt elämäni. Se olisi hyödytöntä, vaikka Bian Que olisi paikalla!" Hän kieltäytyi jatkamasta ja käski lääkärin poistua. Ennen kuolemaansa hän määräsi, että Cao Shenin piti seurata Xiao Heä kanslerina Xiaon kuoleman jälkeen ja Wain Lingin vuorostaan Cao Sheniä. Hän sanoi myös, että Wang Lint oli ehkä liian nuori suoriutuakseen tehtävistään, minkä vuoksi Chen Pingin piti avustaa Wangia, mutta Chen sai ottaa suorittaakseen itse myös kaikki kanslerin tehtävät. Hän myös nimitti Zhou Bon yhdeksi ehdokkaaksi suuren komentajan virkaan.

Keisari Gao kuoli Changin palatsissa (長樂宮) 1. kesäkuuta 195 eaa., ja häntä seurasi Liu Ying, joka tuli historiallisesti tunnetuksi nimellä keisari Hui.

Suuren tuulen laulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuren tuulen laulun Liu Bang kirjoitti vuonna 195 eaa. käydessään synnyinkaupungissaan Pein maakunnassa Ying Bun kapinan kukistamisen jälkeen. Siellä hän järjesti juhlapidot, joihin hän kutsui kaikki vanhat ystävänsä ja suuren joukon kaupungin asukkaita. Juotuaan jonkin verran Liu Bang soitti guqinia ja lauloi Suuren tuulen laulun.[8]

《大風歌》

Suuren tuulen laulu

大風起兮雲飛揚,

Suuri tuuli tuli esiin,
pilvet nousivat korkealle.

威加海內兮歸故鄉,

Nyt kun mahtini hallitsee kaikkea merten välillä,
olen palanut vanhaan kylääni.

安得猛士兮守四方!

Mistä löydän uljaita miehiä
vartioimaan maani neljää kulmaa?

[9]

Perhe ja jälkeläiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vanhemmat:
    • Liu Taigong (sananmukaisesti "Vanha herra Liu ")
    • Liu Ao (sananmukaisesti "Vanha rouva Liu")
  • Sisarukset:
  • Puoliso:
    • Keisarinna Lü Zhi, syntyjään Liu Ying ja prinsessa Lu.
  • Tärkeimmät jalkavaimot:
    • Zhang
    • Wei
    • Cao, syntyjään Liu Fei.
    • Qi, syntyjään Liu Ruyi.
    • Wan
    • Guan
    • leskikeisarinna Bo, syntyjään Liu Heng.
    • Zhao, syntyjään Liu Chang.
    • Zhao Zi'er
  • Lapset:
    • Liu Fei, Qin prinssi Daohui
    • Liu Ying, kruununprinssi, myöhemmin keisari Hui
    • Liu Jian, Yanin pronssi Ling
    • Liu Ruyi, Zhaon prinssi Yin
    • Liu Heng, Dain prinssi, myöhemmin keisari Wen
    • Liu Hui, Liangin prinssi, myöhemmin Zhaon prinssi Gong
    • Liu You, Huauyangin prinssi, myöhemmin Zhaon prinssi You
    • Liu Chang, Huainanin prinssi Li
    • Lun pronsessa Yuan (varsinainen henkilönnimi tuntematon)


Kulttuurisia viittauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liu Bang on yksi niistä 32 historian henkilöstä, jotka esiintyvät erityisinä henkilöinä Koein videopelissä Romance of the Three Kingdoms XI.

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Emperor Gaozu of Han

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Joseph Needham: Science and Civilization in China, Volume 4, Part 2. Taipei: Caves Books, Ltd, 1986.
  • Sima Qian: Records of the Grand Historian, Volume 8. kääntänyt englanniksi Burton Watson. Columbia University Press, 1993. ISBN 0231081693.
  • Ban Gu ym.: Han Shu (The History of Former Han Dynasty), Volume 1. kääntänyt englanniksi Homer D. Dubs. Waverly, 1938–55.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Huangfu Min (215–282) ilmoittama syntymävuosi
  2. Chen Hanin Han-dynastian historiateoksen kommenteissa vuonna 270 ilmoittama syntymävuosi
  3. | 媼, sanakirjamääritelmä.
  4. a b c engl. käännös Sima Qianin teoksesta ’’Shiji’’ (pdf) iub.edu.
  5. Patricia Buckely Ebrey: Women and the family in Chinese history, 2. osa, s. 171. Psychology Press, 2003. ISBN 0-415-28823-1. Teoksen verkkoversio.
  6. Fabrizio Pregadio (toim.): The encyclopedia of Taoism, Volume 1, s. 505. Psychology Press, 2008. ISBN 0-7007-1200-3. Teoksen verkkoversio.
  7. (臣口不能言,然臣期期知其不可。陛下雖欲廢太子,臣期期不奉詔。)
  8. 大风歌 guoxue.com. Viitattu 8.7.2015. (kiinaksi)
  9. John Minford, Joseph S. M. Lau, John Minfor (toim): An Anthology of Translations Classical Chinese Literature Volume I: From Antiquity To The Tang Dynasty, s. 415. Columbia University Press, 2000. 978-0-231-09676-8. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Qin Ziying
Kiinan keisari
202–195 eaa.
Seuraaja:
Han Hui