Hammastunturin erämaa
Hammastunturin erämaa-alue on yksi Lapin kahdestatoista erämaa-alueesta. Se sijaitsee Ivalon länsipuolella, Urho Kekkosen kansallispuiston ja Lemmenjoen kansallispuiston välillä. Sen pinta-ala on 1 825 neliökilometriä, ja se on perustettu vuonna 1991. Se sijaitsee Inarin, Kittilän ja Sodankylän kuntien alueella. Sitä hoitaa Metsähallitus.
Hammastunturin erämaa-alueella on laajoja metsiä, monia tuntureita ja järviä sekä Ivalojoen laakso sivujokineen. Alueen halki kulkee kuusen levinneisyysvyöhykkeen pohjoisraja. Pohjoisosassa valtapuuna on mänty. Erämaa-alueen korkein huippu on 531-metrinen Hammastunturi. Suurin järvi on seitsemän kilometriä pitkä Hammasjärvi. Erämaa-alue voidaan jakaa kahteen osa-alueeseen, ydinosana Hammastunturin–Appistunturin tunturialue sekä toiseksi Ivalojoen laakso kullanhuuhdonta-alueineen.
Erämaa-alue on tärkeää porojen laidunaluetta. Retkeily alueella lisääntyy koko ajan. Kullankaivuu jatkuu Ivalojoella ja sen sivujoilla edelleenkin.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viimeisin jääkausi päättyi Hammastunturin alueella noin 9 300 vuotta sitten.[1] Arkeologiset löydöt osoittavat ihmisen liikkuneen alueella ja asuneen Ivalojokilaaksossa jo kivikaudella noin 7500–5000 eaa.[2]
1800-luvulla Hammastunturin erämaa-alue oli Ivalojoen kylän metsästys- ja peuranpyyntialuetta. Alueelta löytyy vanhoja peurojen pyyntikuoppien jäänteitä. Suuren kultaryntäyksen aikaan 1870-luvulta alkaen Ivalojoen Kultalassa oli satoja asukkaita. Kullankaivajia oli yhtä paljon kuin muita inarilaisia yhteensä.
Hammasjärven rannalla on ollut asutusta jo 1800-luvun alusta lähtien.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Väänänen, Veikko: Hammastunturi: ihmisten erämaa. Wildstrack Oy / Metsähallitus Ylä-Lapin luonnonhoitoalue, 1994. ISBN 951-47-9842-2.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Luontoon.fi / Metsähallitus: Hammastunturin erämaa-alue (Arkistoitu – Internet Archive)