Halkominen

Halkominen on Suomessa kiinteistötoimitus, jossa tila tai tontti jaetaan sen osakkaiden kesken heidän omistamiensa osuuksien mukaan uusiksi kiinteistöiksi. Halkomisella puretaan tilan tai tontin määräosainen yhteisomistus.^[1] Halkomisessa ei jää kantatilaa.

Halkomisessa osakkaat ovat usein riidoissa keskenään. Lohkomistoimitus on halkomista huomattavasti halvempi, sillä halkominen on työläs menettely. Halkominen voidaan välttää tekemällä sopimus kiinteistön jakamisesta määräaloina (jakosopimus).^[1]

Muita kiinteistöjä kuin tiloja ja tontteja ei voi halkoa.^[1]

Yhteishalkomisessa jaetaan useampi kuin yksi kiinteistö kerralla. Näin voidaan menetellä, jos halottava käyttöyksikkö kuten maatila tai rakennuspaikka koostuu useasta kiinteistöstä, joilla on pääasiassa samat omistajat.^[1]

Tyypillinen halkomisen kohde on nykyisin metsätila tai pienehkö erityismaa-alue kuten ranta-alue. Maatilojen jakamiseen halkomisia ei enää käytetä toisin kuin vielä 1950-luvulle saakka tehtiin. Halkomisten lukumäärä on laskenut 1950-luvulta, jolloin halkomisia tuli vireille noin 1500 toimitusta vuodessa.^[2]

Historiaa

Halkominen on tilojen vanhin osittamismuoto. Se on tunnettu jo keskiajalla. Halkomisessa talo jaettiin tiloiksi esimerkiksi perinnönjaon seurauksena. Useat kylät ovat muodostuneet yksinäistaloista halkomalla.^[2]

Osittamista rajoitettiin 1500-luvulta alkaen, sillä tilojen haluttiin pysyvän ”itsekannattavina”. Vuonna 1684 säädettiin, että neljännesmanttaalia pienempiä talonosia ei saanut halkomalla muodostaa. Myöhemmin rajoituksia lievennettiin. Vuoden 1895 asetuksessa määritettiin samanaikainen 1/300 manttaalin ja 5 hehtaarin raja eräin poikkeuksin. Halkomisrajoitukset poistettiin lopullisesti vuonna 1916.^[2]

Halkomistavat

Jyvityshalkomisessa eli tilushalkomisessa eli perinteisessä halkomisessa maapohja ja vesitilukset jyvitetään, jotta tilan eri osat saadaan keskenään vertailukelpoisiksi. Kukin osakas saa alueen, joka vastaa hänen osuuttaan. Tiluksilla olevan muun omaisuuden kuten rakennusten ja puuston raha-arvo arvioidaan. Jos se ei jakaudu jakoperusteen mukaan, osakkaat maksavat erotuksen toisilleen tilikorvauksina rahassa.^[1]

Kokonaisarvohalkomisessa tiluksia ei jyvitetä. Kukin osakas saa kokonaisarvoltaan osuuttaan vastaavan tilan. Tilat voivat olla keskenään erilaisia esimerkiksi niin, että yksi saa rantapalstan ja toinen metsälön. Kokonaisarvohalkominen on tarkoituksenmukaista, jos halottavan tilan eri osat ovat huomattavan eriarvoisia tai jos tila on pieni.^[1]

Lähteet

↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f Majamaa, Vesa & Markkula, Markku: Kiinteistönmuodostamislaki, s. 78, 275. Edita, 2016. ISBN 978-951-37-6927-7
↑ ^a ^b ^c Vitikainen, Arvo: Halkominen ja yhteisen alueen jako. Aalto-yliopisto, Maanmittaustieteiden laitos, 2011. ISBN 978-952-60-4031-8 Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla

Kiinteistönmuodostamislaki (554/1995), 7. luku
Maanmittauslaitos: halkominen (Arkistoitu – Internet Archive)

Maanjaot Suomessa

Maanjako	Lohkojako Sarkajako Isojako Uusjako
Muuta	Halkominen Lohkominen Tilusvaihto Vainiopakko

Kiinteistötoimitus

Kiinteistön muodostaminen	lohkominen halkominen erillisen vesijätön ja muun erillisen alueen tilaksi muodostaminen tai kiinteistöön liittäminen
Tilusjärjestely	uusjako rakennusmaan järjestely tilusvaihto alueen siirtäminen yhteisen alueen muodostaminen, siirtäminen tai jakaminen yhteisen alueen liittäminen kiinteistöön yhteisten vesialueiden yhdistäminen
Muu kiinteistöjärjestely	yhteisalueosuuden siirtäminen ja tilaksi muodostaminen yhteismetsän muodostaminen rasitetoimitus (katso rasite)
Muut	kiinteistönmääritys rajankäynti tietoimitus maastoliikennelain mukainen reittitoimitus
Entisiä toimituksia	isojako tontinmittaus yleisen alueen mittaus

[:0-1] ↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f Majamaa, Vesa & Markkula, Markku: Kiinteistönmuodostamislaki, s. 78, 275. Edita, 2016. ISBN 978-951-37-6927-7

[:1-2] Vitikainen, Arvo: Halkominen ja yhteisen alueen jako. Aalto-yliopisto, Maanmittaustieteiden laitos, 2011. ISBN 978-952-60-4031-8 Teoksen verkkoversio.

[1]

[2]