HMS Brave (J305)
| HMS Brave | |
|---|---|
 HMS Brave |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Blyth Shipbuilding and Dry Docks Company |
| Kölinlasku | 23. huhtikuuta 1942 |
| Laskettu vesille | 4. helmikuuta 1943 |
| Palveluskäyttöön | 3. elokuuta 1943 |
| Loppuvaihe | romutettu 1958 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 850 t |
| Pituus | 68,58 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 10,82 m |
| Syväys | 2,59 m |
| Koneteho | 2 000 shp |
| Nopeus | 16,5 solmua |
| Miehistöä | 85 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
1 x QF 4" (102 mm) Mk V -ilmatorjuntatykki 4 x Oerlikon 20 mm |
HMS Brave (viirinumerot J305 ja M305) oli Britannian kuninkaallisen laivaston 1943 valmistunut Algerine-luokan miinanraivaaja toisessa maailmansodassa.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Algerine-luokka (miinanraivaaja)
Alus tilattiin 30. toukokuuta 1941[1] Blyth Shipbuilding and Dry Docks Companyltä, missä köli laskettiin 23. huhtikuuta 1942. Se laskettiin vesille 4. helmikuuta 1943 ja valmistui vielä samana vuonna 3. elokuuta.[2]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuussa 1943 alkoivat valmistajan koeajot. Alus sai määräyksen liittyä perustettavaan 19. miinanraivaajalaivueeseen ja valmistui 3. elokuuta. Se siirrettiin laivaston vastaanottotesteihin, joiden päätyttyä alus siirrettiin Tobermoryyn miehistön koulutukseen. Syyskuussa alus siirtyi Port Edgariin ja oli Firth of Forthissa miinanraivauskoulutuksessa, jonka päätyttyä alus liittyi lokakuun alussa laivueeseensa Kyle of Lochalshissa.[1]
Alus siirtyi laivueen mukana Clydestä Milford Haveniin, jossa laivue liittyi Gibraltarille matkaavan saattueeseen KX12. Saattueeseen kuului kaksi rahtialusta, kahdeksan pienempää raivaajaa ja hiilikäyttöinen troolari, joka rajoitti saattueen nopeuden kuuteen solmuun sekä tuotti runsaasti savua. Joulukuussa Brave, Rinaldo ja Waterwitch siirtyivät Gibraltarilta Maltalle, jossa ne aloittivat raivaukset ja saattueiden suojaamisen. Alus siirrettiin 14. tammikuuta 1944 Napoliin, jossa se valmistautui tukemaan 2. miinanraivaajaryhmän mukana raivauksin Anzion maihinnousua. Alus oli 21. tammikuuta korjattavana Napolissa eikä se osallistunut raivauksiin. Alus liittyi 23. tammikuuta ryhmään Nazin edustalla aloittaen raivaamisen. Alus vapautettiin 26. tammikuuta operaatio Shinglestä ja palasi Maltalle.[1]
Helmikuun alun alus osallistui laivueensa mukana raivaamiseen ja saattueiden suojaamiseen, kunnes se 21. helmikuuta lähti Waterwitchin kanssa Napoliin liittyäkseen 12. miinanraivaajalaivueeseen. Alus raivasi laivueen mukana Italian länsirannikon miinoitteita, kunnes HMS Spanker vapautti aluksen 5. huhtikuuta laivueesta. Brave aloitti paluumatkan Maltalle, jossa alus aloitti Pantellarian alueen raivaukset mahdollistaakseen myöhemmin toteutettavan maihinnousun.[1]
Toukokuussa alus liittyi laivueeseensa aloittaen raivaamisen Bonifacionsalmessa Sardinian pohjoisosassa. Laivue tukeutui tehtävän aikana Maddalenaan. Brave lähti 29. toukokuuta 12. miinanraivaajalaivueeseen raivaamaan Civitavecchian edustaa, jotta satama saataisiin käyttöön. Alus lähti 13. kesäkuuta paluumatkalle liittyne laivueeseensa 16. kesäkuuta. Laivue raivasi Elban saaren ympäristöä mahdollistaakseen maihinnousun (operaatio Brassard). Laivue raivasi 40 miinaa alueelta. Operaatiosta vapauduttuaan alus lähti laivueen mukana jatkamaan Italian länsirannikon raivaamista.[1]
Heinäkuussa laivue osallistui operaatio Lobsteriin, jossa raivattiin Cape Corson pohjoispuolinen väylä Civitavecchiaan. Operaation päätyttyä 18. heinäkuuta alus jatkoi laivueen mukana Italian länsirannikon miinoitteiden raivaamista kohti Livornoa. Elokuussa laivue palasi Napoliin valmistautumaan Etelä-Ranskan maihinnousuun (operaatio Dragoon).[1]
Brave suojasi 12. elokuuta laivueensa ja viiden Yhdysvaltain laivaston partioaluksen kanssa Delta-hyökkäysosaston saattuetta SF2A, johon kuului kolme maihinnousualusta. Seuraavana päivänä saattue määrättiin Ajaccioon, mistä se jatkoi matkaansa 14. elokuuta St. Tropeziin. Seuraavana päivänä alus vapautui laivueen mukana saattueen suojaamisesta aloittaen miinojen raivaamisen saattueen edellä. Ainuttakaan miinaa ei kuitenkaan löydetty. Alus vaurioitui kolaroidessaan maihinnousualuksen kanssa, minkä seurauksena se poistettiin palveluksesta. Alus palasi Napoliin korjattavaksi, mistä palattuaan se liittyi TG 80.1:een raivaamaan miinoja Toulonin ja Marseillen satamista ja niihin johtavilta väyliltä. Laivue vapautui operaatiosta 4. syyskuuta ja lähti Maltalle. Oltuaan levossa laivue palasi palvelukseen 15. syyskuuta ja siirtyi Tarantoon. Brave ja Spanker siirtyivät 2. lokakuuta Anconaan raivaamaan Anconan ja Sibinekin välistä väylää. Alus raivasi miinoja 11. marraskuuta risteilijä HMS Delhin edellä alusten matkatessa saaristossa kohti Splitiä, jonka partisaanit olivat vallanneet edellisenä päivänä. Seuraavana yönä alus oli partiossa ja jatkoi miinoitusten raivaamista päivän valjettua Adrianmerellä.[1]
Adrianmeren ylittävä väylä saatiin valmiiksi 6. joulukuuta. Yhdeksän viikon aikana raivattiin kaikkiaan 214 miinaa. Alus palasi laivueen mukana Anconaan ennen paluumatkaa Maltalle, josta se lähti 25. tammikuuta 1945 eteläiselle Adrianmerelle raivaamaan miinoja (operaatio Antagonize III). Operaation päätteeksi laivue raivasi helmikuussa miinoja Anconan ja Gruzin välillä. Työn valmistuttua maaliskuussa alus palasi laivueen mukana Tarantoon.[1]
Huhtikuussa alus määrättiin laivueen mukana raivaamaan Genovaan ja Triesteen johtavia väyliä. Toukokuussa alus pääsi lepoon Anconaan, mistä se palasi Triesteen jatkamaan raivausta. Väylät saatiin raivattua 12. toukokuuta, mihin mennessä oli raivattu 77 miinaa. Kesäkuussa alus siirrettiin laivueen mukana Triesteen laajentamaan aiemmin raivattuja väyliä. Alus lähti 2. heinäkuuta Triestestä työn tultua valmiiksi Maltalle, mistä jatkettiin keskisen Välimeren miinoitteiden raivausta.[1]
Alus osallistui raivaamiseen toukokuuhun 1946, jolloin se palasi Britteinsaarille. Alus poistettiin palveluksesta ja siirrettiin reserviin varastojen tyhjentämisen päätyttyä. Vuonna 1951 alus valittiin Newcastleen reservin koulutusalukseksi, missä tehtävässä se oli nimellä HMS Satellite aina poistolistalle siirtoonsa saakka. Alus myytiin 1957 BISCOlle ja saapui Clayton and Daviesille Dunstoniin romutettavaksi 25. marraskuuta. Alus romutettiin 1958.[1]
Päälliköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
HMS Braven päällikkönä oli 5. heinäkuuta 1943 alkaen aina huhtikuuhun 1946 komentajakapteeni Frank Seymour Tolliday.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
- Williams, Jack: The Algerines - Fleet Minesweepers of the Royal Navy 1942–1961. Blackpool, Englanti: omakustanne, 1995. ISBN 0-9523141-1-8. (englanniksi)