HMS Cadmus (J230)
| HMS Cadmus | |
|---|---|
 HMS Cadmus |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Harland and Wolff, Belfast, Pohjois-Irlanti |
| Kölinlasku | 21. heinäkuuta 1941 |
| Laskettu vesille | 27. toukokuuta 1942 |
| Palveluskäyttöön | 9. syyskuuta 1942 |
| Poistui palveluskäytöstä | Belgialle 1950 G. Lecointe |
| Loppuvaihe | romutettu 1960 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 850 t |
| Pituus | 68,58 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 10,82 m |
| Syväys | 2,59 m |
| Koneteho | 2 000 shp |
| Nopeus | 16,5 solmua |
| Miehistöä | 85 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
1 × 4" (102 mm) QF Mk V -ilmatorjuntatykki 4 × Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykkiä |
HMS Cadmus (viirinumerot M230 ja J230) Britannian Kuninkaallisen laivaston 1942 valmistunut Algerine-luokan miinanraivaaja, joka palveli toisessa maailmansodassa.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Algerine-luokka (miinanraivaaja)
Alus tilattiin 15. marraskuuta 1940[1] Harland and Wolffin telakalta Belfastista Pohjois-Irlannista. Aluksen köli laskettiin 21. heinäkuuta 1941 telakkanumerolla 1136[2] ja se laskettiin vesille 27. toukokuuta 1942. Alus valmistui vielä samana vuonna 9. syyskuuta.[3]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Syyskuussa 1942 alkoivat valmistajan koeajot ja alus sai määräyksen liittyä perustettavaan 12. miinanraivaajalaivueeseen. Alus valmistui 9. syyskuuta ja se luovutettiin laivastolle vastaanottotesteihin, joiden päätyttyä alus siirtyi Tobermoryyn koulutettavaksi ja valmistautumaan operatiivisiin tehtäviin. Lokakuussa alus oli Port Edgarissa saamassa raivauskoulutusta, minkä päätyttyä se siirtyi Harwichiin liittyen laivueeseensa.[1]
Alus liittyi 22. lokakuuta Clydessä laivueensa mukana Gibraltarille lähtevään saattueeseen KMS1. Gibraltarilla alus liittyi 6. marraskuuta saattueeseen KMF1, joka matkasi Algeriin Pohjois-Afrikan maihinnousun Able rannalle. Alus raivasi 8. marraskuuta laivueensa mukana miinoja maihinnousurantojen edustalla. Seuraavana päivänä alus raivasi ankkuripaikkaa Algerin edustalla. Alus siirtyi 10. marraskuuta Bougieen tukemaan suunniteltua maihinnousua (operaatio Perpetual) ja seuraavana päivänä se aloitti raivauksen.[1]
Cadmus osallistui 14. marraskuuta ilmahyökkäyksessä pahoin vaurioituneen joukkojenkuljetusalus HMS Narkundan eloonjääneiden pelastamiseen. Cadmus yritti 4. joulukuuta törmäämällä upottaa pinnalla yllättämänsä sukellusveneen tuloksetta.[1]
Alus jatkoi vuonna 1943 Välimerellä miinojen raivausta ja saattueiden suojaamista. Se avusti 29. tammikuuta 1943 ilmahyökkäyksessä torpedoitua apuilmatorjunta-alus HMS Pozaricaa pääsemään Bougieen. Toukokuussa alus määrättiin laivueen mukana raivaamaan väylä Galitan ja Sisiliansalmen lävitse (operaatio Antidote). Alus siirtyi 9. toukokuuta operaatiota varten Bizertaan yhdessä laivueensa ja 13. miinanraivaajalaivueen kanssa. Alus osallistui 20. toukokuuta miinan räjähdyksessä pahoin vaurioituneen HMS Fantomen pelastamiseen, minkä jälkeen se hinasi vaurioituneen aluksen Boneen. Hinauksen jälkeen alus palasi laivueeseensa jatkamaan raivausta, joka saatiin päätökseen 7. kesäkuuta. Operaatiossa 12. miinanraivaajalaivue tuhosi kaikkiaan 126 miinaa.[1]
Kesäkuussa alus määrättiin laivueen mukana tukemaan Sisilian maihinnousua (operaatio Husky). Heinäkuussa alus erkani Flyn, Mutinen ja Espieglen kanssa laivueestaan liittyen 14. miinanraivaajalaivueeseen operaation ajaksi. Alus suojasi 10. heinäkuuta saattueen maihinnousualueen läntiselle sektorille ja se aloitti 12. heinäkuuta miinojen raivaamisen maihinnousualueelta. Raivauksen jälkeen alus jäi suojaamaan aluetta sukellusveneiltä sekä suojaamaan Maltan, Bizertan ja maihinnousualueen välisiä saattueita.[1]
Syyskuussa alus palasi laivueeseensa aloittaen valmistautumisen Italian mantereelle tehtävään Salernon maihinnousuun (operaatio Avalanche). Alus lähti 8. syyskuuta laivueen mukana raivaamaan Salernon rannikon miinoituksia. Se vaurioitui lievästi lähelle osuneesta rannikkotykistön laukauksesta. Alus vapautui 16. syyskuuta operaatiosta ja se siirtyi laivueen mukana raivaamaan Napolinlahtea. Laivue sai 30. syyskuuta määräyksen siirtyä Caprille saatuaan Napolinlahden raivauksen päätökseen.[1]
Lokakuun alusta alkaen alus oli laivueen mukana raivaamassa Sisilian länsirannikolla, mikä mahdollisti laivaston tuen eteneville maajoukoille. Vuoden lopulla alus määrättiin laivueen mukana tukemaan suunnitteilla olevaa Anzion maihinnoususa (operaatio Shingle) ja laivue siirtyi Napoliin valmistautumaan operaatioon.[1]
Tammikuussa 1944 Cadmus siirtyi Anzioon aloittaen maihinnousualueen raivaukset 21. tammikuuta. Vapauduttuaan operaatiosta tammikuun lopulla alus palasi Napoliin. Alus osallistui laivueensa ja 19. miinanraivaajalaivueen kanssa laivaväylien ja tulitukialueiden raivaamiseen. Alus raivasi 11. toukokuuta Gaetan rannikolla varmistaakseen tulitukitoiminnan Monte Cassinoon. Seuraavana päivänä se raivasi rannikon lähistöllä varmistaen tulitukiosaston toiminnan, jolloin alukset joutuivat rannikkotykistön tuleen. Tehtävästä vapauduttuaan alus palasi laivueeseensa raivaamaan väyliä Napolista Anzioon.[1]
Alus raivasi 4. kesäkuuta Civitavecchian sataman suulla ja 13. kesäkuuta alkaen sataman edustalla olevaa ankkuripaikkaa. Alus osallistui 14. heinäkuuta Livornoon johtavaa väylää (operaatio Lobster), joka saatiin valmiiksi 25. heinäkuuta. Elokuusta alkaen alus raivasi laivueen mukaan Italian länsirannikon väyliä varmistaen meriliikenteen turvallisuuden. Lokakuussa alus määrättiin laivueen mukana Kreikkaan (operaatio Manna) ja se siirtyi 22. lokakuuta Kreikkaan.[1]
Alus osallistui 1. marraskuuta alkaen Egeanmeren alueen raivauksiin tukien Kreikan mannermaan ja saariston takaisinvaltausta. Vuoden 1945 alussa alus osallistui Kinarosin ja Doron väylien raivaamiseen. Maaliskuussa alus palasi Maltalle, mistä se lähti 23. maaliskuuta Napoliin. Alus osallistui huhtikuussa laivueen mukana Livornon ja Genovan välisten väylien raivaamiseen. Genovan satama saatiin raivattua 9. toukokuuta, mutta Genovanlahden raivaus jatkui elokuulle.[1]
Cadmus lähti Britteinsaarille huhtikuussa 1946. Alus huollettiin Plymouthissa ja kesäkuusta syyskuuhun se raivasi itärannikon ja kanaalin alueen miinoituksia. Syyskuusta alkaen alus raivasi Alankomaiden rannikolla ennen kuin se siirrettiin reserviin Devonportissa.[1]
Alus sijoitettiin 1949 poistolistalle ja se huollettiin Chathamissa ennen kuin se liitettiin tammikuussa 1950 Belgian laivastoon nimellä Georges Lecointe. Alus romutettiin vuonna 1960 Burchtissa Belgiassa.[1]
Päälliköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aluksen päällikköinä olivat[4]:
- John Bruce Goodenough Temple 14. heinäkuuta 1942 - helmikuu 1943
- John Spencer Landers helmikuu 1943 - marraskuu 1944
- Ralph Maxwell Sandbach marraskuu 1944 - 1946
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
- Williams, Jack: The Algerines - Fleet Minesweepers of the Royal Navy 1942–1961. Blackpool, Englanti: omakustanne, 1995. ISBN 0-9523141-1-8. (englanniksi)
- Lynch, John: Belfast Built Ships. Stroud, Englanti: The History Press, 2012. ISBN 978-0-7524-6339-5. (englanniksi)