HMS Alarm (J140)
| HMS Alarm | |
|---|---|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Harland and Wolff, Belfast, Pohjois-Irlanti |
| Kölinlasku | 15. maaliskuuta 1941 |
| Laskettu vesille | 5. helmikuuta 1942 |
| Palveluskäyttöön | 18. toukokuuta 1942 |
| Poistui palveluskäytöstä | tuhoutunut 2. tammikuuta 1943 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 850 t |
| Pituus | 68,58 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 10,82 m |
| Syväys | 2,59 m |
| Koneteho | 2 000 shp |
| Nopeus | 16,5 solmua |
| Miehistöä | 85 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
1 x QF 4" (102 mm) Mk V -ilmatorjuntatykki 4 x Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykkiä |
HMS Alarm (viirinumero J140) Britannian kuninkaallisen laivaston Algerine-luokan miinanraivaaja toisessa maailmansodassa.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Algerine-luokka (miinanraivaaja)
Alus tilattiin 15. marraskuuta 1940 Harland and Wolffin telakalta Belfastista Pohjois-Irlannista, missä köli laskettiin 15. maaliskuuta 1941 telakkanumerolla 1133.[1] Alus laskettiin vesille 5. helmikuuta 1942[2] ja valmistui vielä samana vuonna 18. toukokuuta.[3]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palvelukseen oton jälkeen toukokuussa 1942 alus liitettiin 12. raivaajalaivueeseen. Alus siirtyi koeajojen päätyttyä Tobermoryyn koulutettavaksi sekä valmistautumaan miinanraivaustehtäviin. Koulutuksen päätyttyä alus siirtyi kesäkuussa Port Edgariin harjoittelemaan miinanraivausta Forthin alueella.[2]
Heinäkuussa alus siirtyi Harwichiin, jossa se liittyi HMS Algerineen ja HMS Albacoreen palvellakseen tilapäisesti 9. raivaajalaivueessa. Alus raivasi laivueen mukana itärannikon laivareiteillä taatakseen turvallisen meriliikenteen Thamesin suistossa.[2]
Syyskuussa 12. raivaajalaivue perustettiin, jolloin Alarm sai määräyksen valmistautua siirtymään laivueen mukana Välimerelle tukemaan Pohjois-Afrikan maihinnousua. Alus liittyi lokakuussa laivueeseensa, jonka muodostivat HMS Acute, Algerine, Albacore ja HMS Cadmus. Alus suojasi 22. lokakuuta Clydestä laivueen mukana saattuetta KMS1 matkalla Gibraltarille.[2]
Alus kolaroi 5. marraskuuta korvetti HMS Penstemonin kanssa, jolloin aluksen keula vaurioitui lievästi. Alus erkani seuraavana päivänä saattueesta, minkä jälkeen se liittyi loppumatkaksi saattueeseen KMF1. Gibraltarille saavuttuaan alus valmistautui laivueen mukana tulevaan maihinnousuun.[2]
Alus raivasi 8. marraskuuta laivueen mukana BAKER rannalle menevien alusten edellä. Alus oli 10. marraskuuta sukellusveneentorjuntapartiossa, josta se palasi 13. marraskuuta. Se aloitti matkansa Bougieen maihinnousua tukeviin miinanraivaustehtäviin (operaatio Perpetual).[2]
Alarm ja Algerine joutuivat 15. marraskuuta Italian laivaston sukellusveneen Ascianghin hyökkäyksen kohteeksi, jolloin Algerine upposi torpedon osuttua vieden mukanaan kaikki upseerit sekä 80 miehistönjäsentä. Alarm pelasti uppoavan aluksen eloonjääneet.[2]
Alus joutui 2. tammikuuta 1942 Bonessa ilmahyökkäykseen, jolloin se kärsi pahoja vaurioita. Alus jouduttiin ajamaan matalikolle vaurioiden selvittämiseksi, jolloin siihen osui uusi pommi. Se todettiin korjauskelvottomaksi ja romutettiin.[2]
Päälliköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aluksen ainoana päällikkönä oli komentajakapteeni Russell Patterson 21. helmikuuta 1942 alkaen aluksen tuhoutumiseen.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
- Williams, Jack: The Algerines - Fleet Minesweepers of the Royal Navy 1942–1961. Blackpool, Englanti: omakustanne, 1995. ISBN 0-9523141-1-8. (englanniksi)
- Lynch, John: Belfast Built Ships. Stroud, Englanti: The History Press, 2012. ISBN 978-0-7524-6339-5. (englanniksi)