HMS Acute (J106)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston Algerine-luokan miinanraivaajasta. Muita samannimisiä aluksia, katso HMS Acute
HMS Acute
HMS Acute
HMS Acute
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Harland and Wolff, Belfast, Pohjois-Irlanti
Kölinlasku 24. heinäkuuta 1941
Laskettu vesille 14. huhtikuuta 1942
Palveluskäyttöön 30. heinäkuuta 1942
Palveluskäytöstä tuhoutunut maalilaivana 1964
Tekniset tiedot
Uppouma 850 t
Pituus 68,58 m (kokonaispituus)
Leveys 10,82 m
Syväys 2,59 m
Koneteho 2 000 shp
Nopeus 16,5 solmua
Miehistöä 85
Aseistus 1 x 4" (102 mm) QF Mk V -ilmatorjuntatykki
4 x Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykkiä

HMS Acute (viirinumerot M106 ja J106) Britannian kuninkaallisen laivaston Algerine-luokan miinanraivaaja.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus tilattiin 15. marraskuuta 1940 Harland and Wolffin telakalta Belfastista Pohjois-Irlannista nimellä HMS Alert, mutta se nimettiin 1941 HMS Acuteksi.[1] Aluksen köli laskettiin 25. heinäkuuta 1941 telakkanumerolla 1135[2] ja se laskettiin vesille 14. huhtikuuta 1942. Alus valmistui vielä samana vuonna 30. heinäkuuta.[3]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus oli heinäkuun alun vuonna 1942 valmistajan koeajoissa ja se määrättiin palvelukseen otettaessa 12. miinantorjuntalaivueeseen (engl. 12th Minesweeping Flotilla). Alus valmistui 30. heinäkuuta, jonka jälkeen se aloitti laivaston vastaanottotestit. Testien päätyttyä elokuussa alus siirtyi Tobermoryyn koulutettavaksi ja valmistautumaan miinanraivaustehtäviin. Se oli syyskuun Port Edgarissa koulutettavana, mistä se lähti lokakuussa Harwichiin liittyäkseen laivueeseensa. Laivueen muut alukset olivat HMS Algerine, HMS Alarm ja HMS Albacore sekä lokakuussa koulutuksensa päättänyt HMS Cadmus.[4]

Laivue määrättiin miinantorjuntatehtäviin Välimerelle sekä tukemaan suunniteltua maihinnousua Pohjois-Afrikkaan (operaatio Torch). Acute liittyi 23. lokakuuta Clydessä laivueensa mukana Gibraltarille lähtevän saattueen KMS1 suojaksi. Gibraltarille saavuttuaan alus valmistui maihinnousuun ja se lähti 5. marraskuuta laivueen suojaaman KMF1:n saattueen mukana Algeriin. Alus raivasi 8. marraskuuta Baker-rannan edustalla, mistä vapauduttuaan se oli 10. marraskuuta alkaen sukellusveneidentorjuntatehtävissä sekä suojaamassa saattueita. Alus lähti 13. marraskuuta paluumatkalle kohti Gibraltaria.[4]

Joulukuun alus raivasi miinoja Pohjois-Afrikan rannikolta, partioi sekä suojasi saattueita. Aluksen potkuri vaurioitui tammikuussa 1943 torpedon räjähtäessä ja se joutui palaamaan Gibraltarille korjattavaksi, mistä se palasi palvelukseen maaliskuussa.[4]

Toukokuussa alus määrättiin laivueen mukana raivaamaan yhdessä 13. miinanraivaajalaivueen kanssa miinoja Galitan ja Sisiliansalmen alueelta (operaatio Antidote), minkä seurauksena kumpikin laivue siirtyi Bizertaan 5. toukokuuta. Acute osallistui 20. toukokuuta miinanräjähdyksessä vaurioituneen HMS Fantomen pelastamiseen. Miinanraivaus saatiin päätökseen 7. kesäkuuta, mihin mennessä laivue oli raivannut kaikkiaan 126 miinaa. Laivue määrättiin tukemaan Sisilian maihinnousua (operaatio Husky) miinanraivauksin sekä suojaamaan maihinnousun saattueita.[4]

Heinäkuussa Acute siirrettiin Huskya varten yhdessä Albacoren ja HMS Circen kanssa 14. miinanraivaajalaivueeseen. Alukset siirtyivät 10. heinäkuuta samalla saattuetta suojaten maihinnousun itäiselle alueelle, jossa ne aloittivat 12. heinäkuuta maihinnousua edeltäneen miinanraivauksen. Maihinnousun aikana alukset olivat sukellusveneidentorjuntatehtävissä sekä suojaamassa saattueita Maltan, Bizertan ja maihinnousualueen välillä.[4]

Syyskuun alussa alus valmistautui laivueen mukana Italian mantereelle tehtävän maihinnousun (operaatio Avalanche) vaatimiin raivauksiin. Acute lähti 8. syyskuuta laivueen mukana raivaamaan Salernoon johtavaa reittiä. Seuraavana päivänä raivaajat joutuivat rannikkotykistön tuleen. Alus vapautui 16. syyskuuta operaatiosta ja se siirrettiin laivueen mukana Napolinlahdelle raivaamaan miinoja. Alus sai määräyksen 30. syyskuuta raivauksen päätyttyä Napolinlahdella siirtyä Caprille.[4]

Lokakuun alusta alus oli laivueen mukana tukemassa Sisilian länsirannikon operaatioita, joissa tuettiin eteneviä maajoukkoja tykkitulella. Toisinaan miinoja raivaavat alukset joutuivat Gaetanlahdella raskaiden rannikkotykkien tuleen. Operaatio jatkui aina tammikuulle 1944 saakka, jolloin alus siirtyi laivueen mukana Anzioon.[4]

Laivueen alukset täydennettyinä 13. ja 19. laivueiden aluksilla raivasivat 21. tammikuuta 1944 Anzion maihinnousualueen (operaatio Shingle). Operaatiosta vapauduttuaan alus siirtyi laivueen mukana Napoliin. Helmikuussa alus osallistui Napolin meriteiden raivaamiseen, jotta meriliikenne mahdollistuisi ja jotta laivaston alusten pääsy rannikon läheisyyteen tukemaan tykistöllään maajoukkoja mahdollistuisi.[4]

Huhtikuusta alkaen alus raivasi laivueen mukana Maltan rannikon miinoituksia silloin kuin ei ollut tarve olla Italian rannikolla tukemassa taisteluita. Alus raivasi 11. huhtikuuta HMS Espieglen, Circen ja HMS Spankerin kanssa Anzion lounaispuolella olleen miinakentän, josta Acute raivasi kaikkiaan viisi miinaa. Alus raivasi 18. huhtikuuta Anziosta pohjoiseen sekä Tiberin suulla joutuen rannikkotykistön tuleen. Se raivasi 20. huhtikuuta Anzion länsipuolella ollen seuranneen yön sukellusveneidentorjuntapartiossa. Alus avusti Circeä, jonka kannella räjähti purettavana ollut miina aiheuttaen runsaasti vahinkoa. Acute ja Espiegle hinasivat pahoin vaurioituneen aluksen Napoliin.[4]

Toukokuussa alus jatkoi laivueen mukana Italian länsirannikon raivauksia. Alus oli 11. toukokuuta raivaamassa Gaetanlahdella tulitukialuetta raskaammille pinta-aluksille, joiden tehtävänä oli tukea Monte Cassinon taistelua. Seuraavana päivänä alus varmisti tulitoiminta-alueen HMS Didolle sekä USS Brooklynille ja USS Philadelphialle, jolloin alukset joutuivat raskaiden rannikkotykkien tuleen. Operaatiosta vapauduttuaan Acute liittyi laivueeseensa raivaamaan Napolin ja Anzion väliä, josta raivattiin kaikkiaan 98 miinaa.[4]

Alus osallistui 4. kesäkuuta Chivitavecchian sataman suun raivaukseen ja sataman edustan ankkuripaikan raivaamiseen 13. kesäkuuta. Livornon satamaan johtavan reitin raivaus (operaatio Lobster) alkoi 14. heinäkuuta ja satama saatiin meriliikennekäyttöön 25. heinäkuuta. Anzion ja Livornon välisen reitin raivauksessa tuhottiin kaikkiin 250 miinaa. Raivaustehtävät jatkuivat pari seuraavaa kuukautta.[4]

Lokakuussa alus määrättiin laivueen mukana tukemaan operaatio Mannaa Kreikkaan ja laivue siirtyi 22. lokakuuta Välimeren itäosaan. Alus osallistui 1. marraskuuta alkaen Skiathokselta Salonikaan johtavan reitin raivaamiseen. Joulukuussa raivaukset Kreikan alueella jatkuivat ja alus kärsi lieviä vaurioita miinan räjähtäessä paravaanissa. Laivue havaitsi myös uudenlaisia miinoja, jotka räjähtivät ajasteisesti vaijerin katkettua. Acute määrättiin erityistehtävään varmistamaan turvallinen Dardanellien läpäisy sotalaivoille, jotka kuljettivat Yhdysvaltain presidenttiä ja Britannian pääministeriä seurueineen Jaltaan tapaamaan Neuvostoliiton johtajaa. Acute aloitti jouluna paluumatkan Maltalle.[4]

Alus lähti tammikuussa 1945 Maltalta Espieglen kanssa vapauttaakseen Flyn, joka oli viimeistelemässä Dardanellien raivauksia valtioiden päämiesten kulun turvaamiseksi. Acute ajoi raivausten aikana Turkin rannikolla karille, mutta se hinattiin pikaisesti pois aluevesiltä selkkauksen välttämiseksi. Dardanellien raivausten aikana tuhottiin 52 miinaa. Operaation päätyttyä alukset palasivat Kreikan rannikolle jatkamaan raivausta kuten Doroon ja Thermiaan pääsyn varmistamista. Helmikuussa alus palasi Maltalle, jotta miehistö saisi ansaitsemansa levon raivausten lomassa. Alus lähti 23. maaliskuuta Napoliin, josta käsin se laivueen mukana raivasi miinoja.[4]

Huhtikuussa alus raivasi laivueen kanssa Livornon ja Genovan välillä. Toukokuussa laivue siirtyi Genovaan, jonka ankkuripaikka todettiin turvalliseksi 9. toukokuuta. Kesäkuussa alus siirrettiin Tarantossa telakalle huollettavaksi, mistä se palasi syyskuussa.[4]

Toisen maailmansodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus jatkoi laivueensa mukana miinanraivausta Välimerellä. Osuessaan hylkyyn tammikuussa 1946 alus kärsi pahoja vaurioita ja se siirrettiin telakalle Genovaan. Telakalta palattuaan alus liittyi laivueeseensa Maltalla, mistä se lähti edelleen Britteinsaarille 9. toukokuuta. Saavuttuaan Portsmouthiin alus jatkoi palvelustaan osallistuen lähivesien miinanraivaukseen. Osallistuttuaan Alankomaiden rannikon raivaukseen syys-lokakuussa alus poistettiin palveluksesta ja se siirrettiin reserviin.[4]

Maattuaan Harwichissa ankkurissa kymmenisen vuotta alus palautettiin palvelukseen toukokuussa 1956 ja se sijoitettiin Dartmouthin koulutuslaivueeseen kadettien koululaivaksi, missä tehtävässä se oli seuranneet viisi vuotta. Alus poistettiin uudelleen palveluksesta heinäkuussa ja se oli seuraavat kolme vuotta reservissä ennen poistolistalle siirtoaan.[4]

HMS Acute hinattiin 1963 Maltalle, jossa se oli torpedoammuntojen maalialuksena. Alus myytiin 20. marraskuuta 1964 ja se saapui vielä samana vuonna La Speziaan Italiaan romutettavaksi.[4]

Aluksen päälliköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksen päällikköinä olivat[5]:

  • David Lampen, DSO 1. kesäkuuta 1942 - helmikuu 1943
  • John Bruce Goodenough Temple, DSC helmikuu 1943 - tammikuu 1944
  • Andrew Edward Doran tammi-helmikuu 1944
  • Cecil Ernest Duggan helmikuu 1944 - tammikuu 1945
  • Norman Eyre Morley, DSC tammikuu - elokuu 1945
  • William Sharpe Dobson elokuu 1945 -

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Williams, Jack: The Algerines - Fleet Minesweepers of the Royal Navy 1942–1961. Blackpool, Englanti: omakustanne, 1995. ISBN 0-9523141-1-8. (englanniksi)
  • Lynch, John: Belfast Built Ships. Stroud, Englanti: The History Press, 2012. ISBN 978-0-7524-6339-5. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]