Tämä on lupaava artikkeli.

HMS Achates (H12)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä artikkeli kertoo Kuninkaallisen laivaston toisessa maailmansodassa palvelleesta A-luokan hävittäjästä. Muita samannimisiä aluksia, katso HMS Achates.
HMS Achates
HMS Achates
HMS Achates
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja John Brown and Company, Clydebank
Kölinlasku 11. syyskuuta 1928
Laskettu vesille 4. lokakuuta 1929
Palveluskäyttöön 27. maaliskuuta 1930
Palveluskäytöstä uponnut 31. joulukuuta 1942
Tekniset tiedot
Uppouma 1 350 t (standardi)
1 773 t (max)
Pituus 98,4 m
Leveys 9,83 m
Syväys 3,73 m
Koneteho 34 000 hv
Nopeus 35,25 solmua
Miehistöä 138
Aseistus 4 × 4,7"/L45 QF Mk IX -tykkiä CP Mk XIII -asennuksena
2 × QF 2 naulan Mk II -ilmatorjuntatykkiä
8 × 21" (533 mm) torpedoputkea

HMS Achates (viirinumero H12) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston vuonna 1930 palvelukseenotettu A-luokan hävittäjä, joka tilattiin osana vuoden 1927 laivasto-ohjelmaa. Se palveli uransa alun pääosin Välimerellä ja toisen maailmansodan alettua Britteinsaarilla.

Alus kuului hävittäjäosastoon, joka suojasi Tanskansalmen taisteluun ja tuhoonsa matkannutta taisteluristeilijä HMS Hoodia. Achates vaurioitui pahoin osuttuaan miinaan Islannin eteläpuolella suojatessaan Liinahamariin ja Kirkkoniemeen hyökkääviä lentotukialuksia. Korjausten jälkeen alus suojasi Jäämeren saattueita ennen kuin se siirrettiin osaksi Pohjois-Afrikan maihinnousua tukevaa laivastoa. Maihinnoususta vapauduttuaan alus suojasi Kuolaan matkannutta saattuetta JW51B, mikä tehtävä jäi sen viimeiseksi. Alus upposi 31. joulukuuta 1942 Barentsinmeren taistelussa suojatessaan saattuetta Saksan laivaston raskaita risteilijöitä vastaan.[1]

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: A-luokka (hävittäjä)

Alus tilattiin John Brown and Companyltä Clydebankistä osana vuoden 1927 laivasto-ohjelmaa. ja sen köli laskettiin 11. syyskuuta 1928. Alus laskettiin vesille 4. lokakuuta 1929 ja se valmistui 11. helmikuuta 1930, ja se otettiin koeajojen päätyttyä laivastopalvelukseen 27. maaliskuuta.[2]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Achates liitettiin Välimeren laivaston 3. hävittäjälaivueeseen Maltalle, missä se palveli maaliskuulle 1937, jolloin se siirrettiin reserviin Devonportissa. Alus oli Välimerellä 4. huhtikuuta 1932 kolaroinut lievästi Saint-Tropez’n edustalla sisaraluksensa HMS Activen kanssa. Alus liitettiin marraskuussa 1937 1. sukellusvenelaivueeseen, mistä se palasi reserviin kesäkuussa 1938. Lyhyen reservijakson jälkeen se liitettiin 6. sukellusvenelaivueeseen Portlandissa.[3]

Toisen maailmansodan uhatessa alus muodosti elokuussa 1939 sisaraluksineen, lukuun ottamatta Activea, 18. hävittäjälaivueen, jonka kotisatamana oli Portsmouthin laivastotukikohta. Alus suojasi laivueen mukana Englannin kanaalin alueen merenkulkua vuoden loppuun.[3][4]

Alus siirrettiin tammikuussa 1940 laivueensa mukana Kanaalin läntisen kulkureitin alueelle (engl. Western Approach) suojaamaan Atlantin saattueita. Alus suojasi yhdessä hävittäjien HMS Arrow’n ja HMS Anthonyn kanssa taistelulaiva HMS Royal Sovereignia purjehduksella Halifaxiin Kanadaan.[2]

Heinäkuussa alus siirrettiin 16. hävittäjälaivueeseen Harwichiin, jossa alus suojasi Pohjanmeren saattueita sekä partioi merialueella. Alus kuitenkin palasi jo elokuussa suojaamaan Atlantin saattueita. Alus poimi merestä 10. elokuuta yhdessä hävittäjien HMS Antelopen ja HMS Fortunen kanssa aseistetulta kauppalaivalta (AMC) HMS Transylvanialta pelastuneita. Alus hyökkäsi 16. elokuuta AMC-alus HMS Cheshiren havaitsemaa sukellusvenettä vastaan.[2]

Achates palasi laivueen mukana syyskuussa partiointitehtäviin Pohjanmerelle. Normaalien partiomatkojen lisäksi alus suoritti saksalaisten maihinnousukyvyn valvontamatkoja Kanaalin rannikolla. Alus palasi lokakuussa Läntiselle reitille, jossa se liitettiin joukkojenkuljetussaattueita suojaavaan osastoon. Se suojasi 10. lokakuuta saattuetta WS3B yhdessä risteilijä HMS Kenyan ja hävittäjien Arrow’n, HMS Sabren ja HMS Vimyn kanssa. Suojaus jätti 16. lokakuuta saattueen ja palasi Clydeen.[2][5]

Marraskuun alussa alus liitettiin Greenockiin sijoitettuun 4. saattajaryhmään (engl. 4th Escort Group) suojaamaan Pohjois-Atlantin saattueita. Se liittyi 31. lokakuuta saattue OB237 lähisuojaukseen yhdessä hävittäjä HMS Antelopen kanssa. Alukset jahtasivat 2. marraskuuta Saksan laivaston sukellusvenettä U-31 ilman tulosta. HMS Achates muodosti 2. marraskuuta yhdessä hävittäjien HMS Activen, HMS Hesperuksen, HMS Wild Swanin, HMS Beaglen ja HMS Hurricanen sekä korvetti HMS Picoteen kanssa saattue HX83:n suojauksen. Alus erkani 4. marraskuuta saattueesta Hesperuksen kanssa pelastamaan sukellusvene U-99:n upottamien AMC-alusten HMS Patrocluksen ja HMS Laurenticin eloonjääneitä.[2]

Tanskansalmen taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tanskansalmen taistelu

Britannian amiraliteetti sai lentotiedustelutiedon, jonka mukaan Saksan laivaston taistelulaiva Bismarck ja risteilijä Prinz Eugen oli havaittu 21. toukokuuta 1941 kello 13.00 Bergenissä. Tiedoista pääteltiin, että alukset olivat matkalla Pohjois-Atlantin saattuereiteille. Kotilaivaston komentaja amiraali Tovey käski taistelulaivaviirikön taisteluristeilijä HMS Hoodin ja taistelulaiva HMS Prince of Walesin sekä niitä suojanneet hävittäjät HMS Electran, HMS Echon, Anthonyn, Antelopen, Achatesin ja HMS Icaruksen Islantiin Hvalfjörðuriin. Osasto lähti merelle seuraavan vuorokauden puolella kello 01.00.[6][7]

Amiraali Holland antoi jälkeen jääneelle hävittäjäsuojaukselleen määräyksen 24. toukokuuta kello 02.03 etsiä pohjoisesta ja sitten lähteä Islantiin tankkaamaan. Achates, Electra, Anthony ja Echo kohtasivat tankattuaan Prince of Walesin 26. toukokuuta kello 11.00 (60°30′N, 29°00′W ). Osasto saapui Hvalfjörðuriin varhain aamulla 27. toukokuuta, josta se jatkoi Prince of Walesin taistelussa saatujen vaurioiden pikakorjausten jälkeen seuraavana päivänä matkaansa. Osasto saapui 30. toukokuuta Rosythiin.[8]

Achates pelasti 16 brittiläisen kauppalaivan SS Kingston Hillin merimiestä, jotka olivat joutuneet mereen Saksan laivaston sukellusveneen U-38:n torpedoitua 8. kesäkuuta heidän aluksensa Kap Verdestä lounaaseen (09°35′N, 29°40′W ). Hävittäjä laski pelastamansa miehet maihin Greenockissa.[9]

Operaatio ER[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Achates liitettiin operaatio ER:n Liinahamariin ja Kirkkoniemeen hyökkäävään osastoon. Alus suojasi 23. heinäkuuta lentotukialuksia HMS Victorious ja HMS Furious muiden Kotilaivastosta irrotettujen alusten kanssa. Seuraavana päivänä Achates irrottautui osastosta ja aloitti matkan Islantiin. Aluksen moottori sammui veden sekaisen polttoaineen vuoksi, ja ohjauskyvytön alus ajautui 25. heinäkuuta Islannin rannikolle laskettuun pohjoiseen sulkuun kuuluneeseen miinakenttään SN69. Alus osui brittiläiseen Mk XXSB -miinaan (64°11′N, 13°00′W ), jolloin sen keula tuhoutui kokonaan kaaren 40 kohdalta eteenpäin sisältäen A-tykin. Alus täyttyi vedellä kaareen 59 saakka, mutta propellit ja konehuoneet säilyivät vahingoittumattomina. Aluksen miehistöstä katosi 63 henkeä, joiden oletettiin saaneen surmansa, ja lisäksi 25 loukkaantui. Kaksitoista minuuttia räjähdyksestä aluksen moottorit saatiin käyntiin, ja se peruutti kahdeksan solmun nopeudella pois miinakentästä. Kaksi tuntia myöhemmin aluksen koneet jälleen sammuivat, ja Anthony hinasi pahoin vaurioituneen liikuntakyvyttömän aluksen Islantiin Seyðisfjörðuriin, jonne ne saapuivat 26. hienäkuuta kello 01.00.[3]

Alukselle tehtiin tilapäiskorjaus Englantiin palaamiseksi. Laivastohinaaja Assurance otti 7. elokuuta aluksen hinaukseen ja hinasi sen Antelopen suojaamana kohti Britteinsaaria. Myrskyävä Pohjanmeri pakotti 11. elokuuta osaston hakemaan suojaa Färsaarilta Skagekjostrista korjausten täydentämiseksi. Osasto jatkoi 21. elokuuta matkaansa ja se saapui 24. elokuuta Tyneen Englantiin, jossa Achates siirrettiin vielä samana päivänä telakalle korjattavaksi.[2][3][6]

Jäämeren saattueet PQ16 ja PQ18[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Telakalla alukselle asennettiin tyypin 271 merimaalitutka sekä Hedgehog-sukellusveneentorjuntajärjestelmä. HMS Achates palasi huhtikuussa 1942 palvelukseen saattuehävittäjänä erikoissaattajayksikköön Greenockiin. Alus liittyi 23. toukokuuta Kuolan niemimaalle matkanneeseen saattueeseen PQ16 Ashantin, HMS Martinin, HMS Volunteerin ja Puolan laivaston ORP Garlandin kanssa. Saattueen jouduttua ilmahyökkäykseen alukselta toimitettiin 28. toukokuuta lääkintäapua vaurioituneelle Garlandille. Alus liittyi samojen alusten mukana Britteinsaarille palaavaan saattueeseen QP11, josta se erkani 26. kesäkuuta ja palasi Greenockiin.[2]

Syyskuussa alus siirrettiin Kotilaivastoon suojaamaan Jäämeren saattueita. Alus liittyi 7. syyskuuta HMS Malcolmin, HMS Alynbankin, HMS Ulster Queenin sekä neljän Flower-luokan korvetin kanssa saattueen PQ18 suojaksi. Alus erkani 21. syyskuuta saattueesta Murmanskiin saavuttaessa ja aloitti paluumatkan Britteinsaarille. Lokakuussa alus palasi Atlantin saattueiden suojaksi Greenockiin.[2]

Operaatio Torch[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Operaatio Torch

Achates määrättiin lokakuussa Pohjois-Afrikan maihinnousuun operaatio Torchiin suojaamaan Gibraltarille matkaavia saattueita sekä tukemaan varsinaista maihinnousua. Se kuitenkin siirrettiin kuukauden lopulla Kotilaivastoon suojaamaan Jäämeren saattueita. Se siirrettiin marraskuussa maihinnousun keskiseen osastoon. Alus suojasi 8. marraskuuta Oranin maihinnousuun matkannutta joukkojenkuljetussaattuetta. Alus upotti yhdessä hävittäjä HMS Westcottin kanssa Oranin edustalla Vichyn Ranskan laivaston sukellusveneet Argonauten ja Acteonin.[2][6]

Barentsinmeren taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Barentsinmeren taistelu

Operaatiosta vapauduttuaan alus siirtyi Scapa Flow’hun alistettuna Kotilaivastolle. Aluksen matkatessa 23. joulukuuta Islantiin se menetti myrskyssä mastonsa. Se liittyi 25. joulukuuta HMS Obedientin, HMS Obduraten, HMS Oribin, HMS Onslow’n ja HMS Orwellin kanssa Kuolan niemimaalle matkaavaan saattueeseen JW51B. Saattue joutui Saksan laivaston raskaiden risteilijöiden Lützowin ja Admiral Hipperin sekä viiden Z-luokan hävittäjän hyökkäyksen kohteeksi. Alukseen osui hämärässä käydyssä taistelussa joitakin keveitä kranaatteja, kunnes Admiral Hipper kohdisti tulensa siihen. Aluksen kansirakenteet ja komentosilta tuhoutuivat, ja se menetti konetehonsa. Troolari HMS Northern Gem yritti ottaa pahoin vaurioituneen aluksen hinaukseen, mutta merenkäynti esti hinaamisen. Alukseen tuli lisää osumia, minkä jälkeen se upposi muutamassa minuutissa mukanaan 113 miehistönjäsentä. Aluksen miehistöstä pelastettiin hyisestä merestä 91 henkeä.[2][6]

Aluksen päälliköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Henry William Urquhart McCall 18. lokakuuta 1932 - elokuu 1934[10]
  • John Frederick Barker 26. elokuuta - lokakuu 1938[11]
  • Robert James Gardner 26. toukokuuta 1939 - 10. elokuuta 1940
  • Robert William (varakreivi) Jocelyn 10. elokuuta 1940 - helmikuu 1941[12]
  • Arthur André Tait DSO 10. maaliskuuta 1942 - 21. heinäkuuta 1942[13]
  • Arthur Henri Tyndall Johns DSO 21. heinäkuuta - 31. joulukuuta 1942[12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • English, John: Amazon to Ivanhoe - British Standard Destroyers of the 1930s. Kendal: World Ship Society, 1993. ISBN 0-905617-64-9. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Levy, James P.: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6. (englanniksi)
  • Woodman, Richard: Arctic Convoys 1941-1945. South Yorkshire, Englanti: Pen & Sword Maritime, 2007. ISBN 1-84415-611-7. (englanniksi)
  • Munro, Archie: The Winston Special - Troopships via the Cape 1940-1943. Cornwall: Maritime Books, 2006. ISBN 1-904459-20-X. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]