Gustav Fridolin

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gustav Fridolin
Fridolin lokakuussa 2014
Fridolin lokakuussa 2014
Ruotsin opetusministeri
Löfvenin hallitus
3.10.2014–
Monarkki Kaarle XVI Kustaa
Pääministeri Stefan Löfven
Edeltäjä Jan Björklund
Vihreiden puheenjohtaja
Yhdessä Åsa Romsonin (2011–2016)
ja Isabella Lövinin (2016–) kanssa
21.5.2011–
Edeltäjä Maria Wetterstrand
Peter Eriksson
Tiedot
Syntynyt 10. toukokuuta 1983 (ikä 35)
Vittsjö, Skåne
Puolue Vihreät
Puoliso Jennie Fridolin (2007–)
Ammatti toimittaja, opettaja

Per Gustav Edvard Fridolin (s. 10. toukokuuta 1983 Vittsjö) on ruotsalainen poliitikko ja Ruotsin opetusministeri vuodesta 2014 lähtien. Fridolin on ollut toinen vihreiden kahdesta puheenjohtajista ensin Åsa Romsonin kanssa vuosina 2011–2016 ja Isabella Lövinin kanssa vuodesta 2016.

Fridolin on toiminut valtiopäiväedustajana vuoden 2010 vaaleista lähtien. Han edustaa Skånen läänin pohjois- ja itäosia.[1] Fridolin oli valtiopäiväedustajana aiemmin myös vuosina 2002–2006. Siviiliammatiltaan Fridolin on toimittaja, kirjailija ja opettaja.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fridolin syntyi Vittsjössä, Hässleholmin kunnassa, Skånen läänissä, Ruotsissa. Hän liittyi ympäristöpuolueeseen vuonna 1994, ja toimi toisena Vihreän Nuorison kahdesta puheenjohtajista vuosina 1999–2003.[2]

Fridolinin nsimmäinen kausi valtiopäivillä oli vuosina 2002–2006, jolloin hän edusti Tukholman vaalipiiriä.[1] Fridolin oli tuolloin vain 19-vuotias, ja siten nuorin kansanedustaja Ruotsin historiassa. Hän piti ennätystä hallussaan vuoteen 2010 asti, jolloin moderaattien Anton Abele rikkoi sen.[3] Ensimmäisen kautensa aikana Fridolin oli perustuslakikomitean jäsen.[1] Hän toimi myös ympäristöpuolueen hallituksen jäsenenä 2004–2006 ja oli yksi puolueen edustajista neuvotteluissa sosiaalidemokraattisen hallituksen ja vasemmistopuolueen kanssa.[4]

Vuonna 2005 Fridolin ilmoitti, ettei hän olisi ehdolla vuoden 2006 valtiopäivävaaleissa.[5] Vuosina 2006–2009 hän työskenteli reportterina tutkivassa televisio-ohjelmassa nimeltä Kalla fakta. Fridolin opiskeli Tukholman ja Linköpingin yliopistoissa, minkä jälkeen hän sai luvan opettaa kansankorkeakouluissa, mutta ei ole koskaan toiminut opettajana.

Fridolin oli ehdolla jälleen vuoden 2010 valtiopäivävaaleissa ja edusti Skånen läänin pohjoista ja itäistä vaalipiiriä.[1] Hän istuu EU-asioiden komiteassa ja on myös varajäsen ulkoasiainkomiteassa, sisäasiainkomiteassa sekä teollisuus- ja talouskomiteassa.[1]

Fridolin on kirjoittanut kolme kirjaa, jotka kaikki käsittelevät politiikkaa. Ensimmäinen, nimeltään Från Vittsjö till världen – om global apartheid och alla vi som vill någon annanstans (suom. Vittsjösta maailmalle – globaali apartheid ja jokainen meistä, jotka haluavat jonnekin), julkaistiin vuonna 2006. Hänen toinen kirjansa, nimeltään Blåsta, julkaistiin vuonna 2009, ja hänen kolmas kirjansa, Maskiner och människor – en skrift om arbete och framtidstro (suom. Koneet ja miehet – kirjoituksia työstä ja uskosta tulevaisuuteen) vuonna 2011. Fridolin kirjoitti Koneet ja miehet yhdessä Ulf Bodach Söderströmin kanssa, ja siinä esitellään vihreän politiikan mahdollisuuksia.

Fridolinin poliittinen esikuva on sosiaali-liberaalinen pääministeri Karl Staaff, jota hän kehui lehtiartikkelissa vuonna 2011.[6]

Vuonna 2014 Fridolinista tuli Löfvenin hallituksen opetusministeri.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Gustav Fridolin (MP) 15.10.2010. Ruotsin Eduskunta. Viitattu 18.9.2010.
  2. Reinfeldt 'open' to opposition deals - The Local Viitattu 13.9.2014.
  3. Lerner, Thomas: Lättare tappa fotfästet nära makten Dagens Nyheter. 8.4.2010. Viitattu 19.8.2010. (ruotsiksi)
  4. Orange, Richard: Free-market era in Sweden swept away as feminists and greens plot new path to left - World news - The Observer The Guardian. Viitattu 13.9.2014. (englanniksi)
  5. Stenberg, Ewa: Ung veteran lämnar politikens elitserie Dagens Nyheter. 19.2.2006. Viitattu 19.8.2010. (ruotsiksi)
  6. Fridolin, Gustav: De gröna ska inta mitten i den svenska politiken Dagens Nyheter. 18.1.2011. (ruotsiksi)