Gustaf Adolf Langenskiöld
Gustaf Adolf Langenskiöld (6. marraskuuta 1852 Pietari – 13. kesäkuuta 1931 Helsinki) oli suomalainen senaattori, valtiopäivämies ja hovioikeuden asessori.[1][2]
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Langenskiöldin vanhemmat olivat senaattori, salaneuvos, vapaaherra Karl Fabian Theodor Langenskiöld ja Maria Magdalena af Björkstén. Langenskiöld oli naimisissa 1883–1923 Ida Rosida Zilliacuksen (k. 1923) kanssa jonka isä oli senaattori Henrik Wilhelm Johan Zilliacus. Hän pääsi ylioppilaaksi 1869 Helsingin yksityislyseosta ja suoritti Helsingin yliopistossa ylemmän oikeustutkinnon 1875. Langenskiöld sai varatuomarin arvon 1877. Langenskiöld oli Viipurin hovioikeudessa kanslistina 1878–1884 ja notaarina 1884–1887, Raaseporin tuomiokunnan tuomarina 1887–1889 sekä Viipurin hovioikeuden asessorina 1889–1897. Hän oli Suomen senaatin oikeusosastolla senaattorina 1897–1900 ja toimi sen jälkeen asianajajana Helsingissä 1900–1907. Hän oli Pohjoismaiden Osakepankin julkisena asiamiehenä 1894–1897 ja 1907–1917 sekä Kymin Oy:n hallintoneuvoston varapuheenjohtajana 1908–1918 ja puheenjohtajana 1918–1929. Aatelissäädyssä hän osallistui sukunsa edustajana valtiopäiville 1882, 1885, 1888, 1891, 1894, 1897, 1900, 1904–1905 ja 1905–1906. Hän oli myös Viipurin kaupunginvaltuuston jäsen 1893–1895[1][2]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kymmene aktiebolag 1872-1922. Kymmene, Kouvola 1922
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Gustaf Langenskiöld. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.
- ↑ a b Wikiaineisto: Kuka kukin oli 1961
| ||||||||||||||
